Miksi minusta tulee lääkäri?

Tohtori Krabola blogista Lääketiedettä ja laiskottelua haastoi minut sekä monet muut lääkikseen hakijat/lääkiksessä opiskelijat vastaamaan tähän mielenkiintoiseen kyselyyn, miksi minusta tulee lääkäri? Minun on ollut tarkoitus aiemminkin kirjoittaa kyseisestä aiheesta ja ehkä joskus myöhemmin aiheesta vielä enemmän kirjoitankin. Katsotaan nyt kuinka paljon tässä alkaa runosuoni sykkimään kun vauhtiin pääsen. ;-)

Miksi minusta tuli/tulee lääkäri?
1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
2) Koska olen Jumalasta seuraavana.
3) Tämä on kutsumusammatti.
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
5) En keksinyt muutakaan.
6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.
7) Äiti käski.
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
9) Haluan Nobel-palkinnon.
10) Ammatti siinä kuin muutkin.
Tähän olen nyt siis kerännyt joitakin kohtia äsköisestä listasta, mitkä kuvaavat minua ja niitä myös hieman perustelen.

1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
Olen aina halunnut ihmisläheiseen työhön, missä voin olla avuksi ja auttaa muita! Tähän kategoriaan nyt varmasti kuuluisi muitakin aloja, esimerkiksi sairaanhoitaja/terveydenhoitaja, tai esimerkiksi opettajat. Itseasiassa myös logopedia kiinnostaa paljon eli puheterapia. Jollain tavalla haluan auttaa ihmisiä ammatissani ja ehkä se miksi juuri lääkäriksi haluan, on perusteltavissa seuraavalla vaihtoehdolla. Eli:

4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
Valehtelisin jos väittäisin ettei raha vaikuta mun mielipiteeseen ollenkaan. En varmasti tekisi näin paljon töitä pääsykokeiden eteen, jos loppujen lopuksi töitä tehtäisiin pienellä palkalla! Raha motivoi minua, se on se minkä takia töitä ylipäätään tehdään! Tietenkin myös lääkärin ammatin tuoma status ja arvostus lämmittää mieltä. En pidä itseäni mitenkään muita parempana, mutta itse suuresti aina ihailen muita lääkäreitä tai lääkiksessä opiskelevia. He ovat minun silmissäni suuriakin sankareita ja olisi jännä ajatella jonkun ajattelevan minusta samalla tavalla. Se tuntuu kivalta!

5) En keksinyt muutakaan.
Jotenkin vain se plan B:n keksiminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta! Jos en pääse lääkikseen, niin minne sitten haen? Mitä minusta sitten tulee? En todellakaan tiedä! Lääkärin ammatti on ollut mielessä jo iät ja ajat enkä jotenkaan saa sitä mielestäni tai keksittyä siihen rinnalle muita vaihtoehtoja. Poikaystäväni joskus toi ilmoille tuon logopedian ja sekin on ollut mielenkiintoisen kuuloinen ja varmasti pitäisin siitäkin! Harmittaa vaan että parina viimeisenä vuonna Tampereen yliopistoon ei ole otettu yhtään uusia logopedian opiskelijoita. Se varasuunnitelma jotenkin meni siinä...

8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
Olen aina ollut lahjakas koulussa ja saanut hyviä numeroita. Eikös se olisi taitojen hukkaan heittämistä, jos lopulta työllistyisin johonkin liukuhihnatyöhön? Heh, kaipaan pieniä haasteita elämään ja tulisin varmasti hulluksi yksitoikkoisessa työssä. Ja tarvitsen niitä ihmiskontakteja! Lääkärin päivät on varmasti kaikki ainutlaatuisia ja erilaisia. Sellaista minä kaipaan. :-) Tietenkin ammatin vastuu hieman pelottaa, mutta kyllä siihen varmasti tottuisi kun kokemusta tulee.

Kiitos paljon Tohtori Krabolalle tästä haasteesta. Oli itsekin tosi mielenkiintoista hetkeksi oikein miettiä, että miksi minä tätä oikeasti haluan. Mitkä on ne perimmäiset syyt! :-)

Yritän kirjoittaa vielä maanantaina jotain fiiliksiä ennen pääsykokeita, jos ehdin! Jos en ehdi niin sitten kirjoittelen pääsykokeiden jälkeen. Ihan hullua ajatella että enää kaksi päivää... Mihin se kevät on oikein kadonnut? Ihanaa, en oikeasti jaksaisi odottaa enää yhtään!!

Sonja