Fysiikan YO

No nyt on sitten fysiikankin ylioppilaskoe takanapäin ja en kyllä tiedä mitä siitä kertoisin. Itse kokeen jälkeen oli ihan hyvä fiilis, mutta sitten hyvän vastauksen piirteitä katsellessani netistä, se fiilis laski. Ei mennyt siis ihan niin hyvin mitä toivoin. Jotenkin kemian kohdalla tehtävänannon lukiessani ymmärrän melkein heti, mistä pitää edes lähteä liikkeelle ja siinä sitten tehtävän edetessä löydän kyllä ihan vaivatta oikeat ratkaisutyylit jos ne ei heti alussa ollut tiedossa. Kemiassa mulla on jotenkin siinä hommassa jo sellainen varmuus ja se tärkeä laskurutiini.

Fysiikassa en ole vielä saavuttanut tätä varmuutta, vaikka olenkin laskenut erityyppisiä tehtäviä ihan kiitettävästi. Jollain tapaa olen jopa oppinut hieman tykkäämään fysiikasta, vaikka se on aina ollut mulle sellainen iso paha mörkö. Haluaisin niin oppia senkin yhtä hyväksi kuin kemian. Miten se tuntuukin niin kauheen vaikealta?

Onneksi tässä on vielä hieman yli pari kuukautta aikaa. Vaikka eilinen huono menestys laskikin fiilistä fysiikan suhteen, niin en saa lamaantua ja luovuttaa. Mulla on vielä aikaa hioa sitä kuntoon ja saada laskurutiinia varmemmaksi. Vaikka se ei täydellisyyttä toukokuussa hipoisikaan, niin pakko yrittää puskea täysillä loppuun asti ja katsoa mihin se riittää. Ehkä eilinen oli mulle sellainen potku takapuolelle. Tästä vielä noustaan!

Fiilistä laski myös sairastelu. Olen koko viime viikon ollut hieman flunssainen ja se oikein huipentui tähän perjantai-viikonloppu akselille. Eilen olin aika huonovointinen aamulla ja toivoin vain koko kokeen olevan ohi. Kyllä se olo sitten siitä vähän parani finrexin voimalla, mutta täydessä iskussa en kuitenkaan ollut. Ja tänä aamuna herätessäni olo oli paljon paljon huonompi. Ihan kuin olisin yöllä jäänyt katujyrän alle... Noh, parempi sairastella nämä flunssat nyt kuin sitten toukokuussa. :-)

Tänä viikonloppuna otankin siis rennosti, tehdään Mikon kanssa jotain hyvää ruokaa ja rentoudutaan. Toivottavasti maanantaihin mennessä olo olisi taas parempi niin sitten voin taas aloittaa fysiikan kanssa painimisen. Munhan on meinaan pakko voittaa seuraava erä!

Ihanaa viikonloppua muillekin!
Sonja

Ihana kamala fysiikka

 

Jokaisella lääkikseen pyrkijällä on varmasti (toivottavasti...) ne omat heikot hetkensä, kun tuntuu ettei mistään tule mitään. Mulla on tällä hetkellä vähän sellainen olo. Joskus kauan kauan sitten päätin, että vuonna 2013 saan kahlattua kaikkia fysiikan kurssit läpi. Silloin en oikein ymmärtänyt, kuinka paljon koulukin vaatii ajasta, enkä kyllä pysynyt tuossa aikataulussa. Noh, ei se mitään. Mun uusi aikataulu onkin, että fysiikka sekä kemia olisi kummatkin melko hyvin käyty läpi YO-kirjoituksiin mennessä, koska olisihan se kiva siellä pärjätä mahdollisimman hyvin. Kemiasta en stressaa niin paljon, vaikka tietenkin siitäkin saa tehtyä hyvin vaikeita tehtäviä. Mun kompastuskivi on kuitenkin se fysiikka.

 

Kuusi ekaa fysiikan kurssia meni jotenkin suht kivuttomasti. Sähköoppi alkoi hieman tökkimään, mutta niihinkin kyllä alkoi tulla hieman selvyyttä enemmän. Tällä hetkellä olen siis hieman yli puolessa välissä tuota sähkömagnetismi kurssia ja se kyllä jotenkin on saanut mut romahtamaan ihan täysin. Se on myöskin ensimmäinen kurssi jonka opiskelen ihan kokonaan itsenäisesti (sähkökurssiin asti jaksoin opiskella fysiikkaa lukiossa). Asia menee välillä ihan yli hilseen ja kaavoja on miljoona uutta. Olen yrittänyt sisäistää ja pistää muistiin eteen tulevia kaavoja, mutta ei herranjestas, eihän näitä kaikkia voi millään muistaa. Vai voiko?

