Lukusuunnitelma, yes or no?

Tässä vaiheessa kesää sitä alkaa jo pikkuisen miettimään syksyä ja alkavaa luku-urakkaa pääsykokeita varten. Tämä miettiminen on varmaan osittain tullut siitäkin, että Mikko on ollut armeijassa ja mulla töiden jälkeen tekeminen on ollut aika nollissa. Sitä miettii, mitä hyödyllistä voisi tehdä. Yritin saada kuukausikorttia läheiselle kuntosalille, mutta se ei onnistunut, mikä harmittaa edelleen. Lenkille on pirun vaikea lähteä yksinään ja usein tuleekin vain jäätyä kotiin mikä myöhemmin harmittaa. Olen alkanut miettiä, että pitäisikö ne fysiikan kirjat kaivaa esiin jo kesällä? Tarkoitus oli kyllä pyhittää koko loma vain lomailuun, mutta mutta...

Olen miettinyt, pitäisikö sitä kehitellä jonkinlainen lukusuunnitelma tulevalle vuodelle. Monet sanoo, että ilman sellaista on vaikea päästä sisään ja saada kaikki oleellinen tehtyä mitä pitäisi. Onko lukusuunnitelma avain onnistumiseen? Mä olen ollut aina tosi huono suunnittelemaan pitkälle miten etenen opiskelujeni kanssa. Lukulomallakin luin vähän fiiliksen mukaan, ei mulla ollut määritelty tarkkoja kappaleita joita päivässä olisi pitänyt saada luettua. Teen kuitenkin sellaisia suuripiirteisiä tavoitteita omassa päässäni, kuten että tämä kirja olisi kiva olla luettuna ensi maanantaina jne. Joskus ne saattaa lipsua, mutta yleensä silloin tulee tosi huono omatunto! Koskaan ei kuitenkaan tule oikein kirjattua niitäkään tavoitteita ylös.

Nyt olen kuitenkin miettinyt, että pitäisikö mun yrittää ryhdistäytyä ja tehdä kunnon suunnitelma vaikka en sellaiseen olekaan niin tottunut! Olisiko siitä pidemmällä tähtäimellä apua ja pitäisikö se mut ajantasalla missä mennään? Tietenkin opiskelutekniikkoja on paljon erilaisia ja jokaiselle sopii ne omat juttunsa, mutta olisi silti mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia lukusuunnitelman teosta ja sen tehosta! Mä haluan tehdä kaiken "oikein" tänä vuonna ja yrittää kaikkeni, että pääsisin lääkikseen sisälle. Jos se vaatii lukusuunnitelman tekoa, niin sitten mä sellaisen itselleni laadin!

Alustavasti tiedän kuitenkin aloittavani syksyllä fysiikasta. Sen osaaminen on mulla selkeästi heikoimmalla ja nyt aion hiota sen kuntoon ja aloittaa ihan alusta syksyllä. Ajattelin yrittää jouluun mennessä käydä kaikki fysiikan kirjat läpi ja suurimman osan niiden tehtävistä! Tottakai myös kemiaa täytyy kertailla mutta suurin paino tulee olemaan fysiikalla, koska varmasti koulun kautta tulee opiskeltua bilsaa ja luultavasti myös kemiaa koska se olisi tarkoitus ottaa sivuaineeksi. Ensi vuoden puolella alan sitten enemmän painottamaan pääsykoetasoisia tehtäviä ja tänä vuonna täytyy myös harjoitella ainestojen käsittelyä!

Huh huh... Rankka vuosi tiedossa, mutta täytyy vain toivoa että se maksaa itsensä takaisin ensi kesänä ison kirjekuoren muodossa. :-)

Sonja

Jyväskylään!

Tervehdys kaikille!

