maanantai 11. tammikuuta 2016

Vuosi 2015

Palaan vielä hetkeksi muistelemaan vuotta 2015. Se jää mun mieleen hyvin erityisenä vuotena juurikin tämän suuren elämänmuutoksen takia. Olen haaveillut lääkiksestä jo monta vuotta ja vuosi 2015 teki mun unelmista totta!

Alkuvuosi on jäänyt vähän sumuisena mieleen. Poikaystävän kanssa alettiin käydä uudella salilla hyvinkin säännöllisesti ja otin tavoitteeksi että saisin kesään mennessä tehtyä 10 leukaa. Tammikuussa en saanut vielä yhtäkään. Hieman kunnianhimoinen tavoite tuo taisi olla, niitä uuden vuoden villityksiä haha. Mutta taisin mä johonkin neljään leukaan päästä jos oikein muistan, vai peräti viiteen?

Alkuvuodesta kävin myös vielä iltalukiolla viimeisiä fysiikan kursseja läpi ja lukeminen tietysti ylipäätään oli todella suuressa osassa mun elämää. Huomasin kuitenkin suuren eron itsessäni ja lukemisessani verrattuna edellisvuoteen. En stressannut yhtä paljon, olin paljon itsevarmempi ja rauhallisempi. Tottakai niitä epätoivon hetkiä oli myös, mutta jotenkin koin olevani jo osaamiseni kanssa hyvin vahvoilla.

Lukemisen ohella vietin myös iltoja usein töissä kaupan kassalla. Olisin halunnut käyttää kevään täysin lukemiseen mutta halusin varmistaa että varmasti saisin myös kesäksi töitä, joten tein sitten keväälläkin iltoja ja viikonloppuja mikä tottakai hieman ahdisti, koska onhan se aina pois opiskeluista. Näin jälkikäteen lääkikseen päässeenä voin sanoa että se oli ihan hyvä päätös käydä välillä töissäkin. Sain ajatuksia vähän muualle ja tietysti sitä rahaa. Jos lääkiksen ovet eivät olisi auenneet, voisi mielipide olla ihan toinen...


Paljon yksityiskohtia en keväästä muista. Sitä se mun elämä oli päivästä toiseen: opiskelua, urheilua ja töitä. Kai mä joskus vähän rentouduinkin? En muista. :-D

Toukokuussa se kevään kohokohta sitten koitti, pääsykokeet. Vitsit että jännitti! Mutta hyvällä tavalla. Muistan kuinka olin jotenkin ihan täpinöissäni sielä salissa. Mun oli vaikea rentoutua tekemään sitä koetta. Kädet tärisi ja kokoajan ajattelin että kiire, kiire, kiire. Silti jotenkin sain ajatukset kasaan ja tehtyä niitä tehtäviä. Yhtäkään huolimattomuusvirhettä en kokeessa tehnyt ja se on kyllä ihme sillä tärinällä mikä mulla oli! Kotiin päästyäni annoin high fiven äidille koska olin vain jotenkin niin tyytyväinen. Äiti oli sitä mieltä, että pakkohan mun on sisään päästä kun kerta tulin kotiin niin leveällä hymyllä. Itse en ollut niin varma vaikka hyvä fiilis olikin.

Hain myös yhteishaussa bioteknologiaa lukemaan sekä TTY:lle biotekniikkaan ja luonnontieteellisten/matemaattisten aineiden opettajaksi. Bioteknologian pääsykokeisiin osallistuin. Se oli yksi iso farssi koko koe. En ollut lukenut pääsykoekirjaa ja kysymykset oli siitä kirjasta 95 prosenttisesti. Lukiotiedoilla sepittelin sitten sen verta mitä osasin ja olin melkein purskahtaa nauruun sielä salissa. Niin tragikoomista se oli. TTY:n pääsykokeisiin en lopulta osallistunut ollenkaan koska olin todella kipeä silloin. Se harmitti ihan kauheasti, koska TTY:ltä en voisi odottaa opiskelupaikkaa ollenkaan ja jos lääkikseen en pääse niin aika vähissä olisi olleet vaihtoehdot. Olin nimittäin ihan varma etten bioteknologiaan pääsisi sen pääsykokeen takia. Toisaalta olin taas älyttömän onnekas että lääkiksen pääsykokeissa olin täysin terve.

Kesällä pääsykokeiden jälkeen lähdimme poikaystävän kanssa kolmeksi viikoksi Amerikkaan reissuun. Ensin oli kohteena New York City sekä mun host perheiden luona vierailu Skaneateleksessa. New Yorkista suuntasimme myös poikaystävän host perheen luokse Michiganiin. Unohtumaton reissu kaikin puolin ja ensimmäinen matka minkä teimme ihan kaksin. Ensimmäisenä matkaltamme tulee mieleen melkein Nycin lennolta myöhästyminen ja Heathrown lentokentällä varmaan yli kilometrin matka täysillä juosten. Ensimmäinen tunti lennolla menikin hengitystä tasaillen, haha.









Meidän matkan aikana saatiin myös kauan odotettu tieto pääsykokeista. Se päivä oli varmasti tämän vuoden hienoin päivä. Koska elimme Amerikan aikaa, sain tiedon jo heti aamupäivästä ja oli koko päivä aikaa sulatella sitä. Ja kyllä siihen se koko päivä menikin! En pystynyt keskittyä mihinkään muuhun. Onneksi saimme poikaystävän kanssa kummatkin ilouutisia joten yhdessä sitten hehkutettiin sitä koko loppu matka kaikille. Host perheeni tosin pelästyi kun itkin ihan hulluna tiedon saatuani, vaikka ilon kyyneliä ne oli. :-) Suureksi yllätyksekseni olisin päässyt myös bioteknologiaa opiskelemaan.

