Nallesairaala, joka on tässä lisääntymisjaksolla ollut jo monta vuotta, oli alkuviikosta ja ihan mielenkiintoinen kokemus. Saatiin lääkärintakit päälle ja hieman välineitä lelujen hoitamiseen. Värikkäät lasten laastarit oli kyllä ehdottomasti eniten lasten mieleen ja niistä lapset usein innostui. Itse en ole nyt vähään aikaan ollut päiväkoti-ikäisten lasten kanssa tekemisissä joten olihan se jännittävää mennä sinne niiden kanssa leikkimään. Itselläni on vähän myös se ongelma etten osaa oikein heittäytyä sinne lasten tasolle ja antaa mielikuvituksen lentää. Tuntuu ettei tässä iässä oikein ole enää sitä mielikuvitusta! Se oli välillä tosi työlästä yrittää heittäytyä siihen leikkiin mukaan. Oli kuitenkin ihan palkitsevaa ja tykkään kyllä lapsista tosi paljon. Erityisesti jäi mieleen pieni poika jota pelotti ihan suunnattomasti tulla "lääkärin" vastaanotolle. Itku oli kokoajan lähellä eikä meinannut millään antaa tutkia pupuaan vaan piti sitä vain tiukasti sylissä. Hyvin se kuitenkin meni ja lopussa annoin kaikille lapsille tarran joka varmasti oli lapsille hienoa. Ehkä tämä jopa saattoi lieventää joidenkin lasten lääkäripelkoa, who knows!
Tällä viikolla on saatu käyntiin anatomian opiskelut, jotka on siis intgroitu muuhun opetukseen. Nyt esimerkiksi tällä lisääntymisjaksolla olisi tarkoitus oppia lantion alueen luut, ligamentit, lihakset, verisuonet, hermot, naisen sekä miehen genitaalialueen anatomia sekä varmaan vielä jotain muutakin. Ihan hullultahan se tuntuu että noi kaikki kuuluisi ennen joulua osata niin latinaksi kuin suomeksikin. Todella todella aikaa vievää ja hermoja raastavaa se ainakin mulle on nyt ollut, kun tuntuu ettei se latina jää päähän yhtään. No, luiden opettelu tuntui ehkä vähän helpommalta kuin esimerkiksi tuo genitaalialue, mutta eiköhän sekin joskus päähän jää. Ja ylipäätään anatomian opiskelu varmasti helpottuu ajan mittaan, mutta näin alussa se on todella uuvuttavaa.
Muuta mielenkiintoista koulussa on ollut muunmuassa potilaan kohtaaminen ja ensi viikolla potilaan haastattelu jotka suoritetaan kummatkin TAYSissa oikeiden potilaiden kanssa. On todella hassua kulkea sielä sairaalan käytävillä valkoinen takki päällä, vaikka todellisuudessa ei tiedä kyllä lääketieteestä vielä yhtään mitään. Mutta tykkään tarkkailla lääkäreitä, hoitajia ja muuta henkilökuntaa. Kiva päästä joskus osaksi sitä sairaalamaailmaa! Kaikki käytännön työt muutenkin pitää sitä mielenkiintoa yllä tässä prekliinisessä vaiheessa. Pelkkä luennoilla istuminen kävisi tosi nopeasti aika puuduttavaksi.
Ensi viikolla on ne kauan odotetut e-bileet! Onneksi koulu näyttää aika rennolta ensi viikolla, sillä aikaa menee varmasti aika paljon bileiden valmisteluun. Itse olen ruokatiimissä, joten tarjoilujen tekoon tulee varmasti menemään useampia tunteja... No, ehkä se on ihan ok jos joskus jää esimerkiksi tutoreihin panostus vähän vähemmälle.
