Hei! Ajattelin tulla päivittämään hieman kuulumisiani. Olen hiljentynyt koko kesäksi, koska jotenkin alan kokea tämän blogin enemmän lääkispainoitteiseksi eikä kesällä lääkisasiaa ole oikein ollut! Kesä on mennyt ihan täysin fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa ajattelematta. Kaiholla ajattelin viime sunnuntaina että voi miten kutkuttavassa tilanteessa olisinkaan jos huomenna olisi ensimmäinen päivä lääkiskessä - niin kuin se kaikilla Tampereen sisäänpäässeillä oli. Olen ollut järkyttävässä flunssassa oikeastaan koko tämän viikon, joten ihan hyvä ettei ole tarvinnut joka päivä juosta erilaisissa kissan ristiäisissä, koska sitähän se eka viikko varmasti aina on. :-) Ei sillä etteikö se olisi hyvä juttu, en vain tässä flunssassa varmastikkaan pystyisi nauttimaan siitä!
Pientä päivitystä siis viime postauksen pohdintoihin, päätin nyt jokatapauksessa pitää sen välivuoden. Sain ympäriltä hyvin erilaisia mielipiteitä asiaa koskien ja oikeasti neuvot jakautuivat aikalailla kahtia. Toiset oli sitä mieltä, että kannattaisi ottaa paikka vastaan ja toiset välivuoden kannalla. Kummassakin oli hyvät ja huonot puolensa ja päätin nyt sitten antaa oman paikkani toivottavasti jollekin sitä enemmän haluavalle.
Suunnitelmissani ei todellakaan ollut aloittaa itse pääsykokeisiin opiskelua vielä pitkään aikaan. Tiedän että monet ovat aloittaneet jo kesällä, mutta tällä kertaa en ota asiasta mitään paineita. Ilmoittauduin kuitenkin Tampereen iltalukioon aineopiskelijaksi ja ajattelin lukea kaikki fysiikan kurssit kakkosesta kasiin siellä vielä uudestaan. Viimeisistä kursseista eniten varmasti hyötyä on, mutta päätin nyt kuitenkin ottaa kaikki koska tuo aineopiskelu on maksullista, joten haluan kaiken hyödyn mitä sillä rahalla vain saan. Kemiasta en ole ihan vielä varma, aionko sitä ottaa. No, jokatapauksessa iltalukion jouduin aloittaa jo nyt tällä viikolla siitä fysiikan kakkoskurssista. En halua ajella joka arki-ilta Tampereelle, joten vain tällä tavoin sain kaikki kurssit järkevästi mahtumaan tälle vuodelle niin ettei tarvisi joka ilta olla iltalukiolla.
Pohdiskelin paljon kesän aikana sitä, miten opiskelisin ensi vuonna. Valmennuskurssi? Itsenäistä opiskelua? Iltalukio? Valmennuskurssit ovat niin järkyttävän hintaisia, joten sellaista en aio ottaa. Eniten apua tarvitsen fysiikassa joten olisi kuitenkin kiva että siinä aineessa olisi joku jolta kysyä apua tarvittaessa. Tästä syystä päädyin iltalukioon. Sen lisäksi täytyy vielä jostain hankkia itseopiskelumateriaalia, koska niitä ei ole enää viime vuodelta juurikaan jäljellä. En mä nyt kuitenkaan samoja tehtäviä jaksa vuodesta toiseen tehdä. Iltalukiossa käytetään kuitenkin eri kirjasarjaa mitä itse olen aikaisemmin käyttänyt, joten sitä kautta tulee ainakin ihan uusia tehtäviä, mikä on hyvä! Vaikka aluksi ärsyttikin hommata kokonaan uusi kirjasarja itselle, mutta löysin sellaisen älyvuodosta onneksi oikein hyvään hintaan niin ei harmita enää. :-) Vaihtelu virkistää!
Aloittelen siis oikein rauhallisesti tuon iltalukion kanssa. Teen läksyt, käyn tunneilla ja yritän saada kokeista parhaat mahdolliset tulokset. Samaan aikaan käyn kyllä vuoden loppuun asti myös töissä edelleen, joten opiskelu ei ole vielä mikään tärkein prioriteettini elämässä. Joskus marraskuussa alan varmaan lukea rinnalla myös biologiaa mutta ensi vuoden puolella se todellinen rääkki vasta alkaa. Toivottavasti viimeisen kerran!
Koska te muut hakijat aiotte aloittaa opiskelun vai onko se alkanut jo kesällä? :-)
Sonja
torstai 28. elokuuta 2014
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Varasijalta hyväksytty
Mulle tuli tänä aamuna soittoa Tampereen yliopistosta. En siis ehtinyt vastaamaan siihen ja selvittelin kuka numeron takana oikein oli. Enirosta sain nimen ja kun googletin nimeä, tuli linkkejä lääketieteen yksikköön Tampereelle. Voitte vain kuvitella kuinka mun sydän pomppas kurkkuun ja kävin mielessäni ihan kaikkea hullua. Mitä jos mun pisteet on laskettu väärin ja pääsin lääkikseen sittenkin? Tai ehkä sieltä tulee joku turha kysely pääsykokeista... Heh, kaikkea mä mietin ja yritin kuumeisesti soittaa takaisin, mutta numeroon ei saatu yhteyttä.
Vähän myöhemmin mä sitten kirjauduin yliopistohakuun ja sieltä se soiton syy sitten selvisi. Mä olin päässyt bioteknologiaan varasijalta. Ensireaktioni oli, että voi eiiii. Tiesin että pääsin suht lähelle rajaa, mutta jotenkin toivoin että se ei silti riittäisi. Sen takia toivoin sitä, että en joutuisi sen kysymyksen äärelle että otanko sitten paikan vastaan vai en. Viime vuonna olisin luultavasti kiljuen ottanut kyseisen paikan. Nyt en oikein tiedä... Tuntuu hienolta että pääsin sinne, koska niin moni lääkikseenkin pyrkijä hakee sinne. Silti joudun nyt miettimään tätä asiaa aika lailla.
Paikan vastaanottaminenhan tarkoittaisi sitä että ensi vuonna mahdollisuudet lääkiksen suhteen hieman heikkenisivät, koska minulla on jo opiskelupaikka vastaanotettuna. Tietääkö joku miten tuo tulee näkymään? Otetaanko ilman opiskelijapaikkaa olevat ihan eri kiintiössä sisään vai saako he vain muutaman lisäpisteen? Pitäisi selvittää tätä asiaa.
Toisaalta voisihan bioteknologiasta olla hyötyä. Siellä voisin taas opiskella vain sellaisia kursseja joita koen hyödylliseksi, ja jos en ensi vuonnakaan sisään pääse, niin ainakin olisi sitten edes se paikka. Mikä ei siis huono ole! Ei vaan ehkä ihan se, mitä oikeasti haluan.
Olin jotenkin niin asennoitunut jo välivuoteen. Ajattelin että menen iltalukioon lukemaan fysiikkaa, teen syksyn töitä ja opiskelen taas entistä ahkerammin. Mulla oli ajatus selvänä visiona päässäni ja nyt se romuttui. Muistan viime vuoden kuinka työlästä se oli aloittaa uusi koulu. Piti olla kokoajan kauheen sosiaalinen ja yrittää pitää itseään "tyrkyllä". Joka ilta oli kamalasti menoa, enkä ollut tottunut sellaiseen joten se kyllä väsytti henkisesti todella paljon. Olin iltaisin aina todella väsynyt päivän sosialisoinnista koska halusin niin kovasti saada kavereita enkä jäädä ulkopuolelle. Jotenkin ahdistaisi aloittaa taas se sama uudelleen. Jos kyseessä olisi lääkis, tekisin sen enemmän kuin mielelläni! Mutta kun kyseessä olisi taas yksi väliaikainen ratkaisu, niin jaksanko sitä?
Mulla on sellainen olo, että kyllä mä sinne ensi vuonnakin pääsisin! Että jos nyt jätän paikan vastaanottamatta ja ensi vuonna sitten menen sinne jos en pääse lääkikseen. Haen uudestaan, menen valintakokeeseen ja pääsen uudestaan sisään. Musta tuntuu että pääsisin. Pääsin tänäkin vuonna vaikka koe ei edes mennyt mielestäni mitenkään niin hyvin mitä olisin toivonut. Ensi vuonna olen taas tätä vuotta parempi. Eihän sitä asiaa tietenkään varmaksi voi sanoa että pääsisin uudestaan, ja tuntuu todella vaikealta luopua tuosta paikasta vaikka mieli tekisikin.
Kysymys kuuluukin, mitä te tekisitte tässä tilanteessa? En nyt ihan kaikkia muuttujia ja mielipiteeseeni vaikuttavia asioita tässä maininnut mutta ne tärkeimmät kaiketi. Tavallaan olen todella iloinen että olin tarpeeksi hyvä, mutta tavallaan olisin toivonut että juuri minä olisin ollut vaikka se, jonka nenän edestä se raja vedetään! Ei tarvisi pohtia tätä kysymystä...
Vähän myöhemmin mä sitten kirjauduin yliopistohakuun ja sieltä se soiton syy sitten selvisi. Mä olin päässyt bioteknologiaan varasijalta. Ensireaktioni oli, että voi eiiii. Tiesin että pääsin suht lähelle rajaa, mutta jotenkin toivoin että se ei silti riittäisi. Sen takia toivoin sitä, että en joutuisi sen kysymyksen äärelle että otanko sitten paikan vastaan vai en. Viime vuonna olisin luultavasti kiljuen ottanut kyseisen paikan. Nyt en oikein tiedä... Tuntuu hienolta että pääsin sinne, koska niin moni lääkikseenkin pyrkijä hakee sinne. Silti joudun nyt miettimään tätä asiaa aika lailla.
Paikan vastaanottaminenhan tarkoittaisi sitä että ensi vuonna mahdollisuudet lääkiksen suhteen hieman heikkenisivät, koska minulla on jo opiskelupaikka vastaanotettuna. Tietääkö joku miten tuo tulee näkymään? Otetaanko ilman opiskelijapaikkaa olevat ihan eri kiintiössä sisään vai saako he vain muutaman lisäpisteen? Pitäisi selvittää tätä asiaa.
Toisaalta voisihan bioteknologiasta olla hyötyä. Siellä voisin taas opiskella vain sellaisia kursseja joita koen hyödylliseksi, ja jos en ensi vuonnakaan sisään pääse, niin ainakin olisi sitten edes se paikka. Mikä ei siis huono ole! Ei vaan ehkä ihan se, mitä oikeasti haluan.
Olin jotenkin niin asennoitunut jo välivuoteen. Ajattelin että menen iltalukioon lukemaan fysiikkaa, teen syksyn töitä ja opiskelen taas entistä ahkerammin. Mulla oli ajatus selvänä visiona päässäni ja nyt se romuttui. Muistan viime vuoden kuinka työlästä se oli aloittaa uusi koulu. Piti olla kokoajan kauheen sosiaalinen ja yrittää pitää itseään "tyrkyllä". Joka ilta oli kamalasti menoa, enkä ollut tottunut sellaiseen joten se kyllä väsytti henkisesti todella paljon. Olin iltaisin aina todella väsynyt päivän sosialisoinnista koska halusin niin kovasti saada kavereita enkä jäädä ulkopuolelle. Jotenkin ahdistaisi aloittaa taas se sama uudelleen. Jos kyseessä olisi lääkis, tekisin sen enemmän kuin mielelläni! Mutta kun kyseessä olisi taas yksi väliaikainen ratkaisu, niin jaksanko sitä?