 

Mielialat kyllä vaihtelee välillä ihan laidasta laitaan. Olen paljon itsevarmempi tämän opiskelun ja lääkikseen pyrkimisen suhteen mitä olin viime vuonna, mutta kyllä sitä välillä kaipaisi kunnon tsemppausta. Olisi mielenkiintoista verrata omaa osaamistaan jonkun lääkiksen opiskelijan osaamiseen kun hän oli tässä vaiheessa hakuprosessia. Olenko jäljessä vai ihan hyvällä mallilla? Vielä jankkaan aika paljon ihan lukiotasoisia/YO-tasoisia tehtäviä. Maaliskuussa kirjoitusten jälkeen ajattelin siirtyä haastavampiin pääsykoetasoisiin tehtäviin.

 

Itsenäisesti opiskelussa on kyllä omat vaikeutensa! Ärsyttävää, kun tulee tilanteita missä haluaisi kysyä jotain, eikä ole ketään keltä kysyä. Alkukurssien asioissa Mikko oli aika hyvä apu muutamissa epäselvissä kohdissa, sähkökurssissa taas isä osasi auttaa, mutta loppukurssit alkaa olla aika vaikeita kaikille... Kerran laitoin sähköpostia lukioaikaiselle fysiikanopettajalleni ja sain onneksi sitä kautta vastauksia. Valmennuskurssi olisi kyllä suuri apu, sillä siellä olisi opettajia keltä kysellä. Noh, toivotaan että itsenäinen opiskelu tuottaisi tuloksia ja jos ei tuota, niin ensi vuonna täytyy kyllä mennä jollekin kurssille!

 

Onko siellä ruudun toisella puolella lääkikseen pyrkijöitä? Mitkä fiilikset muilla on?

Marraskuulumisia

Mistäköhän sitä oikein kirjoittaisi tällaisen pidemmän tauon jälkeen? Toisaalta tuntuu että kuulumisia olisi vähän liikaa mutta toisaalta mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Syksy alkaa olla takana päin ja talvi alkamassa! Ihanan pitkään on pystynyt kulkemaan kouluun pyörällä. Vasta viime torstaina oli ensimmäinen päivä kun oikeesti jännitti tien liukkaus. En meinannut saada avainta lukkoon, saatika sitten väännettyä sitä! Vaihteet oli niin jäässä ettei niitä oikein viitsinyt vaihdella ja satula niin kylmä, että siinä istuessa olisi varmaan saanut virtsaputkentulehduksen. Jos säät pysyvät nyt miinuksen puolella ja lumet maassa, niin täytyy sitten kyllä siirtää pyörä varastoon ja alkaa käveleen. Onneksi asun todella lähellä yliopistoa. :-)

Olen ilmoittautunut kevään kemian ja fysiikan YO- kirjoituksiin. Äiti kauheasti yllytti, koska saisin siitä hyvää harjoitusta ja vähän näkisin omaa tasoani. Vähän jännittää, saanko siitä tehtyä itselleni suurenkin stressin, koska mulla on vähän tapana stressata asioita liikaa. Täytyy kuitenkin yrittää asennoitua asiaan niin, että ne tulee oleen vain sellaiset harjoituskokeet, ja ennenkaikkea aikatauluttaa mun lukemista paremmin! YO-kirjoituksiin mennessä siis osaisin lukion fysiikan ja kemian hyvin ja sen jälkeen voisin panostaa kunnolla lääkistasoisiin kysymyksiin. Miksei jo aikaisemminkin. Täytyy kuitenkin muistaa painottaa se lukeminen kevääseen, etten ihan täysin väsy ja hukkaa motivaatiota jo alkuvuodesta.