Mun viimekertaiset pohdinnat olivat ihan aiheellisia, sillä tällä viikolla olen saanut tiedot Jyväskylän yliopistosta. Ensin keskiviikkona postilaatikosta löytyi iso kirjekuori, josta selvisi, että olen päässyt Jyväskylään lukemaan biologiaa. Olin todella ylpeä ja iloinen tästä, vaikka se tietenkin tarkoitti myös vaikean päätöksen tekoa. Otanko paikan vastaan vai keskitynkö vain lääkikseen? Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olen todella tyhmä, jos jätän sen paikan ottamatta. Yritän opiskella rennolla otteella, jotta energiaa jäisi lääkiksen lukuihinkin. Töitä en aio tehdä (ainakaan mitään säännöllistä), sillä opintotuki ja vanhempani auttavat mua selviämään ensi vuodesta. Aloin pikkuhiljaa näkeen tän asian positiivisesti: pääsen ihan uusiin kuvioihin, tulen tapaamaan paljon uusia ihmisiä ja toivottavasti saamaan myös hyviä ystäviä. Pääsen kokemaan, millaista se on opiskella yliopistossa. Pääsen myös asumaan omilleni ja kokemaan millaista se on. Opiskelijaelämän ylä- ja alamäkiä siis tiedossa syyskuusta lähtien! Maltan tuskin odottaa.

 

Tänään kävin hakemassa postin odottamatta mitään erityistä, mutta löytäen kuitenkin jotain, mikä sai mut ensin hämmentyneeksi ja myöhemmin innostuneeksi. Sieltä löytyi siis toinen hyväksymiskirje Jyväskylän yliopistoon, kemian alalle! En ollut ollenkaan odottanut sitä... Kemiaan en siis mennyt ollenkaan valintakokeeseen, koska hain sinne aika hälläväliä asenteella. Ennen YO-kirjoituksia ajattelin, että kirjoitan kemian hyvin ja yritän päästä sinne pelkällä todistuksella. No, kemia ei mennyt ihan odotetusi YO-kirjoituksissa, joten hylkäsin täysin kaikki toiveet, että voisin päästä yliopistoon ilman valintakoetta. Mutta mä pääsin!! Nyt tuntuu todella hyvältä. :-)

Kysymys onkin, kumman paikan otan? Biologia pidemmällä tähtäimellä kiinnostaisi mua varmasti enemmän, mutta lääkiksen kannalta kemia olisi varmasti hyödyllisempi ja saisin hiottua kunnon laskurutiinia. Ensin ajattelin, että kyllä mä sinne kemiaan menen, mutta sitten huomasin netistä, kuinka bilsaan oli hakenut tänä vuonna lähemmäs 900 hakijaa ja noin 45 pääsi sisään. Kuinka mä raaskin antaa pois mun paikan?! Haha, voi kun on taas elämä niin hankalaa. Valinnanvaikeus! Kertokaa ihmeessä mulle, jos teillä on hyviä ehdotuksia, kumman valitsen. Kemia vai bilsa?

Tällä hetkellä olen niin innoissani aloittamassa opiskelijaelämää. Mikko tulee armeijasta tammikuussa ja toivottavasti saataisiin kaksio ennen sitä Jyväskylästä ja päästäisiin kokeileen yhdessä asumista. Jotenkin mulla on sellainen vahva fiilis, että näin tän kuuluikin mennä. Ensi vuonna me mennään lääkikseen ja tämä vuosi tässä välissä on meille sellaista tutustumista yliopistoelämään ja uusien kokemuksien hankkimista. Ja no tietenkin sitä ankaraa opiskelua lääkistä varten!

Ihanaa viikonloppua kaikille!
Sonja

Confused about my future

Viime postauksessa tosiaan kerroin, että jäin ilman lääkispaikkaa tänä vuonna ja ajattelin kirjoittaa siitä hieman enemmän ja ylipäätään ajatuksistani ensi vuoden opiskeluja kohtaan. Olen yksi iso kysymysmerkki oikeasti, joten jos vaikka tämä kirjoittaminen aiheesta vähän avaisi ajatuksia tai saisi jopa teidän muiden mielipiteitä, se olisi todella hienoa!