Mulla on sellainen olo, että kyllä mä sinne ensi vuonnakin pääsisin! Että jos nyt jätän paikan vastaanottamatta ja ensi vuonna sitten menen sinne jos en pääse lääkikseen. Haen uudestaan, menen valintakokeeseen ja pääsen uudestaan sisään. Musta tuntuu että pääsisin. Pääsin tänäkin vuonna vaikka koe ei edes mennyt mielestäni mitenkään niin hyvin mitä olisin toivonut. Ensi vuonna olen taas tätä vuotta parempi. Eihän sitä asiaa tietenkään varmaksi voi sanoa että pääsisin uudestaan, ja tuntuu todella vaikealta luopua tuosta paikasta vaikka mieli tekisikin.
Kysymys kuuluukin, mitä te tekisitte tässä tilanteessa? En nyt ihan kaikkia muuttujia ja mielipiteeseeni vaikuttavia asioita tässä maininnut mutta ne tärkeimmät kaiketi. Tavallaan olen todella iloinen että olin tarpeeksi hyvä, mutta tavallaan olisin toivonut että juuri minä olisin ollut vaikka se, jonka nenän edestä se raja vedetään! Ei tarvisi pohtia tätä kysymystä...
torstai 3. heinäkuuta 2014
Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana
Vaikka sitä jotenkin skeptisesti ajatteli, että tuskin sitä pääsee sisään, niin silti jotenkin jännityksellä odotin puoltayötä ja sitä että tulokset julkistettaisiin yliopistohaussa. Jotenkin omaa skeptisyyttä lisäsi se, että monet olivat saaneet hyväksymiskirjeitä jo 1. heinäkuuta, vaikka tulosten piti tulla 2. heinäkuuta. Noh, sisään en päässyt ja kyllä se hetken aikaa oikeasti todella paljon harmitti.
Taas "turha" välivuosi tiedossa... Vanhenen vuoden, mutta en etene elämässäni eteenpäin. Viime vuoden pänttääminen tuntuu todella turhalta. Kuinka paljon olisinkaan voinut vain nauttia elämästä lukemisen ja laskemisen sijaan. Todellisuudessahan se kaikki on vain pohjana ensi vuodelle ja silloin hakeminen on toivottavasti taas hieman helpompaa. Välillä iskee silti ahdistus. Miksi en pääse eteenpäin?
Jotenkin nykyään näen asiat kuitenkin ihan valoisasti. Ehkä siksi että sain oman ohuen kirjeeni vasta tänään ja näin pisteeni. Siis VAU, oli reaktioni. En halua tarkkoja pisteitäni tänne kertoa, mutta voin kertoa että kehitys on huima viime vuodesta, jolloin jäin hyvin hyvin kauas pisterajoista. Tänä vuonna omilla raakapisteilläni olisin päässyt kaikkiin Suomen hammaslääkiksiin, jos siis älyvuodon raakapistetaulukko piti paikkansa, minkä sieltä bongasin. Se tuntuu jo aika huikeelta!
En onneksi jäänyt mihinkään yhden pisteen päähän, mutta kuitenkin sopivan lähelle, että se todella motivoi minua ensi vuotta ajatellen! Silloin minä luen ja opettelen niin paljon biologian nippelitietoa kuin vain pystyn. Lasken, lasken ja lasken. Ja aion mennä heittämällä sisälle! Jos kehitys on yhtä huikeaa kuin se oli nyt viime vuoteen nähden, niin ensi vuonna olen varmasti sisällä. Toisaalta ei näinkään voi oikeastaan ajatella, kun joka vuosi koe on niin erilainen ja onnistuminen siinä ei ole mitenkään riippuvainen tästä vuodesta. Antakaa mun kuitenkin unelmoida ja elää näissä pilvilinnoissa hetki. ;-) Mä jotenkin taritsen tällaista pientä lisäboostia ensi vuodelle.
Jotenkin hävettää kertoa kaikille sukulaisille ja kavereille jälleen kerran, etten päässyt sisälle. Eihän monet todellakaan tiedä kuinka vaikea sinne on päästä ja olen aina ollut hyvä koulussa. Miksi siis nyt en onnistu? Ei olisi koskaan pitänyt tästä hakemisesta edes kertoa kuin vain läheisimmille, mutta minkäs sille nyt enää voi. Jotenkin on nyt vain opittava olla ajattelematta mitä muut ajattelee. Kyllä ne mulle tärkeimmät ihmiset kuitenkin ymmärtää tilanteen täysin ja tukevat sekä auttavat mua tästä eteenpäin.
Hyvä ystäväni pääsi opiskelemaan Tampereen yliopistoon kasvatustieteitä ja hänen puolestaan olen äärettömän onnellinen!! Vaikka meidän piti sinne Tampereen yliopistoon yhdessä mennä... No, minä tulen sitten vuoden perässä. Läheisimmistä kavereistani kukaan ei päässyt tänä vuonna lääkikseen, joten kaikki ollaan siinä mielessä samassa veneessä. Onneksi on kohtalotovereita! Ja senkin vuoksi tiedän ettei mulla ole mitään hävettävää... Ei sinne moni muukaan päässyt.
Oikein isot onnittelut kuitenkin kaikille jotka lääkikseen pääsi!! <3 Olette sen varmasti ansainneet!
Sonja
Taas "turha" välivuosi tiedossa... Vanhenen vuoden, mutta en etene elämässäni eteenpäin. Viime vuoden pänttääminen tuntuu todella turhalta. Kuinka paljon olisinkaan voinut vain nauttia elämästä lukemisen ja laskemisen sijaan. Todellisuudessahan se kaikki on vain pohjana ensi vuodelle ja silloin hakeminen on toivottavasti taas hieman helpompaa. Välillä iskee silti ahdistus. Miksi en pääse eteenpäin?
Jotenkin nykyään näen asiat kuitenkin ihan valoisasti. Ehkä siksi että sain oman ohuen kirjeeni vasta tänään ja näin pisteeni. Siis VAU, oli reaktioni. En halua tarkkoja pisteitäni tänne kertoa, mutta voin kertoa että kehitys on huima viime vuodesta, jolloin jäin hyvin hyvin kauas pisterajoista. Tänä vuonna omilla raakapisteilläni olisin päässyt kaikkiin Suomen hammaslääkiksiin, jos siis älyvuodon raakapistetaulukko piti paikkansa, minkä sieltä bongasin. Se tuntuu jo aika huikeelta!
En onneksi jäänyt mihinkään yhden pisteen päähän, mutta kuitenkin sopivan lähelle, että se todella motivoi minua ensi vuotta ajatellen! Silloin minä luen ja opettelen niin paljon biologian nippelitietoa kuin vain pystyn. Lasken, lasken ja lasken. Ja aion mennä heittämällä sisälle! Jos kehitys on yhtä huikeaa kuin se oli nyt viime vuoteen nähden, niin ensi vuonna olen varmasti sisällä. Toisaalta ei näinkään voi oikeastaan ajatella, kun joka vuosi koe on niin erilainen ja onnistuminen siinä ei ole mitenkään riippuvainen tästä vuodesta. Antakaa mun kuitenkin unelmoida ja elää näissä pilvilinnoissa hetki. ;-) Mä jotenkin taritsen tällaista pientä lisäboostia ensi vuodelle.
Jotenkin hävettää kertoa kaikille sukulaisille ja kavereille jälleen kerran, etten päässyt sisälle. Eihän monet todellakaan tiedä kuinka vaikea sinne on päästä ja olen aina ollut hyvä koulussa. Miksi siis nyt en onnistu? Ei olisi koskaan pitänyt tästä hakemisesta edes kertoa kuin vain läheisimmille, mutta minkäs sille nyt enää voi. Jotenkin on nyt vain opittava olla ajattelematta mitä muut ajattelee. Kyllä ne mulle tärkeimmät ihmiset kuitenkin ymmärtää tilanteen täysin ja tukevat sekä auttavat mua tästä eteenpäin.
Hyvä ystäväni pääsi opiskelemaan Tampereen yliopistoon kasvatustieteitä ja hänen puolestaan olen äärettömän onnellinen!! Vaikka meidän piti sinne Tampereen yliopistoon yhdessä mennä... No, minä tulen sitten vuoden perässä. Läheisimmistä kavereistani kukaan ei päässyt tänä vuonna lääkikseen, joten kaikki ollaan siinä mielessä samassa veneessä. Onneksi on kohtalotovereita! Ja senkin vuoksi tiedän ettei mulla ole mitään hävettävää... Ei sinne moni muukaan päässyt.
Oikein isot onnittelut kuitenkin kaikille jotka lääkikseen pääsi!! <3 Olette sen varmasti ansainneet!
Sonja
torstai 29. toukokuuta 2014
Pääsykoe 2014
Huhh, pääsykoe on nyt ohi... Ihan käsittämätöntä, niin se vain oli ja meni. Itse pääsykoepäivänä en kyllä millään jaksanut alkaa kirjoittaan fiiliksiäni ja ihan hyvä niin, olisi luultavasti ollut silloin vähän eri ääni kellossa kuin nyt! Eilen taas olin aika pitkän päivän töissä, joten en silloinkaan jaksanut kirjoitella. Jos nyt avaisin hieman fiiliksiäni kuitenkin.
Edellisenä iltana jännitys oli aina paikoittain hieman kovempi ja paikkoitan ei niin paha. Olen kuitenkin tuollaisissa tilanteissa todella huono nukkumaan. Pyörin sängyssä monta tuntia ja aamusta herään ihan liian aikaisin. Niinpä otin puolikkaan unilääkkeen ja sain unta melko pian. Aamusta sitten heräsin suht aikaisin, mutta ei se haittaa! Sain kuitenkin ihan hyvät yöunet, kun ei tarvinnut illasta vähentää sitä uniaikaa.
Aamulla olo oli myös melko jännittynyt ja aamupalan syöminen oli hieman hankalaa. Koepaikalle päästyäni ja kaverini siellä tavatessa olo kuitenkin rentoutui. Fiilis oli ihan hyvä kun koe vihdoin alkoi. Ja voi kuinka erilainen olo mulla tällä kertaa olikaan koetta tehdessä verrattuna viime vuoteen! Tuli sellaisia onnentunteita, että jes, tällä kertaa mä jopa osaan täältä jotain. Eikä kertaakaan tullut epätoivoista fiilistä. Muistan 2013 pääsykokeessa mananneeni mielessä, etten enää ikinä koskaan hae uudestaan lääkikseen. Heh, nyt ei sellaisia ajatuksia käynyt mielessä.
Toisaalta koetta enemmän tehdessäni tajusin, että tämähän on ehkä vähän liiankin helppo. Ihan ääripää viime vuoden kokeeseen. Aineiston puuttuminen oli todella hassu uudistus! Itsehän suorastaan vihaan aineistoja ja siihen pohjautuvia natsikysymyksiä, joten aluksi ajattelin asian olevan vain ja ainoastaan hyvä. Mutta toisaalta jotenkin harmitti sen puuttuminenkin ja lukuisat helpohkot tehtävät. Tiesin heti kokeen päätyttyä, että pisterajat tulee nousemaan paljon viime vuodesta ja sen kyllä vahvisti myös älyvuodon keskustelupalstat ja muut blogit.
Vasta kotiin päästyäni iski oikein kunnon masennus. Masennus siitä, että olen taas vuoden käyttänyt elämästäni tähän ja luultavasti ilman sisäänpääsyä. Mulle iskee välillä järkyttäviä ikäkriisejä ja jotenkin tuntuu että mun elämä vain junnaa paikallaan. Tiistai-iltana olo oli todella huono. Olin silloin hyvin vahvasti sitä mieltä, että ei mun kokeella tulla pääseen sisälle. Siellä on niin paljon mua parempia hakijoita ja koe on ollut todella helppo. Tänä vuonna varmasti suoraa lukiosta hakijoilla on myös hyvät mahdollisuudet päästä sisään. En mä edelleenkään kovin luottavainen ole oman sisäänpääsyni suhteen ja tottakai se hieman harmittaa. En kuitenkaan halua jäädä tuleen makaamaan. Heinäkuussa ne todelliset tulokset sitten kuulee ja sinne asti haluan vain unohtaa koko kokeen mielestäni! Sisäänpääsy tulisi olemaan todella todella ihana positiivinen yllätys, koska tällä hetkellä olen valmistautunut pahimpaan.