Tällä hetkellä olen lähinnä käynyt läpi fysiikan lukiokirjoja yksitellen rennolla otteella asioita mieleen palautellen ja ennenkaikkea rutiinia laskuihin saaden. Yritän aina sisäistää kaavoja niitä tullessa, jotte ne jäisivät mieleen. Mitä enemmän niitä osaa ulkoa, sen parempi. Vielä en ole päässyt vaikeimpiin kursseihin käsiksi, joten minkäänlaista epätoivoa ei ole tullut. Sitä tosin odotellessa... Fysiikka ei todellakaan ole mun vahvuus! Kemiaa on tullut kertailtua yliopistolla. Mulla on nyt toinen kemiankurssi sielä menossa tällä hetkellä happo-emäslaskut ja pH ovat aiheena. Ensi viikolla siirrytään puskuriliuoksiin. Jäiks! Mutta todella hyvä että yliopiston kautta tulee kerrattua noita ja opiskeltua vähän ylimääräistäkin. Joissakin asioissa kemiassa mennään nimittäin lukiotasoa syvemmälle. Yritän nähdä sen kuitenkin vain positiivisena!

Tällä hetkellä asenne kemiaa kohtaan tosin ei ole kovin positiivinen. Meidän pitää joka viikko viikon aiheista tehdä netistä tehtäviä, joiden vastaukset syötetään yhteen ohjelmaan ja se pisteyttää ne. Jokaista tehtävää saa yrittää kolme kertaa, mutta joka kerralla pisteet hieman vähenee. Olen tämän viikon laskuharjoituksista tehnyt 5/7 mutta nuo kaksi jäljellä ollutta tökkii ja pahasti! Mielestäni mulla on hyvä idea miten ne ratkaistaan, mutta vastaukset ei ole oikeita. Ärsyttää kun en tiedä mikä menee pieleen ja missä se virhe on! Vai onko siinä ohjelmassa? Sitäkin on nimittäin nähty... Yksi ilta vaivuin kauheaan epätoivoon, että en tule ikinä pääsemään lääkikseen, jos ei tuollaiset "yksinkertaiset" pH laskut onnistu! Kaipaan lukio-opetusta ja erityisesti mun lukion kemian opettajaa, joka oli LOISTAVA! Yliopisotta opetus on niin pintapuolista eikä henkilökohtaista apua juurikaan saa... No kurssikaverit onneksi auttaa, mutta välillä niistäkään ei oikein ole apua, kun kaikki tuntuu levan yhtä pihalla!

Meillä oli viikko sitten bilsan tentti, jonka alue oli noin 300 sivua. Kaikki stressasi sitä koetta ihan hirveästi, asia ei ollut kovin tuttua lukiosta ja alue tuntui järjettömältä. Pari viikkoa ennen tenttiä kukaan ei mistään muusta puhunutkaan kuin tulevasta tentistä ja hysteria levisi kaikkiin. Asiaa ei helpottanut yhtään, että opettajat tuntuivat oikein lietsoavan sitä hysteriaa pelottelemalla kuinka aikaisempina vuosina puolet on reputtanut ekalla kerralla, koska ei vain olleet aloittaneet tarpeeksi aikaisin lukemista. Itse aloitin noin kolme viikkoa  aikaisemmin, sillä halusin kuitenkin pyhittää viikonloput vain Mikon kanssa olemiseen. Loppujen lopuksi tentistä olisi varmasti selvinnyt pelkillä luentodioilla ja luennoilla olemisella. Ei ollut kovin paha! Tosin me ei olla vielä saatu tuloksia, joten ehkä ei vielä pidä kauheasti hehkuttaa. Ihmettelen kuitenkin jos en läpi pääse! Jos on jotain asioita, mitä haluaisitte yliopistosta kuulla, niin kertokaa ihmeessä. Voin sitten kirjoitella aiheista omia postauksia. :-)

Musta on ihanaa kun joulu alkaa taas lähestyä! Ostin viikonloppuna ensimmäisen joululahjani ja voi että se on kivaa! Antamisen ilo on yksi parhaimmista iloista. :-) On ihanaa keksiä joku hyvä lahjaidea toiselle ja toteuttaa se. Niin palkitsevaa nähdä kuinka toinen on aidosti iloinen saamastaan lahjasta! Kun vaan keksisi niitä loistavia ideoita. Ne on aika vähissä tänä vuonna! En myöskään raaski laittaa ihan älyttömästi rahaa yksittäisiin lahjoihin, koska opiskelijaelämä on aika tiukilla elämistä ja rahaa jotenkin säästelee kokoajan kauheasti, kun ei ole töitä. No, ajatus se on tärkein, eikös? Ja onhan mulla onneksi säästöjä, joten jos jokin loistava idea eteen kävelee ja se nyt sattuu olemaan hieman yli budjetin, niin ei se haittaa, koska kyllä se saajan aito ilo lahjasta on sen arvoista! Joululta odotan lisäksi ruokaa, ruokaa ja ah-niin-ihanaa ruokaa! Pienenä en niin välittänyt jouluruuasta, mutta nykyään rrrrrrakastan sitä! Lisäksi sellainen rauhallisuus, rentous ja yhdessä olo perheen kanssa kuulostaa tällä hetkellä niin toivotulta. :-) Vielä kun saisi valkoisen joulun niin kaikki olisi täydellistä!