Lääkikseen pääsemättömyys ei tullut yllätyksenä. Kokeen aikana jo tuli sellainen olo, että mitä mä täällä oikein teen? Näin, kun yksi tyttö meidän valmennuskurssilta lähti heti ensimmäisen tunnin jälkeen pois ja tulin todella surulliseksi. Itse en missään nimessä halunnut luovuttaa, vaan olin alusta asti päättänyt pysyväni siellä salissa loppuun asti, no matter what. Kyllä se silti ahdisti... Ja oikeasti kävin mielessä ajatuksia, etten enää koskaan yrittäisi lääkikseen uudestaan, musta ei ikinä tule niin fiksua, että voisin niissä pääsykokeissa pärjätä. Tällä hetkellä olen kuitenkin hieman eri mieltä, vaikka todella todella haastavaahan se onkin.

Olen siis noin 90% varmuudella yrittämässä ensi vuonna uudestaan sisään. Ainakin tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, mutta en uskaltanut ihan täysiä prosentteja laittaa, koska eihän sitä koskaan tiedä, miten käy ja minne päädyn. Tyhmäähän se kuitenkin olisi luopua pitkäaikaisesta unelmasta yhden vastoinkäymisen jälkeen. Ja totuushan on, että hyvin harvat sinne heti ensimmäisellä kerralla pääsee. Olin myös todella uupunut keväällä ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja jotenkin se uupumus kyllä heijastui todella voimakkaasti mun pääsykoelukuihin. Koen, että mulla on paljon enemmän energiaa ja voimia opiskella nyt ensi vuoden aikana, kun olen saanut kaikki lukiostressit pois alta ja kesän olen pyhittänyt vain rentoutumiselle.

En ole vielä saanut Jyväskylästä tietoa, olenko päässyt biologiaa opiskelemaan ja se on tässä se tekijä, joka hieman sekoittaa pakkaa. Saan luultavasti tämän viikon aikana tiedon, pääsinkö sisään vai en, eikä mun toisaalta kannattaisi miettiä näitä asioita ennen sitä tietoa ollenkaan. Silti en voi itselleni mitään, kun spekuloin näitä asioita. En osaa yhtään sanoa, pääsenkö sisään vai en! Koen, että pääsykoe meni hyvin ja mun YO-todistuskin on ihan hyvä. Mahdollisuuksia siis ehkä on, mutta koskaan ei kuitenkaan voi olla varma.

Kysymys siis on se, että jos saan Jyväskylän yliopistosta paikan, otanko sen vastaan vai en. Tuntuu hölmöltä, että en ottaisi. Onhan se sentään yliopistopaikka. Mutta siinäkin on niitä huonoja puolia... Ensinnäkin muuttaisin Jyväskylään ja mun tarvisi varmaankin etsiä sieltä joku työpaikka itselleni, jotta saisin vähän rahaa elämiseen. No ei siinä mitään, kyllä mä luulen jaksavani ihan hyvin opiskelut ja työt, mutta sitten jos siihen pitäisi vielä ympätä lääkiksen pääsykokeisiin opiskelu! Siinä kohtaa yhtälö alkaa kuulostaan jo kauhean rankalta. Tietenkin voisin opiskella sitä biologiaa hieman rennommalla otteella, mutta sekin tuntuu tyhmältä, koska jos en saakkaan lääkispaikkaa tokalla yrittämälläkään, niin olisi harmillista että ekan vuoden bilsan opiskelut ovat olleet vähän sitä sun tätä. Olen muutenkin huono sellaisessa hälläväliä-asenteessa, koska haluan aina yrittää parhaani kaikessa.

Tietenkin sisäänpääsyssä on myös hyviä puolia, kuten se että tottakai biologian opiskelu valmentaisi myös samalla lääkiksen pääsykokeisiin ja olisihan se nyt muutenkin mukavaa päästä opiskeluelämään kiinni ja saada vähän uusia tuulia elämään. Nyt pitäisi vaan yrittää jotenkin järjestellä asiat tärkeysjärjestykseen. Opiskelijaelämä ja uudet kaverit vai kunnollinen jokapäiväinen reenaus lääkistä varten. Jos välivuoteen päätyisin, niin tottakai silloinkin hankkisin jotain töitä itselleni, enkä makaisi koko vuotta vain kotona nenä kiinni kirjassa. Mutta aikaa ja voimia jäisi varmasti silti enemmän pääsykoevalmennukseen.