Meidän piti mennä kaverin kanssa Tampereelle Ohi on! -juhliin, mutta illalla juteltiin asiasta ja me kumpikiin oltiin älyttömän väsyneitä, että ei lopulta jaksettukaan enää lähteä Tampereelle kun oltiin jo kotiin päästy. Oliko teistä jotkut muut juhlistamassa lukemisurakan päättymistä? :-)
Ihan vähän vain olen katsonut niitä mallivastauksia. En todellakaan mitenkään tarkasti läpikäyden ja pisteitä laskien. En jaksa niin tarkkaa spekuloida ja miettiä asiaa. Tuli mitä tuli! Yritin välttää kaikin keinoin huolimattomuusvirheitä, koska niitä teen välillä todella paljon. Toivottavasti niitä pystyin välttämään mahdollisimman paljon. Yhdessä tehtävässä harmittaa kyllä älyttömästi mun ajatusvirhe. Olin ajatellut asian väärin, vaikka olisihan se pitänyt osata! No, on siitä tehtävästä ainakin puolet oikein ja pienipisteisiä tehtäviä muutenkin. Mutta niihän niistä aika moni...
Tosiaan tällä hetkellä en ole kovin toiveikas sisäänpääsyn suhteen, mutta eihän sitä koskaan oikeasti voi tietää. Tiistain masennus muuttui kuitenkin eilen töissä taas iloksi. Pääsin ajattelemaan muita asioita ja se kyllä auttoi! Onneksi on nuo työt nyt siis edes. :-) Olin jo ihan eri ihminen kotiin tullessani eilen illalla ja mieltä oikein kohotti myös uusien suunnitelmien miettiminen ensi vuodelle, jos lääkikseen en pääse. Olen nyt vihdoinkin keksinyt oikein varteenotettavan plan B:n. Siitä nyt en kuitenkaan toistaiseksi kirjoita vielä. Elämä kuitenkin voittaa! Eikä se välivuosi mun maata kaada vaikka siltä välillä tuntuukin.
Nyt vihdoinkin alan tuntea sitä helpottuneisuutta, mitä pääsykokeen jälkeen kuuluisi tuntea. Se ei todellakaan tullut vielä tiistaina se olo. En ollut yhtään iloinen siitä että koe oli ohi eikä tarvisi enää lukea tai stressata. Olin vain todella ahdistunut. Nyt siis vihdoin alan nauttimaan lomasta! Ja työnteosta! Oikeasti, tällä hetkellä sekin tuntuu tosi kivalta vaihtelulta, varsinkin kun työkaverit on tosi kivoja ja työ ainakin vielä toistaiseksi mielekästä. Kyllä sekin varmasti myöhemmin alkaa tökkimään, mutta nyt nautin tästä tunteesta!
Onnittelut kaikille muillekin hakijoille pääsykokeesta selviämisestä! Yritetään olla liikaa miettimättä asiaa, heinäkuussa sitten olemme taas hieman viisaampia. Nyt nautitaan kesästä! :-)
Edellisenä iltana jännitys oli aina paikoittain hieman kovempi ja paikkoitan ei niin paha. Olen kuitenkin tuollaisissa tilanteissa todella huono nukkumaan. Pyörin sängyssä monta tuntia ja aamusta herään ihan liian aikaisin. Niinpä otin puolikkaan unilääkkeen ja sain unta melko pian. Aamusta sitten heräsin suht aikaisin, mutta ei se haittaa! Sain kuitenkin ihan hyvät yöunet, kun ei tarvinnut illasta vähentää sitä uniaikaa.
Aamulla olo oli myös melko jännittynyt ja aamupalan syöminen oli hieman hankalaa. Koepaikalle päästyäni ja kaverini siellä tavatessa olo kuitenkin rentoutui. Fiilis oli ihan hyvä kun koe vihdoin alkoi. Ja voi kuinka erilainen olo mulla tällä kertaa olikaan koetta tehdessä verrattuna viime vuoteen! Tuli sellaisia onnentunteita, että jes, tällä kertaa mä jopa osaan täältä jotain. Eikä kertaakaan tullut epätoivoista fiilistä. Muistan 2013 pääsykokeessa mananneeni mielessä, etten enää ikinä koskaan hae uudestaan lääkikseen. Heh, nyt ei sellaisia ajatuksia käynyt mielessä.
Toisaalta koetta enemmän tehdessäni tajusin, että tämähän on ehkä vähän liiankin helppo. Ihan ääripää viime vuoden kokeeseen. Aineiston puuttuminen oli todella hassu uudistus! Itsehän suorastaan vihaan aineistoja ja siihen pohjautuvia natsikysymyksiä, joten aluksi ajattelin asian olevan vain ja ainoastaan hyvä. Mutta toisaalta jotenkin harmitti sen puuttuminenkin ja lukuisat helpohkot tehtävät. Tiesin heti kokeen päätyttyä, että pisterajat tulee nousemaan paljon viime vuodesta ja sen kyllä vahvisti myös älyvuodon keskustelupalstat ja muut blogit.
Vasta kotiin päästyäni iski oikein kunnon masennus. Masennus siitä, että olen taas vuoden käyttänyt elämästäni tähän ja luultavasti ilman sisäänpääsyä. Mulle iskee välillä järkyttäviä ikäkriisejä ja jotenkin tuntuu että mun elämä vain junnaa paikallaan. Tiistai-iltana olo oli todella huono. Olin silloin hyvin vahvasti sitä mieltä, että ei mun kokeella tulla pääseen sisälle. Siellä on niin paljon mua parempia hakijoita ja koe on ollut todella helppo. Tänä vuonna varmasti suoraa lukiosta hakijoilla on myös hyvät mahdollisuudet päästä sisään. En mä edelleenkään kovin luottavainen ole oman sisäänpääsyni suhteen ja tottakai se hieman harmittaa. En kuitenkaan halua jäädä tuleen makaamaan. Heinäkuussa ne todelliset tulokset sitten kuulee ja sinne asti haluan vain unohtaa koko kokeen mielestäni! Sisäänpääsy tulisi olemaan todella todella ihana positiivinen yllätys, koska tällä hetkellä olen valmistautunut pahimpaan.
Meidän piti mennä kaverin kanssa Tampereelle Ohi on! -juhliin, mutta illalla juteltiin asiasta ja me kumpikiin oltiin älyttömän väsyneitä, että ei lopulta jaksettukaan enää lähteä Tampereelle kun oltiin jo kotiin päästy. Oliko teistä jotkut muut juhlistamassa lukemisurakan päättymistä? :-)
Ihan vähän vain olen katsonut niitä mallivastauksia. En todellakaan mitenkään tarkasti läpikäyden ja pisteitä laskien. En jaksa niin tarkkaa spekuloida ja miettiä asiaa. Tuli mitä tuli! Yritin välttää kaikin keinoin huolimattomuusvirheitä, koska niitä teen välillä todella paljon. Toivottavasti niitä pystyin välttämään mahdollisimman paljon. Yhdessä tehtävässä harmittaa kyllä älyttömästi mun ajatusvirhe. Olin ajatellut asian väärin, vaikka olisihan se pitänyt osata! No, on siitä tehtävästä ainakin puolet oikein ja pienipisteisiä tehtäviä muutenkin. Mutta niihän niistä aika moni...
Tosiaan tällä hetkellä en ole kovin toiveikas sisäänpääsyn suhteen, mutta eihän sitä koskaan oikeasti voi tietää. Tiistain masennus muuttui kuitenkin eilen töissä taas iloksi. Pääsin ajattelemaan muita asioita ja se kyllä auttoi! Onneksi on nuo työt nyt siis edes. :-) Olin jo ihan eri ihminen kotiin tullessani eilen illalla ja mieltä oikein kohotti myös uusien suunnitelmien miettiminen ensi vuodelle, jos lääkikseen en pääse. Olen nyt vihdoinkin keksinyt oikein varteenotettavan plan B:n. Siitä nyt en kuitenkaan toistaiseksi kirjoita vielä. Elämä kuitenkin voittaa! Eikä se välivuosi mun maata kaada vaikka siltä välillä tuntuukin.
Nyt vihdoinkin alan tuntea sitä helpottuneisuutta, mitä pääsykokeen jälkeen kuuluisi tuntea. Se ei todellakaan tullut vielä tiistaina se olo. En ollut yhtään iloinen siitä että koe oli ohi eikä tarvisi enää lukea tai stressata. Olin vain todella ahdistunut. Nyt siis vihdoin alan nauttimaan lomasta! Ja työnteosta! Oikeasti, tällä hetkellä sekin tuntuu tosi kivalta vaihtelulta, varsinkin kun työkaverit on tosi kivoja ja työ ainakin vielä toistaiseksi mielekästä. Kyllä sekin varmasti myöhemmin alkaa tökkimään, mutta nyt nautin tästä tunteesta!
Onnittelut kaikille muillekin hakijoille pääsykokeesta selviämisestä! Yritetään olla liikaa miettimättä asiaa, heinäkuussa sitten olemme taas hieman viisaampia. Nyt nautitaan kesästä! :-)
maanantai 26. toukokuuta 2014
Viimehetken ajatuksia
Viimeinen päivä ennen suurta koitosta, jota on odotettu jo niin pitkään! Aamulla heräsin hieman ahdistuneena ja jännittyneenä, mutta se sitten hävisi siinä aamupäivällä. Ihan rauhallisin mielin olen ollut suurimmaksi osaksi. Suurin jännitys iskee varmasti nukkumaan mennessä ja huomenaamulla. Toivottavasti saisin nukuttua... Jännittyneenä nukun yleensä älyttömän huonosti. Illasta en saa millään unta ja aamuyöstä herään ihan liian aikaisin jännittämään. Voi kun ensiyö menisi hyvin niin voisin sitten olla kokeessa energinen. Tarvii varmaan ottaa nukahtamislääke...
Kävin ostamassa eväitä huomiselle. Viinirypäleitä, proteiinijuoma, alpenpatukka ja banaani! En välttämättä ehdi kaikkea syömään, mutta kun äiti on aina ihan hysteerinen ton syömisen kanssa. Kai se on parempi että on liikaa kuin liian vähän. Bioteknologian pääsykokeessa huomasin sen että nälkä yllätti yllättävän aikaisin ja sen jälkeen ajatus ei kulje ollenkaan! Aivot ovat niin kovassa työssä koko sen viisi tuntia että pakko muistaa niitä vähän ruokkiakin. :-)
Tänään olen hyvin kevyesti kertaillut omia fysiikan muistiinpanojani ja palautellut kaavoja mieleen. Monet pitää viimeisenä päivänä jo ihan kokonaan vapaapäivää, mikä on varmasti ihan hyvä idea! Eihän tässä enää mitään radikaalia pysty tekemään omaan osaamistasoon. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää! Toivottavasti riittäisi sisäänpääsyyn. Välillä olen todella skeptinen sisäänpääsyn suhteen ja välillä taas hyvinkin toiveikas. Huomenna olen päättänyt mennä kokeeseen taistelutahdolla! Vaikka eteen tulisi (ja varmasti tuleekin) tehtäviä jotka vaikuttaa ihan mahdottomilta, niin yritän. En luovuta tai vaivu epätoivoon vaan yritän täysillä sen koko viisi tuntia ja katson mihin se riittää. Jos en osaa niin yritän kerätä mahdollisimman paljon hajapisteitä. Aina voi arvata jos ei tietoa löydy!