Tästä tuli nyt tällainen kuivahko kuulumispostaus ilman kuvia, kun en jaksa alkaa siirtämään tähän mitään. Laiska kun olen! Kertokaa mulle mitä teille kuuluu ja onko jotain mistä toivoisitte mun kirjoittelevan.

Ihanaa loppumarraskuuta kaikille!
Sonja

Ensiaskeleita fysiikan ihmeelliseen maailmaan

 

Tää kuva on jotenkin aivan loistava pohjustus sille, mitä fysiikan opiskelu paikoittain on. Noi kohdat osuu kyllä niin oikeaan mun kohdalla kun mietin viime vuoden fysiikan laskemistani.

 

Tänä syksynä olen taas ottanut ensimmäisiä varovaisia askelia fysiikan maailmaan. Viime viikolla koulu alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Meillä oli kyllä ensimmäiset yliopistositsit ja tuutori kutsui meitä hänen luokseen syömään lättyjä mutta muuten illat ovat olleet suurin piirtein vapaina. Yksin asuessa on helpompi jotenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa laskeen sitä fysiikkaa! Kotikotona sitä helpommin vain tekee kaikkea muuta mukavaa. En tiedä mikä siinä on syynä.

 

Päätin nyt siis aloittaa fysiikan taas nollista. Fysiikka on suurin kompastuskiveni pääsykokeessa vaadittavista aineista ja se oikeasti tarvitsee eniten harjoitusta. Kemiaa ja bilsaa tulee opiskeltua myös yliopistolla ja ajattelin tammikuusta ottaa myös muutaman fysiikan kurssinkin! Ennen sitä haluan kuitenkin saada kunnon pohjatuntumaa, koska muuten tipahdan heti kärryiltä itse luennoilla. Nyt olen huomannut kuinka kova tahti kemian luennoillakin on ja ne joilla ei ole lukion kemiaa pohjatietona muuta kuin se yksi kurssi, on jo kovaa vauhtia tippunut pois kärryiltä ja se on oikeasti tosi surullista. Haluan ehdottomasti fysiikan kursseilta kaiken hyödyn irti ja siksi yritänkin nyt pohjustaa itseäni ja saada vähän rutiinia kyseiseen aineeseen.

 

Olisin todella ylpeä itsestäni jos saisin käytyä kaikki fysiikan kirjat läpi tämän vuoden puolella, mutta luulen sen olevan hieman liian kunnianhimoinen tavoite. Mutta jos helmikuun alku olisi takaraja niin se voisi olla jo ihan saavutettavissa. Saa nähdä nyt millaisen rytmin noihin tehtäviin saan ja kuinka nopeasti pääsen eteenpäin. Alku on vähän hakemista, mutta motivaatio on ainakin tällä hetkellä korkealla! Mulla on taas niin paljon uutta energiaa kesän jäljiltä ja jotenkin ihan uusi asenne pääsykokeita kohtaan. Sellainen että tänä vuonna mä menen sisälle, keinolla millä hyvänsä. :-) Kunhan vain hion fysiikan kuntoon ja ensi vuoden puolella aloitan fysiikan lisäksi kemian ja bilsan hiomisen niin hyvä tästä tulee. :-) Nyt kun on oikeasti kunnolla aikaa ja jaksamista niin asennekin alkaa olla kohdillaan.

 

Valmennuskurssi on vielä vähän kysymysmerkin alla. Mä pääsisin ilmaiseksi keväällä Eximian kurssille, koska mulla oli sinne se kurssivakuutus, mutta en ole ihan varma menenkö. Se olisi koulun kanssa päällekkäin joten rankkaa se ainakin tulisi olemaan. Noh, sitä voi nyt vielä tässä pähkäillä.

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja alkavaa viikkoa! :-)

Sonja