Helpointahan olisi tietysti se, että en pääsisi ollenkaan Jyväskylään sisään ja tämä kaikki vatvominen osoittautuisi täysin turhaksi, koska silloin jäisi vain se yksi vaihtoehto: välivuosi ja rankkaa opiskelua ensi kevättä silmällä pitäen. Jos taas pääsen sisään, niin näiden kysymysten edessä kamppailu on väistämätöntä. Mitä siis tehdä? Onko teillä mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia?

Ehkä pitäisi vain työntää nämä kysymykset hetkeksi syrjään ja palata niihin sitten kun tiedän, pääsenkö sisään vai en. Jännityksellä siis sitä tietoa odottaen!

Sonja

Kuva weheartit.com

Hard work pays off!

Sain postauspyynnön, että kirjoittaisin siitä miten itse lukiossa opiskelin kokeisiin ja lopulta lukion viimeiseen koitokseen YO-kirjoituksiin. Kirjoituksissa pärjäsin ihan hyvin, vaikka en ihan kaikkiin tuloksiin täysin tyytyväinen olekaan. Esimerkiksi kemian voisin yrittää korottaa ensi keväänä, jos en saa opiskelupaikkaa. Jos taas pääsen opiskelemaan jonnekin, luulen että korotukset saattavat unohtua.

Olen aina ollut tunnollinen oppilas ja se on luultavasti vienyt mua pitkälle. Aina (noh, melkein aina) olen ainakin yrittänyt tehdä läksyt ja kaikki isommat työt olen tehnyt ajallaan, enkä jättänyt rästiin myöhemmälle, jolloin kaikki vain kasaantuisi. Tietenkin lukion koeviikot aina ärsyttäviä kasaantumisia, jolloin kerralla pitäisi jaksaa opiskella monta päivää putkeen, kunnes tulee taas pidempi tauko. Tietenkin tätä rupeamaa helpottaisi se että lukisi niitä kappaleita koko jakson ajan, jolloin koeviikko voisi olla vain kertailua, mutta mulla tämä ei ole ikinä toiminut! Aina sitä kouluvuoden alussa tekee itselle tavoitteeksi panostaa kouluun ja lukea lukuläksyjä, mutta se on jäänyt joka kerralla siihen muutamaan ensimmäiseen viikkoon. Vaikka läksyt siis yleensä teenkin, niin lukemiset olen aina jättänyt sinne muutamaan iltaan ennen koetta.

En ole kovin nopea lukemaan, tai oikeastaan nopea lukemaan ja samalla sisäistämään. Tämä luultavasti koitui lääksiksen pääsykokeissakin kohtaloksi, sillä en juuri yhtään panostanut sellaiseen nopeaan lukutaitoon. Koeviikon lähestyessä mun oli yleensä aina aloitettava lukeminen noin viikkoa aikaisemmin riippuen tietenkin siitä, mitä aineita ja kuinka paljon eri aineita koeviikolla oli. Jos oli paljon lukuaineita niin lukemiset alkoivat yleensä ihan hyvissä ajoin. Ainakin kaksi päivää oli varattava melkein kaikille lukuaineille, jotta ehtisin lukea alueen kunnolla kerran läpi. Poikaystäväni pystyi kerran lukemaan järjettömän historian alueen päivää ennen koetta, mutta mä en pystyisi sisäistämään siinä ajassa yhtään mitään. Lukiossa kun yleensä koealue on siis koko kurssikirja eikä vain muutama kappale sieltä.

Kielissä olen taas aina ollut viimeisen illan -lukija. Niihin olen harvemmin jaksanut panostaa sen enempää. En ole koskaan oikein edes tiennyt, miten kieliä lueataan. Yleensä vain kertailin kieliopin ja that's it. Ei mulla koskaan ollut oikein motivaatiota alkaa mitään sanoja pänttäämään enää siinä vaiheessa. Tottakai aina sanakokeisiin opettelin sanoja, mutta en varsinaisiin kokeisiin.