Jännä olisi tietää millainen fiilis mulla huomenna on tähän aikaan. Tämän vuoden uurastus vihdoin ohi! Välillä tuntuu silti että olisi pitänyt jaksaa enemmän... Olisi pitänyt laskea enemmän ja tehdä enemmän muistiinpanoja bilsasta. Olisi pitänyt pitää vähemmän vapaa-aikaa ja olisi pitänyt jaksaa kovemmin nämä viimeiset viikot. Nyt en enää kuitenkaan halua jossitella. Katsotaan mihin tällä jaksamisella pääsen! Jos en ihan sisään asti niin sitten ensi vuonna uudestaan uudella uskolla.
Kaikille isot onnentoivotukset huomiselle! :-) We can do this!
Kävin ostamassa eväitä huomiselle. Viinirypäleitä, proteiinijuoma, alpenpatukka ja banaani! En välttämättä ehdi kaikkea syömään, mutta kun äiti on aina ihan hysteerinen ton syömisen kanssa. Kai se on parempi että on liikaa kuin liian vähän. Bioteknologian pääsykokeessa huomasin sen että nälkä yllätti yllättävän aikaisin ja sen jälkeen ajatus ei kulje ollenkaan! Aivot ovat niin kovassa työssä koko sen viisi tuntia että pakko muistaa niitä vähän ruokkiakin. :-)
Tänään olen hyvin kevyesti kertaillut omia fysiikan muistiinpanojani ja palautellut kaavoja mieleen. Monet pitää viimeisenä päivänä jo ihan kokonaan vapaapäivää, mikä on varmasti ihan hyvä idea! Eihän tässä enää mitään radikaalia pysty tekemään omaan osaamistasoon. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää! Toivottavasti riittäisi sisäänpääsyyn. Välillä olen todella skeptinen sisäänpääsyn suhteen ja välillä taas hyvinkin toiveikas. Huomenna olen päättänyt mennä kokeeseen taistelutahdolla! Vaikka eteen tulisi (ja varmasti tuleekin) tehtäviä jotka vaikuttaa ihan mahdottomilta, niin yritän. En luovuta tai vaivu epätoivoon vaan yritän täysillä sen koko viisi tuntia ja katson mihin se riittää. Jos en osaa niin yritän kerätä mahdollisimman paljon hajapisteitä. Aina voi arvata jos ei tietoa löydy!
Jännä olisi tietää millainen fiilis mulla huomenna on tähän aikaan. Tämän vuoden uurastus vihdoin ohi! Välillä tuntuu silti että olisi pitänyt jaksaa enemmän... Olisi pitänyt laskea enemmän ja tehdä enemmän muistiinpanoja bilsasta. Olisi pitänyt pitää vähemmän vapaa-aikaa ja olisi pitänyt jaksaa kovemmin nämä viimeiset viikot. Nyt en enää kuitenkaan halua jossitella. Katsotaan mihin tällä jaksamisella pääsen! Jos en ihan sisään asti niin sitten ensi vuonna uudestaan uudella uskolla.
Kaikille isot onnentoivotukset huomiselle! :-) We can do this!
lauantai 24. toukokuuta 2014
Miksi minusta tulee lääkäri?
Tohtori Krabola blogista Lääketiedettä ja laiskottelua haastoi minut sekä monet muut lääkikseen hakijat/lääkiksessä opiskelijat vastaamaan tähän mielenkiintoiseen kyselyyn, miksi minusta tulee lääkäri? Minun on ollut tarkoitus aiemminkin kirjoittaa kyseisestä aiheesta ja ehkä joskus myöhemmin aiheesta vielä enemmän kirjoitankin. Katsotaan nyt kuinka paljon tässä alkaa runosuoni sykkimään kun vauhtiin pääsen. ;-)
Miksi minusta tuli/tulee lääkäri?
1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
2) Koska olen Jumalasta seuraavana.
3) Tämä on kutsumusammatti.
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
5) En keksinyt muutakaan.
6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.
7) Äiti käski.
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
9) Haluan Nobel-palkinnon.
10) Ammatti siinä kuin muutkin.
Tähän olen nyt siis kerännyt joitakin kohtia äsköisestä listasta, mitkä kuvaavat minua ja niitä myös hieman perustelen.
1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
Olen aina halunnut ihmisläheiseen työhön, missä voin olla avuksi ja auttaa muita! Tähän kategoriaan nyt varmasti kuuluisi muitakin aloja, esimerkiksi sairaanhoitaja/terveydenhoitaja, tai esimerkiksi opettajat. Itseasiassa myös logopedia kiinnostaa paljon eli puheterapia. Jollain tavalla haluan auttaa ihmisiä ammatissani ja ehkä se miksi juuri lääkäriksi haluan, on perusteltavissa seuraavalla vaihtoehdolla. Eli:
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
Valehtelisin jos väittäisin ettei raha vaikuta mun mielipiteeseen ollenkaan. En varmasti tekisi näin paljon töitä pääsykokeiden eteen, jos loppujen lopuksi töitä tehtäisiin pienellä palkalla! Raha motivoi minua, se on se minkä takia töitä ylipäätään tehdään! Tietenkin myös lääkärin ammatin tuoma status ja arvostus lämmittää mieltä. En pidä itseäni mitenkään muita parempana, mutta itse suuresti aina ihailen muita lääkäreitä tai lääkiksessä opiskelevia. He ovat minun silmissäni suuriakin sankareita ja olisi jännä ajatella jonkun ajattelevan minusta samalla tavalla. Se tuntuu kivalta!
5) En keksinyt muutakaan.
Jotenkin vain se plan B:n keksiminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta! Jos en pääse lääkikseen, niin minne sitten haen? Mitä minusta sitten tulee? En todellakaan tiedä! Lääkärin ammatti on ollut mielessä jo iät ja ajat enkä jotenkaan saa sitä mielestäni tai keksittyä siihen rinnalle muita vaihtoehtoja. Poikaystäväni joskus toi ilmoille tuon logopedian ja sekin on ollut mielenkiintoisen kuuloinen ja varmasti pitäisin siitäkin! Harmittaa vaan että parina viimeisenä vuonna Tampereen yliopistoon ei ole otettu yhtään uusia logopedian opiskelijoita. Se varasuunnitelma jotenkin meni siinä...
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
Olen aina ollut lahjakas koulussa ja saanut hyviä numeroita. Eikös se olisi taitojen hukkaan heittämistä, jos lopulta työllistyisin johonkin liukuhihnatyöhön? Heh, kaipaan pieniä haasteita elämään ja tulisin varmasti hulluksi yksitoikkoisessa työssä. Ja tarvitsen niitä ihmiskontakteja! Lääkärin päivät on varmasti kaikki ainutlaatuisia ja erilaisia. Sellaista minä kaipaan. :-) Tietenkin ammatin vastuu hieman pelottaa, mutta kyllä siihen varmasti tottuisi kun kokemusta tulee.
Kiitos paljon Tohtori Krabolalle tästä haasteesta. Oli itsekin tosi mielenkiintoista hetkeksi oikein miettiä, että miksi minä tätä oikeasti haluan. Mitkä on ne perimmäiset syyt! :-)
Yritän kirjoittaa vielä maanantaina jotain fiiliksiä ennen pääsykokeita, jos ehdin! Jos en ehdi niin sitten kirjoittelen pääsykokeiden jälkeen. Ihan hullua ajatella että enää kaksi päivää... Mihin se kevät on oikein kadonnut? Ihanaa, en oikeasti jaksaisi odottaa enää yhtään!!
Sonja
Miksi minusta tuli/tulee lääkäri?
1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
2) Koska olen Jumalasta seuraavana.
3) Tämä on kutsumusammatti.
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
5) En keksinyt muutakaan.
6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.
7) Äiti käski.
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
9) Haluan Nobel-palkinnon.
10) Ammatti siinä kuin muutkin.
Tähän olen nyt siis kerännyt joitakin kohtia äsköisestä listasta, mitkä kuvaavat minua ja niitä myös hieman perustelen.
1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
Olen aina halunnut ihmisläheiseen työhön, missä voin olla avuksi ja auttaa muita! Tähän kategoriaan nyt varmasti kuuluisi muitakin aloja, esimerkiksi sairaanhoitaja/terveydenhoitaja, tai esimerkiksi opettajat. Itseasiassa myös logopedia kiinnostaa paljon eli puheterapia. Jollain tavalla haluan auttaa ihmisiä ammatissani ja ehkä se miksi juuri lääkäriksi haluan, on perusteltavissa seuraavalla vaihtoehdolla. Eli:
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
Valehtelisin jos väittäisin ettei raha vaikuta mun mielipiteeseen ollenkaan. En varmasti tekisi näin paljon töitä pääsykokeiden eteen, jos loppujen lopuksi töitä tehtäisiin pienellä palkalla! Raha motivoi minua, se on se minkä takia töitä ylipäätään tehdään! Tietenkin myös lääkärin ammatin tuoma status ja arvostus lämmittää mieltä. En pidä itseäni mitenkään muita parempana, mutta itse suuresti aina ihailen muita lääkäreitä tai lääkiksessä opiskelevia. He ovat minun silmissäni suuriakin sankareita ja olisi jännä ajatella jonkun ajattelevan minusta samalla tavalla. Se tuntuu kivalta!
5) En keksinyt muutakaan.
Jotenkin vain se plan B:n keksiminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta! Jos en pääse lääkikseen, niin minne sitten haen? Mitä minusta sitten tulee? En todellakaan tiedä! Lääkärin ammatti on ollut mielessä jo iät ja ajat enkä jotenkaan saa sitä mielestäni tai keksittyä siihen rinnalle muita vaihtoehtoja. Poikaystäväni joskus toi ilmoille tuon logopedian ja sekin on ollut mielenkiintoisen kuuloinen ja varmasti pitäisin siitäkin! Harmittaa vaan että parina viimeisenä vuonna Tampereen yliopistoon ei ole otettu yhtään uusia logopedian opiskelijoita. Se varasuunnitelma jotenkin meni siinä...
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
Olen aina ollut lahjakas koulussa ja saanut hyviä numeroita. Eikös se olisi taitojen hukkaan heittämistä, jos lopulta työllistyisin johonkin liukuhihnatyöhön? Heh, kaipaan pieniä haasteita elämään ja tulisin varmasti hulluksi yksitoikkoisessa työssä. Ja tarvitsen niitä ihmiskontakteja! Lääkärin päivät on varmasti kaikki ainutlaatuisia ja erilaisia. Sellaista minä kaipaan. :-) Tietenkin ammatin vastuu hieman pelottaa, mutta kyllä siihen varmasti tottuisi kun kokemusta tulee.
Kiitos paljon Tohtori Krabolalle tästä haasteesta. Oli itsekin tosi mielenkiintoista hetkeksi oikein miettiä, että miksi minä tätä oikeasti haluan. Mitkä on ne perimmäiset syyt! :-)
Yritän kirjoittaa vielä maanantaina jotain fiiliksiä ennen pääsykokeita, jos ehdin! Jos en ehdi niin sitten kirjoittelen pääsykokeiden jälkeen. Ihan hullua ajatella että enää kaksi päivää... Mihin se kevät on oikein kadonnut? Ihanaa, en oikeasti jaksaisi odottaa enää yhtään!!
Sonja
tiistai 20. toukokuuta 2014
YO-tulokset ja bioteknologian pääsykoe
Heips! Ajattelin tulla nopeasti kirjoittaan viimepäivien kuulumiset. Jotenkin aika tuntuu olevan vähissä, eikä hirveästi mitään uutta kerrottavaa, joten kirjoittaminen on hieman jäänyt. Nyt ajattelin kuitenkin tulla hieman avaamaan tätä sanaista arkkuani.