Vuoden paras kuva!

Loppumatkasta sain jalkaani aika ison ja inhottavan palovamman. Taas oli kuitenkin myös onnea matkassa, koska se tuli ihan viimeisinä päivinä ja pääsin kotiin Suomeen lääkärille sitä näyttämään ja hoitamaan. Se ei siis pilannut meidän reissua vaikka melko iso vaiva siitä lopulta tulikin. Tänä vuonna mulla tuntui olevan aina jos jonkinlaista vaivaa... Onneksi niistä aina selvittiin vaikka monet hyvin kipeitä ja kurjia sillä hetkellä olikin. Vuodelle 2016 toivonkin vanhojen ihmisten tapaan terveyttä. ;-)


Hrr, loppuvuodesta sairastettu keuhkokuume viimeisimpänä mielessä!

Kesällä myös toinen kauan haaveilemani asia tapahtui. Nimittäin muutettiin vihdoin poikaystävän kanssa yhteiseen kotiin Tampereelle. Löysimme aivan ihanan asunnon jota sitten innolla sisustin ja laitoin sitä meidän näköiseksi. Olin niin innoissani uudesta elämästä Tampereella. Muuten kesä kuluikin sitten töitä tehden ja vapaa-ajalla rentoutuen.






Kesän lopussa se suuri päivä sitten koitti ja lääkis alkoi. Tämän syksyn aikana en ole kokenut itse koulua vielä mitenkään älyttömän raskaaksi. Tietenkin uudet asiat kuten anatomia ja latina on aluksi hermoja raastavaa ja raskasta mutta siihenkin tottuu. Olen ehdottomasti kokenut olevani oikealla alalla ainakin vielä toistaiseksi ja opiskeltavat asiat tuntuu todella mielenkiintoiselta! Pitkin syksyä olen oikein pysähtynyt miettimään kuinka kiitollinen olen tästä opiskelupaikasta.

Varsinkin alkusyksy oli kyllä tavallaan aika rankka, vaikka itse opiskelu kevyttä olikin. Kaikki oli jotenkin niin uutta. Tunsin lääkiksestä entuudestaan vain muutaman ihmisen joten uusien ihmisten määrä oli valtava. Nimet eivät aluksi meinanneet millään jäädä mieleen ja ajattelin etten ikinä oppisi niitä tulevan kuuden vuoden aikana! Lisäksi iltamenoja on ollut läpi syksyn melko runsaasti. En ole koskaan ollut mitään rankkaa juhlija tyyppiä, mutta näin fuksivuotena haluan kyllä osallistua suurimpaan osaan. 

Parhaimpina muistoina täytyy kyllä syksyltä sanoa mediverkkocup, jossa siis kurssit kilpailee toisiaan vastaan jalkapalloturnauksen merkeissä, sekä meidän fuksikurssin järjestämät e-bileet ja niihin valmistautuminen. Mediverkkocup tuli jo todella aikaisin syksystä eikä yleensä fuksikurssi ehdi siihen kovin näyttävästi valmistautumaan mutta meidän kurssi kyllä ylitti kaikki odotukset! Tuli tosi fyvä fiilis siellä, meidän kurssi oli ensimmäistä kertaa tiivis yhtenäinen porukka. :-) E-bileisiin valmistautuessa puhallettiin myös loistavasti yhteen hiileen ja saatiin mahtavat juhlat aikaan. Ne jäivät mulle syksyn parhaimpina juhlina mieleen. 



Mun asua injektioissa! Teemana meidän hupitutorryhmällä talviurheilulajit 

Vihdoin ikiomat buranahaalarit


Kaiken kaikkiaan lääkis on ollut ihan huikeaa aikaa ja ylittänyt hieman jopa omat odotukseni varsinkin kaiken oheistoiminnan kohdalla. Ihanaa että pääsin juuri cursus kukon porukkaan ja odotan todella innolla tulevia vuosia tämän porukan kanssa. Odotan myös todella innolla ensimmäistä kevättä kolmeen vuoteen kun ei tarvitse murehtia pääsykokeista vaan saan nauttia täysin rinnoin siitä itse keväästä. :-)

Muita mieleen painuneita muistoja vuodelta 2015:


Joka pääsykoekevät ollaan jännitetty tapparan menestystä sm-liigassa. Luulisi että tällä kannustuksella olisi jo se mestaruus tullut! :-D


2014 vuoden lopulla päätin aloittaa oikomishoidon ja nyt loppuvuodesta pääsin nauttimaan täydellisestä hammasrivistöstä. Vaikka siihen on ihan hirveästi rahaa mennytkin niin täytyy sanoa että on se ollut sen arvoista! 

Neljä ruusua neljän vuoden seurustelun kunniaksi 


Joulu oli hyvin samanlainen kuin aina aikaisempinakin vuosina, mikä oli ihanaa. Oltiin kotona perheen kesken. Syötyiin, syötiin vähän lisää, jaettiin lahjat ja nautittiin joulun tunnelmasta vaikka ulkona olikin todella epäjouluinen ilma. Joulu on kyllä varmaan paras juhla vuodessa mun mielestä!

Nyt odotan innolla mitä 2016 vuodella on minulle tarjota!