Matikassa tein aina läksyt ja niitä yleensä olikin enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Matikan läksyjä yleensä motivoi vielä enemmän tekemään se, että meillä aina listattiin ylös, kuka teki ja mitä, ja kurssin lopussa katsottiin paljon on tehnyt läksyjä ja jos oli tehnyt 90% läksyistä, sai neljä pistettä kokeeseen. Läksypisteitä sai siis nollasta neljään riippuen siitä, paljonko läksyjä on tehnyt. Läksyjen tekeminen heijastui siis suoraan koetulokseen ja samalla kurssin arvosanaan. Kokeisiin en yleensä jaksanut kauheasti laskea. Kertailin tärkeimpiä juttuja ja siihen se sitten yleensä jäikin. Ykkösellä kävin korottamaan tosin yhden kurssin ja siihen korotuskokeeseen muistan laskeneeni ihan hulluna! Nousihan se numero sitten seiskasta ysiin. ;-) Se oli se ensimmäinen matikankurssi, missä yleensä kaikki tipahti pilvilinnoistaan luullen että pitkä matikka on piece of cake! Ekan kurssin jälkeen pääsin kuitenkin matikan makuun ja numerot ovat olleet aina kasin ja kympin välillä. Ja loppujen lopuksihan ahkera läksyjen teko palkittiin YO-kirjoituksissa, sillä en oikeasti laskenut matikkaa niin paljon lukulomalla kuin olisin halunnut.

Fysiikassa ja kemiassa valmistauduin kokeisiin yleensä vain lukemalla, joskus ehkä muutamia laskuja laskemalla. Niissä olisin toivonut tekeväni enemmän töitä itse laskemisen kanssa, mutta läksyt (ainakin kemiassa) tein kuitenkin aina tunnollisesti. Se kuitenkin auttaa hirveästi kokeessakin! Laskemaan kuitenkin oppii vain laskemalla!

Kuva weheartit.com

 

Vaikka läksyjen teko siis tuntuukin usein samalta kuin ylhäällä olevassa kuvassa, niin kokemuksen kautta voin sanoa, että se palkitaan! Ainakin mun kohdalla se on vienyt mua jo yksistään hirveän pitkälle. Tietenkin sen lisäksi on panostettava myös kokeisiin, mutta sen ei tarvi olla niin isoa panostusta, jos pohjaa on jo syntynyt kurssin aikana! Tietty lukuläksyjäkin kannattaisi tehdä ja se helpottaisi vieläkin enemmän kokeisiin lukua, mutta tiedän omasta kokemuksesta, että se on todella todella vaikeaa motivoitua ja lukea kappaleita pitkin jaksoa.

 

YO-kokeisiin panostus oli tietenkin vähän isompaa kuin tavallisiin kokeisiin. Onhan YO-kokeille varattu ihan oma lukulomansa. Monet kuitenkin tekee sen virheen, että käyttää sen loman johonkin ihan muuhun kuin lukemiseen, jolloin YO-kirjoituksiin luku jää aika samalle tasolle kuin normikokeisiin, vaikka luettavaa on moninkertaisesti enemmän. Itse otin kyllä heti opiskelu moodin päälle ja kun muut vietti hiihtolomaa lapissa lasketellen, mä olin nenä kiinni kirjassa monta tuntia joka päivä.

 

No, ei opiskelua kuitenkaan liian vakavasti kannata ottaa vaikka kunnianhimoinen olisikin! On sitä onneksi muutakin elämää olemassa, eikä se ole maailmanloppu, jos yhdet kokeet tai edes kirjoitukset eivät menisi ihan odotetulla tavalla. Aina voi yrittää korottaa!