Viime perjantaina tuli YO-tulokset ja samana päivänä oli myös ensimmäinen päiväni kaupan kassalla. Jännitti hurjasti mennä uuteen työpaikkaan, mutta mut otettiin kyllä vastaan todella lämpimästi! Työkaverit vaikuttaa kaikki ihan huipputyypeiltä eikä kertaakaan tarvi kyllä arastella, jos on jotain kysyttävää. Kaikki auttaa oikein mielellään ja tsemppaa hirveästi! Taisin aika nopeasti oppiakin sillä toisena työpäivänä yksi työkaveri oli ihan järkyttynyt kun sai kuulla että olin vasta toista päivää töissä. On muuten pirun vaikea etsiä kaikenmaailman tupakkatuotteita asiakkaille, kun ei itse ymmärrä niistä mitään. :-D Niin siis mikä filtteri? Heh, no nopeasti nekin oppii onneksi!
Olin kyllä ensimmäisen työpäivän jälkeen todella väsynyt, koska koko päivä oli menny jäninttäessä ja yönkin nukuin todella huonosti. Sen järjettömän väsymyksen päälle sain kuulla sitten YO-tulokset, jotka ei erityisesti silloin hymyilyttänyt. Kemia putosi E:ksi, ja jäi todella pienestä kiinni se L. Se harmitti ihan älyttömästi. Fysiikasta tuli M, mihin olen ihan tyytyväinen! Sen aikainen osaamistaso oli tuota M:n luokkaa ja sehän mun minimitavoite olikin. Kyllä siitä ainakin toivottavasti ylöspäin on tultu, kun on sen jälkeen paljon fysiikkaa laskeskeltu. :-) Fysiikan M jäi kuitenkin aika varjoon tuon kemian pettymyksen rinnalla. En osannut iloita siitä mitenkään. Se järjetön väsymys vielä pahensi mun epätoivoa. Illaksi menin poikaystävälle ja hänen kysyessään tuloksiani aloin vain itkeä eikä sille itkulle meinannut tulla loppua. Väsymyksen piikkiin laitan sen, silloin asia tuntui todella musertavalta, mutta nyt olen jo hyväksynyt sen. Nyt kävi ja näin, ei sille mitään voi! Lääkis tässä kuitenkin päätavoite on, joten täysillä nyt vain loppuun asti! :-)
Viime perjantaina tuli YO-tulokset ja samana päivänä oli myös ensimmäinen päiväni kaupan kassalla. Jännitti hurjasti mennä uuteen työpaikkaan, mutta mut otettiin kyllä vastaan todella lämpimästi! Työkaverit vaikuttaa kaikki ihan huipputyypeiltä eikä kertaakaan tarvi kyllä arastella, jos on jotain kysyttävää. Kaikki auttaa oikein mielellään ja tsemppaa hirveästi! Taisin aika nopeasti oppiakin sillä toisena työpäivänä yksi työkaveri oli ihan järkyttynyt kun sai kuulla että olin vasta toista päivää töissä. On muuten pirun vaikea etsiä kaikenmaailman tupakkatuotteita asiakkaille, kun ei itse ymmärrä niistä mitään. :-D Niin siis mikä filtteri? Heh, no nopeasti nekin oppii onneksi!
Eilen oli bioteknologian pääsykokeet, minne menin ihan harjoitusmielessä. Ajattelin että se olisi sellainen hyvä harjoituskoe tähän ennen varsinaista koitosta. Olin hieman "pettynyt" kokeeseen, koska viime vuoden koe vaikutti paljon mukavammalta. Nyt kemiaa oli ihan liian vähän. Olisin kaivannut enemmän laskemista. Suurin osa oli biologian kysymyksiä, jotka mielestäni osasin kaikki hyvin. Kaikki muut tehtävät koin osaavani, mutta sitten siellä oli yksi kemiahirviö, joka oli hankala ainakin minulle. Kaavat ja asia oli yliopistokemiaa, rekationopeusvakioita ja kertalukuja. Hrrr, vihasin noita yliopistossakin kun en millään ikinä tajunnut niitä. :-D Noh, kyllä mä senkin tehtävän väkisin tein, mutta tuskin se oikein meni... Tuo tehtävä varmaan on sellainen ratkaiseva, joka sitten erottelee jyvät akanoista. Bioteknologiaan hakee kyllä niin moni ja varsinkin kaikki ne jotka hakee myös lääkikseen. Olisi mielenkiintoista kuulla miten muut osasi tämän minulle hankalan tehtävän!
No tässä nyt tällaista pikakuulumista tälle erää. Taidan mennä nukkumaan että jaksan taas huomenna opiskella. Onneksi sekin tosiaan pian loppuu. :-) Vaikka mulle on kyllä heti toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun merkattu järkyttävästi töitä, että varsinainen loma ei kyllä ala siltikään. :-D No jotain vaihtelua kumminkin. :-)
PS. Käytiin tänää kasvattajalla viemässä koiria trimmiin ja sielä oli 8 ihanaa koiranpentua, jotka toimivat tämän postauksen kuvituksena. Niitä siellä pussailtiin ja halailtiin tuntikaupalla. Nämä pienet koiranpennut vei ihan täysin mun sydämmen! Äitikin jo rupesi tosissaan miettimään, että pitäisikö meille ottaa kolmas, mutta tuskin nyt kuitenkaan otetaan. Kyllä tuollaiset reissut vaan nostaa sen koiranpentukuumeen ihan pilviin. Katsokaa nyt noita!<3
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
There is no elevator to success. You have to take the stairs.
Ihan käsittämätöntä, että pääsykokeisiin on enää niin vähän aikaa. Tuntuu kuin eiliseltä YO-kirjoitukset tai jopa viime syksy kun muiden pyrkijöiden kanssa mietittiin sitä kaukana siintävää pääsykoetta. Koulun jälkeen sitä usein laskeskeli kevein mielin fysiikkaa. Sen laskemisen olen aloittanut jo lokakuun alussa! Ja se oikeasti tuntuu ihan eiliseltä. Kyllä niistä lokakuun alkuisista fysiikantaidoista on kehitytty niin paljon, että voin olla siitä todella iloinen. Ja jos tänä vuonna en lääkikseen pääse niin ensi vuonna opiskelut tulee alkamaan jo paljon varmemmalta pohjalta kuin ne alkoi tänä vuonna. Tosin ensi vuonna en varmasi aloita noin aikaisin!
Tästä pääsykokeisiin opiskelusta on tullut todella iso osa elämää. Syksystä asti se on pyörinyt mielessä lähes päivittäin. Siitä on juteltu niin paljon kavereiden, poikaystävän ja äidin kanssa että tällä hetkellä en oikeasti enää jaksa jutella aiheesta! Kun äiti kysyy, miten on päivän lukemiset menny, kommentoin niitä yhdellä sanalla ja toivon aiheenvaihdosta. Jyväskylässä ollessani saatettiin jauhaa tuntitolkulla puhelimen välityksellä siitä miten fysiikka sujuu. En vain enää jaksa spekuloida ja jauhaa sitä asiaa! Alan olla ihan puhki. Sen lisäksi, että se pyörii usein mielessä ja nousee puheenaiheeksi todella usein, niin kyllähän se tekeminenkin on sitä opiskelua suurimmaksi osaksi. Mikon laittaessa armeijasta viestiä "miten menee?" turhauttaa vastata joka kerta samalla tavalla. Opiskelua opiskelua. Ja jos teen jotain muuta, niin sitten koen huonoa omaatuntoa siitä etten opiskele.
Vaikka odotankin innolla sitä pääsykokeiden jälkeistä aikaa, kun vapaa-ajalla saa oikeasti rentoutua hyvällä omallatunnolla, niin kyllä se hieman ahdistaakin. Jotenkin tämä opiskelu on viimeisen puolen vuoden aikana ollut niin iso osa mun elämää, että tuntuu oudolta ettei sitä yhtäkkiä enää ole. Tuskin sitä mitenkään kaipaa, mutta kyllä se varmasti sellaisen tyhjän olon jättää. Mitäs mä nyt tekisin? Pitäis varmaan mennä laskeen fysiikkaa... eiku hups, ei tarvikkaan enää! Se tulee vain tuolta jostain takaraivosta niin voimakkaasti, että sen poisjääminen vaatii varmasti hieman totuttelua.
Eikä mua oikeastaan tuo tyhjä olo niin ahdista. Mulla on kuitenkin kesätöitä, jotka alkaa heti pääsykokeiden jälkeen, joten en jää mitenkään "tyhjän päälle". Mua kuitenkin ahdistaa ajatus siitä, että sen jälkeen en voi enää tehdä mitään sen eteen pääsenkö sisään vai en. Kaikki mitä tehtävissä on ollut, on tehty. Koko vuoden olen tähän tähdännyt ja yhtäkkiä en enää voi vaikuttaa asioihin mitenkään. Olisiko sittenkin pitänyt lukea enemmän? Olisiko sittenkin pitänyt ostaa lisää itseopiskelumateriaaleja ja laskea enemmän? Monella (myös sisäänpääsijöillä monesti) on sellainen olo kokeen jälkeen, että en varmasti pääse sisään. Pelkään sitä oloa. Ja vielä enemmän pelkään sitä että se käy toteen. Postilaatikkoon tipahtaa taas se sama pieni kirjekuori Tampereen yliopistolta, jossa lukee varalla. Hah! Sen kun näkis, että sinne joku joskus pääsisi varasijalta.
Nyt ei auta kuin ottaa näistä viimeisistä viikoista kaikki hyöty irti ja yrittää imeä sitä tietoa itseensä ja ylläpitää hankittua laskurutiinia. Väsyttää, ahdistaa, jännittää ja pelottaa. Yritän tässä nyt kuitenkin kerätä itselleni mahdollisimman hyvän itseluottamuksen ja pysyä rauhallisena! Niillä päästään jo pitkälle. :-)
Tästä pääsykokeisiin opiskelusta on tullut todella iso osa elämää. Syksystä asti se on pyörinyt mielessä lähes päivittäin. Siitä on juteltu niin paljon kavereiden, poikaystävän ja äidin kanssa että tällä hetkellä en oikeasti enää jaksa jutella aiheesta! Kun äiti kysyy, miten on päivän lukemiset menny, kommentoin niitä yhdellä sanalla ja toivon aiheenvaihdosta. Jyväskylässä ollessani saatettiin jauhaa tuntitolkulla puhelimen välityksellä siitä miten fysiikka sujuu. En vain enää jaksa spekuloida ja jauhaa sitä asiaa! Alan olla ihan puhki. Sen lisäksi, että se pyörii usein mielessä ja nousee puheenaiheeksi todella usein, niin kyllähän se tekeminenkin on sitä opiskelua suurimmaksi osaksi. Mikon laittaessa armeijasta viestiä "miten menee?" turhauttaa vastata joka kerta samalla tavalla. Opiskelua opiskelua. Ja jos teen jotain muuta, niin sitten koen huonoa omaatuntoa siitä etten opiskele.
Vaikka odotankin innolla sitä pääsykokeiden jälkeistä aikaa, kun vapaa-ajalla saa oikeasti rentoutua hyvällä omallatunnolla, niin kyllä se hieman ahdistaakin. Jotenkin tämä opiskelu on viimeisen puolen vuoden aikana ollut niin iso osa mun elämää, että tuntuu oudolta ettei sitä yhtäkkiä enää ole. Tuskin sitä mitenkään kaipaa, mutta kyllä se varmasti sellaisen tyhjän olon jättää. Mitäs mä nyt tekisin? Pitäis varmaan mennä laskeen fysiikkaa... eiku hups, ei tarvikkaan enää! Se tulee vain tuolta jostain takaraivosta niin voimakkaasti, että sen poisjääminen vaatii varmasti hieman totuttelua.