 

En nyt jaksa alkaa jauhaan näitä kliseisiä "liikuntaa kannattaa harrastaa opiskelun lomassa", "syö terveellisesti ja säännöllisesti" ja "nuku kunnon yöunet" juttuja. Eiköhän ne kaikki tiedä ja jokainen niitä soveltaa omassa elämässään omalla tavallaan! Itse en ole kovin hyvä esimerkki esimerkiksi liikkujasta, sillä tän kevään opiskelujen aikana mun liikkuminen oli hyvin vähissä. Syöminenkin oli välillä vähän vinksallaan (yleensä lukiessa tekee mieli aina herkkuja - onneksi asun kaukana kaupasta, ettei sinne tule lähdettyä joka himossa!) ja onhan sitä välillä tullut valvottuakin luvattoman kauan vaikka yleensä kuitenkin ihan säännöllisesti ja paljon nukunkin!

 

Ehkä tämä riittää tältä erää opiskelusta! Kysykää toki jos jotain kysyttävää on, vastaan kyllä ihan mielelläni.

 

Sonja

Abikevät 2013

I'm back! And it feels so good. :-)

Mun abikevät on nyt vihdoinkin saanut päätöksensä ja kesäloma voi alkaa! Olen todella pahoillani mun pitkästä kirjoitustauosta. Varsinkin nyt, kun edelliseen postaukseen sain useampia kommentteja siitä, että mua oltaisiin kaipailtu. Uuden vuoden jälkeen mun elämä vain on ollut yhtä opiskelua ja stressaamista. Olen aina ottanut opiskelut vakavasti, enkä edes vaihdossa pystynyt jättää läksyjä tekemättä vain sen takia että olen vaihtari eikä mun menestyminen siellä vaikuttanut mitenkään mun opintoihin Suomessa! Mä olen ollut aina vain tosi kunnianhimoinen ja halunnut tehdä parhaani. Jopa niissä aineissa, mitkä mua ei ole koskaan edes kiinnostanut. Joten voitte varmaan kuvitella, kuinka raskaasti loppujen lopuksi olen ottanut YO-kirjoitukset ja pääsykokeet. Tämän postauksen tarkoituksena onkin nyt kertoa mun keväästä, joka on ollut hyvin hyvin tunnepitoista aikaa... Kuvituksena käytän muutamia instagram-kuvia keväältä!

En oikein tiedä edes, mistä aloittaa! Jos vaikka aloittaisin vuoden ihan alusta. Silloin oli siis vielä lukio kesken, mutta samaan aikaan aloitin poikaystäväni Mikon kanssa sellaisen lääkis-Startti kurssin, jonka tarkoituksena oli siis kertailla lukion fysiikkaa ja kemiaa. Sitä oli muutamana kertana viikossa ja ne päivät, kun sitä oli, olin ihan poikki! Piti aina suoraan koulusta lähteä ajelemaan Tampereelle ja lopulta pääsin kotiin noin kymmenen aikoihin, johon päälle sitten tietysti yritin pakertaa läksyjä. Onneksi koulut loppui jo helmikuun alussa ja elämä alkoi hieman rauhoittua. Starttikurssi loppui hieman ennen kirjoituksia ja lukuloman käytinkin oikeasti tosi kovaan lukemiseen. Etenkin syksyllä saamani bilsan M halusin ehdottomasti nostaa edes E:hen, joten sitä luin ihan hulluna. Tältä mun lukuloma oikeasti näytti päivästä toiseen:

 

Mä olen aina tykännyt matikasta ja ollut siinä hyvä. Olen siis selkeästi enemmän matemaattinen ihminen kuin esimerkiksi kielipää. Lisäksi mulla oli lukiossa älyttömän hyvä matematiikan opettaja! Joskus meidän pieni lukio on ollut matikkavertailussa jopa ihan Suomen kärkiluokkaa. Mun unelma olikin nyt abivuonna kirjoittaa pitkästä matikasta L ja tiesin, että se tulisi vaatimaan kovasti töitä ja hieman onneakin. Olen aina tehnyt lukiossa tunnollisesti läksyt ja matikan läksyihin olenkin kuluttanut läksyistä aina kaikista eniten aikaa. Lukulomalla kuitenkin matikan laskeminen jäi vähän vähemmälle kaikkien muiden aineiden rinnalla. Saimme kyllä paljon tehtäviä meidän opettajalta, joita lukulomalla piti tehdä ja ne kaikki tunnollisesti teinkin. Lisäksi yritin opiskella todennäköisyyskurssia netistä kaikkien lisätehtävien avulla, koska siinä koin olevani kaikista heikoimmalla. Mutta loppujen lopuksi esimerkiksi bilsa ja kemia menivät edelle ja luin niitä paljon paljon enemmän. Silti se matikan L pyöri mielessä ja unelmissa, vaikka en uskaltanut sitä liikaa toivoakaan.