Eikä mua oikeastaan tuo tyhjä olo niin ahdista. Mulla on kuitenkin kesätöitä, jotka alkaa heti pääsykokeiden jälkeen, joten en jää mitenkään "tyhjän päälle". Mua kuitenkin ahdistaa ajatus siitä, että sen jälkeen en voi enää tehdä mitään sen eteen pääsenkö sisään vai en. Kaikki mitä tehtävissä on ollut, on tehty. Koko vuoden olen tähän tähdännyt ja yhtäkkiä en enää voi vaikuttaa asioihin mitenkään. Olisiko sittenkin pitänyt lukea enemmän? Olisiko sittenkin pitänyt ostaa lisää itseopiskelumateriaaleja ja laskea enemmän? Monella (myös sisäänpääsijöillä monesti) on sellainen olo kokeen jälkeen, että en varmasti pääse sisään. Pelkään sitä oloa. Ja vielä enemmän pelkään sitä että se käy toteen. Postilaatikkoon tipahtaa taas se sama pieni kirjekuori Tampereen yliopistolta, jossa lukee varalla. Hah! Sen kun näkis, että sinne joku joskus pääsisi varasijalta.
Nyt ei auta kuin ottaa näistä viimeisistä viikoista kaikki hyöty irti ja yrittää imeä sitä tietoa itseensä ja ylläpitää hankittua laskurutiinia. Väsyttää, ahdistaa, jännittää ja pelottaa. Yritän tässä nyt kuitenkin kerätä itselleni mahdollisimman hyvän itseluottamuksen ja pysyä rauhallisena! Niillä päästään jo pitkälle. :-)
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Pääsykoelukuja
Sain tosiaan pyyntöjä, että kirjoittaisin enemmän ihan vain pääsykoelukemisistani ja nyt ajattelin sen toiveen siis täyttää. Voin tällaisia pieniä tilannekatsauksia opiskeluihini tehdä nyt näiden viimeisten viikkojen aikana muutaman, jos vain ylimääräistä aikaa on.
Mulla ei ole mitään tarkkoja aikoja, paljonko päivässä yleensä luen. Haluaisin aloittaa aamusta aikaisin, mutta olen todella aamu-uninen, joten se ei kyllä yleensä oikein onnistu. Ja ehkä se on mukavampi aloittaa opiskelu virkeänä kun ihan väsyneenä sen takia, että on repinyt itsensä aikaisin sängystä. Noin kymmenen - puoli yhdentoista aikoihin yleensä aloittelen, viimeistään yhdeltätoista! Luen siitä noin neljään, jolloin pitää yleensä alkaa tehdä äidille ruokaa joka tulee neljän jälkeen töistä. Siinä sitten syödään yhdessä ja vaihdellaan kuulumisia ja noin viideltä pyrin jatkamaan opiskelua. Siitä luen vielä pari-kolme tuntia. Ei nämä päivät aina ihan samalla tavalla mene, mutta tuossa sellaista suurinpiirtein osviittaa. Yritän ottaa kaiken ajan irti siitä, kun kukaan ei ole päivisin täällä kotona ja siksi päivisin en tee juuri mitään muuta kuin luen. Iltapäivästä saattaa aikataulu sitten joskus lipsua, mutta pyrin pitämään sen näin viimeisinä lukukuukausina hieman ehdottomampana. :-)
En ole koskaan osannut tehdä mitään tarkkoja lukusuunnitelmia, enkä niitä aio tehdä nytkään. Ne ei vain onnistu mun kohdalla. Jonain päivänä ei välttämättä yhtään kiinnosta lukea, jolloin laskeminen tuntuu paljon mielekkäämmältä. Jossain vaiheessa se laskiminen taas alkaa tökkiin, jolloin siirryn vaikka bilsan lukemiseen vastapainoksi. Saan vain kauheasti ylimääräistä stressiä tarkasta ohjelmasta, että mitä minäkin päivänä pitäisi tehdä.
Nyt tein kuitenkin hyvin suurpiirteisen ohjelman seuraavalle viidelle viikolle. Aion siis lukea kaikki bilsan kirjat kertaalleen läpi, laskea mun Eximian materiaaleista fysiikan ja kemian laskuja, sekä laskea lukiotasoisia vanhoja pääsykoetehtäviä läpi. Viiden viikon jälkeen mulla on kolme viikkoa jäljellä pääsykokeisiin, jolloin voin laskea uudestaan niitä laskuja, jotka aiemmin tuntui vaikeilta, lukea vanhoja aineistoja läpi ja tehdä niihin liittyviä tehtäviä, kerrata vaikeilta tuntuvat asiat ja joku päivä tehdä viime vuoden pääsykoe uudestaan ottaen siihen se viisi tuntia aikaa. Joistain tärkeimmistä/vaikeimmista bilsan aiheista voisi myös yrittää väsätä jotain ajatuskarttoja, jos vain aika riittää! Nyt olen siis julkistanut epävirallisen lukusuunnitelmani täällä blogissa, joten ehkä pysyn siinä paremmin. Viisi viikkoa on pitkä aika, mutta mulla on järjetön kasa laskettavaa ja luettavaa! Tulee kiireiset viikot siis. :-)
Mulle fysiikan kemian kirjoitukset oli tosi hyvä aikatauluttaja lukemisten suhteen. Ne varmisti, että maaliskuun puoleenväliin mennessä koko lukion fysiikka piti olla suurinpiirtein hallussa, samoin kemia. Kemiaa ja biologiaa on tullut opiskeltua myös yliopistossa, joten itsenäisesti olen ehdottomasti painottanut enemmän fysiikan laskemista. Se kun muutenkin on mun osaamisessa se heikoin lenkki. Kemian kirjoitukset antoivat ehdottomasti itsevarmuutta mun kemian osaamiseen, mutta en aio silti laiminlyödä sen laskemista tässä viimeisten viikkojen aikana. Silti varmasti pääpaino on edelleen fysiikalla, koska se vain tarvitsee enemmän hiomista.
Biologiaa taas olen jotenkin ihan täysin laiminlyönyt. Mulla on todella huono motivaatio lukea noita bilsan kirjoja, koska jotenkin tuntuu siltä, että ei niitä biologia tehtäviä kuitenkaan osaa tehdä sielä pääsykokeissa ilman aineistoa! Ainakin viime vuonna tilanne oli tämä... Toisaalta ei voi tietää, millainen se koe taas tänä vuonna on, mutta jotenkin odotan taas aineistopainotteista. En nyt kuitenkaan ihan täysin aio unohtaa biologiaa! Kirjat aion lukea läpi tämän viiden viikon aikana ja erityisen tarkasti yritän painaa mieleeni kaikki neloskurssiin eli ihmisen biologiaan liittyvät asiat. On sitä biologiaa jonkin verran opiskeltu onneksi yliopistossakin ja esimerkiksi solubiologiaa osaan todella paljon lukiotasoa tarkemmin. Olisi ihan lottovoitto, jos tämän vuoden aineisto liittyisi solubiologiaan jotenkin, koska siitä omistan jo hieman syventävää tietoa ja aineiston sisäistäminen olisi varmasti helpompaa.
Ehkä mä tulen tänne päivittämään miten pysyn mun viiden viikon suunnitelmassani. Ehdinkö tehdä kaikki haluamani tehtävät siinä ajassa plus lukea bilsan kirjat läpi? Onneksi olen jo aloittanut tämän projektin, fysiikasta on sähkö ja sähkömagnetismi kerrattu, biologiasta taas ihmisen biologia. Tästä on hyvä jatkaa. :-)
Tsemppihalit kaikille pääsykokeisiin lukeville! Ei tätä enää kauaa kestä. :-)
Sonja
Mulla ei ole mitään tarkkoja aikoja, paljonko päivässä yleensä luen. Haluaisin aloittaa aamusta aikaisin, mutta olen todella aamu-uninen, joten se ei kyllä yleensä oikein onnistu. Ja ehkä se on mukavampi aloittaa opiskelu virkeänä kun ihan väsyneenä sen takia, että on repinyt itsensä aikaisin sängystä. Noin kymmenen - puoli yhdentoista aikoihin yleensä aloittelen, viimeistään yhdeltätoista! Luen siitä noin neljään, jolloin pitää yleensä alkaa tehdä äidille ruokaa joka tulee neljän jälkeen töistä. Siinä sitten syödään yhdessä ja vaihdellaan kuulumisia ja noin viideltä pyrin jatkamaan opiskelua. Siitä luen vielä pari-kolme tuntia. Ei nämä päivät aina ihan samalla tavalla mene, mutta tuossa sellaista suurinpiirtein osviittaa. Yritän ottaa kaiken ajan irti siitä, kun kukaan ei ole päivisin täällä kotona ja siksi päivisin en tee juuri mitään muuta kuin luen. Iltapäivästä saattaa aikataulu sitten joskus lipsua, mutta pyrin pitämään sen näin viimeisinä lukukuukausina hieman ehdottomampana. :-)
En ole koskaan osannut tehdä mitään tarkkoja lukusuunnitelmia, enkä niitä aio tehdä nytkään. Ne ei vain onnistu mun kohdalla. Jonain päivänä ei välttämättä yhtään kiinnosta lukea, jolloin laskeminen tuntuu paljon mielekkäämmältä. Jossain vaiheessa se laskiminen taas alkaa tökkiin, jolloin siirryn vaikka bilsan lukemiseen vastapainoksi. Saan vain kauheasti ylimääräistä stressiä tarkasta ohjelmasta, että mitä minäkin päivänä pitäisi tehdä.
Nyt tein kuitenkin hyvin suurpiirteisen ohjelman seuraavalle viidelle viikolle. Aion siis lukea kaikki bilsan kirjat kertaalleen läpi, laskea mun Eximian materiaaleista fysiikan ja kemian laskuja, sekä laskea lukiotasoisia vanhoja pääsykoetehtäviä läpi. Viiden viikon jälkeen mulla on kolme viikkoa jäljellä pääsykokeisiin, jolloin voin laskea uudestaan niitä laskuja, jotka aiemmin tuntui vaikeilta, lukea vanhoja aineistoja läpi ja tehdä niihin liittyviä tehtäviä, kerrata vaikeilta tuntuvat asiat ja joku päivä tehdä viime vuoden pääsykoe uudestaan ottaen siihen se viisi tuntia aikaa. Joistain tärkeimmistä/vaikeimmista bilsan aiheista voisi myös yrittää väsätä jotain ajatuskarttoja, jos vain aika riittää! Nyt olen siis julkistanut epävirallisen lukusuunnitelmani täällä blogissa, joten ehkä pysyn siinä paremmin. Viisi viikkoa on pitkä aika, mutta mulla on järjetön kasa laskettavaa ja luettavaa! Tulee kiireiset viikot siis. :-)
Mulle fysiikan kemian kirjoitukset oli tosi hyvä aikatauluttaja lukemisten suhteen. Ne varmisti, että maaliskuun puoleenväliin mennessä koko lukion fysiikka piti olla suurinpiirtein hallussa, samoin kemia. Kemiaa ja biologiaa on tullut opiskeltua myös yliopistossa, joten itsenäisesti olen ehdottomasti painottanut enemmän fysiikan laskemista. Se kun muutenkin on mun osaamisessa se heikoin lenkki. Kemian kirjoitukset antoivat ehdottomasti itsevarmuutta mun kemian osaamiseen, mutta en aio silti laiminlyödä sen laskemista tässä viimeisten viikkojen aikana. Silti varmasti pääpaino on edelleen fysiikalla, koska se vain tarvitsee enemmän hiomista.
Biologiaa taas olen jotenkin ihan täysin laiminlyönyt. Mulla on todella huono motivaatio lukea noita bilsan kirjoja, koska jotenkin tuntuu siltä, että ei niitä biologia tehtäviä kuitenkaan osaa tehdä sielä pääsykokeissa ilman aineistoa! Ainakin viime vuonna tilanne oli tämä... Toisaalta ei voi tietää, millainen se koe taas tänä vuonna on, mutta jotenkin odotan taas aineistopainotteista. En nyt kuitenkaan ihan täysin aio unohtaa biologiaa! Kirjat aion lukea läpi tämän viiden viikon aikana ja erityisen tarkasti yritän painaa mieleeni kaikki neloskurssiin eli ihmisen biologiaan liittyvät asiat. On sitä biologiaa jonkin verran opiskeltu onneksi yliopistossakin ja esimerkiksi solubiologiaa osaan todella paljon lukiotasoa tarkemmin. Olisi ihan lottovoitto, jos tämän vuoden aineisto liittyisi solubiologiaan jotenkin, koska siitä omistan jo hieman syventävää tietoa ja aineiston sisäistäminen olisi varmasti helpompaa.
Ehkä mä tulen tänne päivittämään miten pysyn mun viiden viikon suunnitelmassani. Ehdinkö tehdä kaikki haluamani tehtävät siinä ajassa plus lukea bilsan kirjat läpi? Onneksi olen jo aloittanut tämän projektin, fysiikasta on sähkö ja sähkömagnetismi kerrattu, biologiasta taas ihmisen biologia. Tästä on hyvä jatkaa. :-)
Tsemppihalit kaikille pääsykokeisiin lukeville! Ei tätä enää kauaa kestä. :-)
Sonja
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Fysiikan YO
No nyt on sitten fysiikankin ylioppilaskoe takanapäin ja en kyllä tiedä mitä siitä kertoisin. Itse kokeen jälkeen oli ihan hyvä fiilis, mutta sitten hyvän vastauksen piirteitä katsellessani netistä, se fiilis laski. Ei mennyt siis ihan niin hyvin mitä toivoin. Jotenkin kemian kohdalla tehtävänannon lukiessani ymmärrän melkein heti, mistä pitää edes lähteä liikkeelle ja siinä sitten tehtävän edetessä löydän kyllä ihan vaivatta oikeat ratkaisutyylit jos ne ei heti alussa ollut tiedossa. Kemiassa mulla on jotenkin siinä hommassa jo sellainen varmuus ja se tärkeä laskurutiini.
Fysiikassa en ole vielä saavuttanut tätä varmuutta, vaikka olenkin laskenut erityyppisiä tehtäviä ihan kiitettävästi. Jollain tapaa olen jopa oppinut hieman tykkäämään fysiikasta, vaikka se on aina ollut mulle sellainen iso paha mörkö. Haluaisin niin oppia senkin yhtä hyväksi kuin kemian. Miten se tuntuukin niin kauheen vaikealta?
Onneksi tässä on vielä hieman yli pari kuukautta aikaa. Vaikka eilinen huono menestys laskikin fiilistä fysiikan suhteen, niin en saa lamaantua ja luovuttaa. Mulla on vielä aikaa hioa sitä kuntoon ja saada laskurutiinia varmemmaksi. Vaikka se ei täydellisyyttä toukokuussa hipoisikaan, niin pakko yrittää puskea täysillä loppuun asti ja katsoa mihin se riittää. Ehkä eilinen oli mulle sellainen potku takapuolelle. Tästä vielä noustaan!
Fiilistä laski myös sairastelu. Olen koko viime viikon ollut hieman flunssainen ja se oikein huipentui tähän perjantai-viikonloppu akselille. Eilen olin aika huonovointinen aamulla ja toivoin vain koko kokeen olevan ohi. Kyllä se olo sitten siitä vähän parani finrexin voimalla, mutta täydessä iskussa en kuitenkaan ollut. Ja tänä aamuna herätessäni olo oli paljon paljon huonompi. Ihan kuin olisin yöllä jäänyt katujyrän alle... Noh, parempi sairastella nämä flunssat nyt kuin sitten toukokuussa. :-)
Tänä viikonloppuna otankin siis rennosti, tehdään Mikon kanssa jotain hyvää ruokaa ja rentoudutaan. Toivottavasti maanantaihin mennessä olo olisi taas parempi niin sitten voin taas aloittaa fysiikan kanssa painimisen. Munhan on meinaan pakko voittaa seuraava erä!
Ihanaa viikonloppua muillekin!
Sonja
Fysiikassa en ole vielä saavuttanut tätä varmuutta, vaikka olenkin laskenut erityyppisiä tehtäviä ihan kiitettävästi. Jollain tapaa olen jopa oppinut hieman tykkäämään fysiikasta, vaikka se on aina ollut mulle sellainen iso paha mörkö. Haluaisin niin oppia senkin yhtä hyväksi kuin kemian. Miten se tuntuukin niin kauheen vaikealta?
Onneksi tässä on vielä hieman yli pari kuukautta aikaa. Vaikka eilinen huono menestys laskikin fiilistä fysiikan suhteen, niin en saa lamaantua ja luovuttaa. Mulla on vielä aikaa hioa sitä kuntoon ja saada laskurutiinia varmemmaksi. Vaikka se ei täydellisyyttä toukokuussa hipoisikaan, niin pakko yrittää puskea täysillä loppuun asti ja katsoa mihin se riittää. Ehkä eilinen oli mulle sellainen potku takapuolelle. Tästä vielä noustaan!
Fiilistä laski myös sairastelu. Olen koko viime viikon ollut hieman flunssainen ja se oikein huipentui tähän perjantai-viikonloppu akselille. Eilen olin aika huonovointinen aamulla ja toivoin vain koko kokeen olevan ohi. Kyllä se olo sitten siitä vähän parani finrexin voimalla, mutta täydessä iskussa en kuitenkaan ollut. Ja tänä aamuna herätessäni olo oli paljon paljon huonompi. Ihan kuin olisin yöllä jäänyt katujyrän alle... Noh, parempi sairastella nämä flunssat nyt kuin sitten toukokuussa. :-)
Tänä viikonloppuna otankin siis rennosti, tehdään Mikon kanssa jotain hyvää ruokaa ja rentoudutaan. Toivottavasti maanantaihin mennessä olo olisi taas parempi niin sitten voin taas aloittaa fysiikan kanssa painimisen. Munhan on meinaan pakko voittaa seuraava erä!
Ihanaa viikonloppua muillekin!
Sonja
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Kemian YO
Heipparallaa! Nyt on kyllä tosi hyvä fiilis. :-) Tänään oli tosiaan kemian yo-kirjoitukset ja oli nyt pakko tulla tänne hieman hehkuttaan, koska mulla jäi siitä aika hyvä maku suuhun. Jos tänne eksyy muita kemian kirjoittajia niin kuulisin enemmän kuin mielelläni miten teillä meni!
Tosiaan kemian M:ää lähdin korottamaan ja kyllä sieltä vähintään E on tulossa mutta tällä hetkellä toiveet on suuret ja L melkein käsinkosketeltavissa! En tiedä oliko koe jotenkin helppo, vai olenko itse vain jo paljon varmempi kemian suhteen että useat tehtävät tuntui "lastenleikiltä". Tietysti joissakin kysymyksissä olin hieman epävarma ja jouduin hieman veikkaamaan.
Yleensä en kyllä suosittele oikeiden vastauksien googlettelua, koska aika usein se saa vaan pahan mielen. Mun kaveri oli kuitenkin kanssa korottamassa omaa kemiaansa ja se laittoi mulle sitten iltapäivällä viestiä, kuinka oli käynyt netistä katsomassa oikeiden vastausten piirteitä ja laskeskellut omia pisteitään niiden pohjalta. Pakkohan munkin sitten oli, vaikka jännitys oli kyllä niin huipussaan kun sinne menin niitä katsomaan!
Suuren suuri huojennus oli jokatapauksessa jokeritehtävä, koska siitä näillänäkymin on tulossa luultavasti 8 pistettä. Tein siis sen viimeisen jokeritehtävän (jos joku on kiinnostunut) ja en luultavasti olisi osannut sitä c-kohdan reaktioyhtälöä muodostaa ilman yliopisto opiskelua. Jeij, siitäkin on ollut siis selkeästi apua! Olen siis todella todella tyytyväinen siihen jokeriin, koska se kompensoi muutamia menettämiäni pisteitä. Laskin, että noin 3-4 pistettä menetän yhteensä muista tehtävistä, jolloin kokonaispisteet riittäisi kuitenkin vielä L:ään, mutta saa nähdä. Voihan se olla, että olen laskenut omat pisteeni jotenkin ihan päin mäntyä, enkä tarkkaan edes muista kaikkia vastauksiani, mutta L on hyvin lähellä. :) Toisaalta harmittaa, jos se jää sit pisteen alle.
Kyllä kova työ siis kannattaa ja näköjään se maksaa itsensä takaisin! Nyt on vielä noin viikko aikaa kerrata fysiikkaa ja toivottavasti sekin menisi mukavasti. Ei sieltä varmastikaan ihan kemian tasoisia suorituksia ole luvassa, mutta parhaani teen ja katsotaan mihin se riittää! Se on vähän sellaista oman osaamistason kartoittamista.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti pääsykokeita, koska koen tämän onnistumisen kemian yo-kirjoituksissa antavan ehdottomasti lisäboostia lukemiseen ja ennenkaikkea sitä itsevarmuutta omaan osaamiseen.
Jos tosiaan siellä ruudun toisella puolella on muita kemian kirjoittajia niin kertokaa ihmeessä miten teillä meni! Nyt vain alustavia pisteitä odotellessa... :-)
Sonja
Tosiaan kemian M:ää lähdin korottamaan ja kyllä sieltä vähintään E on tulossa mutta tällä hetkellä toiveet on suuret ja L melkein käsinkosketeltavissa! En tiedä oliko koe jotenkin helppo, vai olenko itse vain jo paljon varmempi kemian suhteen että useat tehtävät tuntui "lastenleikiltä". Tietysti joissakin kysymyksissä olin hieman epävarma ja jouduin hieman veikkaamaan.
Yleensä en kyllä suosittele oikeiden vastauksien googlettelua, koska aika usein se saa vaan pahan mielen. Mun kaveri oli kuitenkin kanssa korottamassa omaa kemiaansa ja se laittoi mulle sitten iltapäivällä viestiä, kuinka oli käynyt netistä katsomassa oikeiden vastausten piirteitä ja laskeskellut omia pisteitään niiden pohjalta. Pakkohan munkin sitten oli, vaikka jännitys oli kyllä niin huipussaan kun sinne menin niitä katsomaan!
Suuren suuri huojennus oli jokatapauksessa jokeritehtävä, koska siitä näillänäkymin on tulossa luultavasti 8 pistettä. Tein siis sen viimeisen jokeritehtävän (jos joku on kiinnostunut) ja en luultavasti olisi osannut sitä c-kohdan reaktioyhtälöä muodostaa ilman yliopisto opiskelua. Jeij, siitäkin on ollut siis selkeästi apua! Olen siis todella todella tyytyväinen siihen jokeriin, koska se kompensoi muutamia menettämiäni pisteitä. Laskin, että noin 3-4 pistettä menetän yhteensä muista tehtävistä, jolloin kokonaispisteet riittäisi kuitenkin vielä L:ään, mutta saa nähdä. Voihan se olla, että olen laskenut omat pisteeni jotenkin ihan päin mäntyä, enkä tarkkaan edes muista kaikkia vastauksiani, mutta L on hyvin lähellä. :) Toisaalta harmittaa, jos se jää sit pisteen alle.
Kyllä kova työ siis kannattaa ja näköjään se maksaa itsensä takaisin! Nyt on vielä noin viikko aikaa kerrata fysiikkaa ja toivottavasti sekin menisi mukavasti. Ei sieltä varmastikaan ihan kemian tasoisia suorituksia ole luvassa, mutta parhaani teen ja katsotaan mihin se riittää! Se on vähän sellaista oman osaamistason kartoittamista.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti pääsykokeita, koska koen tämän onnistumisen kemian yo-kirjoituksissa antavan ehdottomasti lisäboostia lukemiseen ja ennenkaikkea sitä itsevarmuutta omaan osaamiseen.
Jos tosiaan siellä ruudun toisella puolella on muita kemian kirjoittajia niin kertokaa ihmeessä miten teillä meni! Nyt vain alustavia pisteitä odotellessa... :-)
Sonja
perjantai 7. maaliskuuta 2014
A Little Update
Blogin puolella on taas ollut kovin hiljaista. Tarkemmin ajatellen eipä mun elämässä nyt ihan hirveästi ole edes tapahtunut. Päivät kuluu rutiininomaisesti koulussa ja kotona opiskellessa. Yliopistossa on tällä hetkellä enää menossa kaksi kemian kurssia, orgaaninen ja epäorgaaninen kemia. Ensi viikolla on epäorgaanisen kemian tentti ja siitä parin viikon päästä orgaanisen kemian. Sitten nekin kurssit (toivottavasti) on hyväksytysti käyty ja aion pitää loppukevään vapaana. Mitään kovin hyödyllisiä kursseja ei oikeastaan enää edes olisi. Biologiasta limnologian kurssi, joka ei vaan tähän hätään kiinnosta yhtään ja joitakin labrakursseja sekä tieteen etiikkaa. Mikään noista ei erityisesti valmenna lääkistä varten, joten mielummin sitten käytän sen ajan hyödyksi ja luen täysipäiväisesti pääsykokeisiin tästä eteenpäin.
Ensi viikolla alkaa yo-kirjoitukset keskiviikkona kemialla ja seuraavalla viikolla perjantaina onkin sitten fysiikan vuoro. Olen osannut tosi hyvin olla stressaamatta näistä kirjoituksista, mistä olen kyllä tosi ylpeä! Ehkä ne ei vaan enää tänä vuonna tunnu yhtä tärkeiltä mitä ne oli viime vuonna. Kemian suhteen olo on jotenkin paljon varmempi kuin aiemmin. Sitä on tullut nyt luettua aika paljon yliopistossa (välillä voisi luulla että kemia on mun pääaine eikä biologia) ja koska asiat siellä on vähän hankalampia kuin lukiossa niin lukioasiat on alkanut näyttää jotenkin yksinkertaisemmilta. Silti en halua elätellä suuria toiveita ja olla liian itsevarma, koska kyllä siellä yo-kokeissa vaikeita tehtäviä on kaikesta huolimatta!
Fysiikankin olen nyt koko lukion oppimäärän käynyt läpi ja tehnyt suurimman osan kirjan tehtävistä. Kemian kirjoitusten jälkeen alkaa armoton kertaaminen, koska sitä asiaa on niin paljon että ei millään pysty muistaan kaikkea alkupään asioita kun opiskelee kursseja eteenpäin. Vaikein kurssi omasta mielestäni on ehdottomasti sähkö ja sähkömagnetismi (erityisesti jälkimmäinen) ja niitä pitää vielä kerrata kunnolla. Mutta loppujen lopuksi fiilis on fysiikankin osalta ihmeen rauhallinen. Mikä muhun on mennyt? Oon aina ollut ihan hullu stressaaja ja nyt ei mitään!
Mitäs muuta mun elämään kuuluu? Eilen tosiaan äiti ja sisko tuli hakeen mut Jyväskylästä kotiin, koska piti raahata kaikki kirjat kotiin ja siinä samalla sitten tuotiin suurin osa vaatteistakin ja astioista. En nimittäin enää kovin paljon vietä aikaa Jyväskylässä, koska tosiaan en siellä enää koulua juurikaan käy. Oli kyllä haikeaa tyhjentää kaappeja, koska on siihen asuntoon jotenkin kiintynyt tän reilun puolenvuoden aikana. Mun on kuitenkin järkevämpi opiskella kotoa tää loppuvuosi, vaikka Jyväskylässä olisikin ehkä hieman rauhallisempaa. Onneksi kotona ei päivisin ole ketään kotona, joten kyllä täälläkin rauhaa on! Rahallisesti kuitenkin järkevämpää asustella tämä loppuaika kotona, kun ei tarvitse olla kokoajan ostelemassa bussi/junalippuja tai käydä ruokakaupassa. Ja onhan se aika yksinäistäkin olla päivästä toiseen yksin neljän seinän sisässä. Ehkä täällä kotona seura pitää mut järjissäni! :)
Nyt pitää lähteä viemään Maolia ja laskimia kansliaan kirjoituksia varten ja sitten aloitella taas tän päivän opiskelut!
Hyvää alkavaa viikonloppua sinne kaikille!
Sonja
Ensi viikolla alkaa yo-kirjoitukset keskiviikkona kemialla ja seuraavalla viikolla perjantaina onkin sitten fysiikan vuoro. Olen osannut tosi hyvin olla stressaamatta näistä kirjoituksista, mistä olen kyllä tosi ylpeä! Ehkä ne ei vaan enää tänä vuonna tunnu yhtä tärkeiltä mitä ne oli viime vuonna. Kemian suhteen olo on jotenkin paljon varmempi kuin aiemmin. Sitä on tullut nyt luettua aika paljon yliopistossa (välillä voisi luulla että kemia on mun pääaine eikä biologia) ja koska asiat siellä on vähän hankalampia kuin lukiossa niin lukioasiat on alkanut näyttää jotenkin yksinkertaisemmilta. Silti en halua elätellä suuria toiveita ja olla liian itsevarma, koska kyllä siellä yo-kokeissa vaikeita tehtäviä on kaikesta huolimatta!
Fysiikankin olen nyt koko lukion oppimäärän käynyt läpi ja tehnyt suurimman osan kirjan tehtävistä. Kemian kirjoitusten jälkeen alkaa armoton kertaaminen, koska sitä asiaa on niin paljon että ei millään pysty muistaan kaikkea alkupään asioita kun opiskelee kursseja eteenpäin. Vaikein kurssi omasta mielestäni on ehdottomasti sähkö ja sähkömagnetismi (erityisesti jälkimmäinen) ja niitä pitää vielä kerrata kunnolla. Mutta loppujen lopuksi fiilis on fysiikankin osalta ihmeen rauhallinen. Mikä muhun on mennyt? Oon aina ollut ihan hullu stressaaja ja nyt ei mitään!
Mitäs muuta mun elämään kuuluu? Eilen tosiaan äiti ja sisko tuli hakeen mut Jyväskylästä kotiin, koska piti raahata kaikki kirjat kotiin ja siinä samalla sitten tuotiin suurin osa vaatteistakin ja astioista. En nimittäin enää kovin paljon vietä aikaa Jyväskylässä, koska tosiaan en siellä enää koulua juurikaan käy. Oli kyllä haikeaa tyhjentää kaappeja, koska on siihen asuntoon jotenkin kiintynyt tän reilun puolenvuoden aikana. Mun on kuitenkin järkevämpi opiskella kotoa tää loppuvuosi, vaikka Jyväskylässä olisikin ehkä hieman rauhallisempaa. Onneksi kotona ei päivisin ole ketään kotona, joten kyllä täälläkin rauhaa on! Rahallisesti kuitenkin järkevämpää asustella tämä loppuaika kotona, kun ei tarvitse olla kokoajan ostelemassa bussi/junalippuja tai käydä ruokakaupassa. Ja onhan se aika yksinäistäkin olla päivästä toiseen yksin neljän seinän sisässä. Ehkä täällä kotona seura pitää mut järjissäni! :)
Nyt pitää lähteä viemään Maolia ja laskimia kansliaan kirjoituksia varten ja sitten aloitella taas tän päivän opiskelut!
Hyvää alkavaa viikonloppua sinne kaikille!
Sonja
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
Ihana kamala fysiikka
Jokaisella lääkikseen pyrkijällä on varmasti (toivottavasti...) ne omat heikot hetkensä, kun tuntuu ettei mistään tule mitään. Mulla on tällä hetkellä vähän sellainen olo. Joskus kauan kauan sitten päätin, että vuonna 2013 saan kahlattua kaikkia fysiikan kurssit läpi. Silloin en oikein ymmärtänyt, kuinka paljon koulukin vaatii ajasta, enkä kyllä pysynyt tuossa aikataulussa. Noh, ei se mitään. Mun uusi aikataulu onkin, että fysiikka sekä kemia olisi kummatkin melko hyvin käyty läpi YO-kirjoituksiin mennessä, koska olisihan se kiva siellä pärjätä mahdollisimman hyvin. Kemiasta en stressaa niin paljon, vaikka tietenkin siitäkin saa tehtyä hyvin vaikeita tehtäviä. Mun kompastuskivi on kuitenkin se fysiikka.
Kuusi ekaa fysiikan kurssia meni jotenkin suht kivuttomasti. Sähköoppi alkoi hieman tökkimään, mutta niihinkin kyllä alkoi tulla hieman selvyyttä enemmän. Tällä hetkellä olen siis hieman yli puolessa välissä tuota sähkömagnetismi kurssia ja se kyllä jotenkin on saanut mut romahtamaan ihan täysin. Se on myöskin ensimmäinen kurssi jonka opiskelen ihan kokonaan itsenäisesti (sähkökurssiin asti jaksoin opiskella fysiikkaa lukiossa). Asia menee välillä ihan yli hilseen ja kaavoja on miljoona uutta. Olen yrittänyt sisäistää ja pistää muistiin eteen tulevia kaavoja, mutta ei herranjestas, eihän näitä kaikkia voi millään muistaa. Vai voiko?
Mielialat kyllä vaihtelee välillä ihan laidasta laitaan. Olen paljon itsevarmempi tämän opiskelun ja lääkikseen pyrkimisen suhteen mitä olin viime vuonna, mutta kyllä sitä välillä kaipaisi kunnon tsemppausta. Olisi mielenkiintoista verrata omaa osaamistaan jonkun lääkiksen opiskelijan osaamiseen kun hän oli tässä vaiheessa hakuprosessia. Olenko jäljessä vai ihan hyvällä mallilla? Vielä jankkaan aika paljon ihan lukiotasoisia/YO-tasoisia tehtäviä. Maaliskuussa kirjoitusten jälkeen ajattelin siirtyä haastavampiin pääsykoetasoisiin tehtäviin.
Itsenäisesti opiskelussa on kyllä omat vaikeutensa! Ärsyttävää, kun tulee tilanteita missä haluaisi kysyä jotain, eikä ole ketään keltä kysyä. Alkukurssien asioissa Mikko oli aika hyvä apu muutamissa epäselvissä kohdissa, sähkökurssissa taas isä osasi auttaa, mutta loppukurssit alkaa olla aika vaikeita kaikille... Kerran laitoin sähköpostia lukioaikaiselle fysiikanopettajalleni ja sain onneksi sitä kautta vastauksia. Valmennuskurssi olisi kyllä suuri apu, sillä siellä olisi opettajia keltä kysellä. Noh, toivotaan että itsenäinen opiskelu tuottaisi tuloksia ja jos ei tuota, niin ensi vuonna täytyy kyllä mennä jollekin kurssille!
Onko siellä ruudun toisella puolella lääkikseen pyrkijöitä? Mitkä fiilikset muilla on?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)