 



Kauhistelua, kuinka paljon sitä pitäisikin vain laskea ja laskea...

 

Sitten ne kirjoitukset alkoi. Osa tuntui menevän ihan hyvin, osa huonosti! Koin onnistuvani paremmin biologiassa, mutta esimerkiksi kemia tuntui todella todella vaikealta ja olinkin ihan maassa sen kokeen jälkeen. Matikan kokeessa mulla iski epätoivo. Sain 7 tehtävää tehtyä, jonka jälkeen aloin panikoida, että mitkä kolme tehtävää vielä tekisin. Mulla oli yksi todella vaikea sarjatehtävä kesken noin puolessa välissä, enkä keksinyt miten pääsisin siinä eteenpäin. Jokeritehtävä oli myös kesken ja yksi tehtävä kokonaan aloittamatta. Aika kului ja siinä kohtaa tajusin, että L:n haaveet saa unohtaa samantien. Yhtäkkiä keksin kuitenkin, miten siinä sarjatehtävässä pääsee eteenpäin ja sain sen tehtyä. Se loi muhun taas niin paljon uutta toivoa ja antoi energiaa jatkaa eteenpäin. Löysin myös loppujen lopuksi yhden tehtävän, jota lähdin yrittään ja loppujen lopuksi sain siihenkin ihan kivan vastauksen. Enää oli jokeritehtävä, jossa oli hieman puutteita. Aika alkoi kuitenkin loppumaan, enkä keksinyt mitään korvaavaa tehtävää, jota ehtisin alkaa kunnolla miettimään ja tekemään. Palautin kokeen siis, jossa jokeritehtävään jäi hieman aukkoja. Tiesin kuitenkin saavani sieltä ainakin sen 5p.

 

En kyllä suosittele koskaan katsomaan vastauksia jälkikäteen netistä. Tajusin, että yhden logiikkatehtävän b-kohdan olin ymmärtänyt hieman väärin ja siitä lähtisi se 3p. Lisäksi jokerissa oli puutteita, joten sieltä ajattelin saavani sen 5p. Ei siis lähelläkään L:ää, vaikka kaikki muut tehtävät taisikin mennä oikein. Lopulta alustavat pisteet tuli ja olin laskenut ihan oikein, 56/60. Pettymys hälveni kyllä nopeasti ja tajusin, että pitkästä matikasta E on myös todella hyvä suoritus. Kaikille, jotka pisterajoista ei niin tiedä, niin pitkässä matikassa vaaditaan siis 59/60, jotta saisi L, eli taso on todella kova!

 

Kemian pisteissä olin yllättynyt! Pisteiden mukaan olin saamassa vahvaa M:ää ja se tuntui todella hyvältä siihen nähden kuinka se koe mulla meni. Olin ihan varma saavani siitä C:n. Bilsan sain nostettua myös E:hen. Olin siis ihan tyytyväinen, vaikka esim kemiassa tavoite olikin vähintään se E. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada.

 

YO-kirjoitusten jälkeen alkoikin sitten samantien toinen valmennuskurssi lääkistä varten ja kova opiskelu. Ensin keskityin vaan fysikkaan, koska siinä olin kaikista huonoin. Lopulta aloin taas kertailla bilsaa (olen lukenut tota Biosta nyt niin monta kertaa, että tulee ne tekstit jo korvista pihalle!) ja kemiaa. Mutta tässä kohtaa on pakko myöntää, että aloin olla ihan poikki. Siis oikeasti multa oli kaikki energia loppunut ja välillä motivaatio opiskeluun oli ihan nollissa. Fysiikan kanssa olin monen monta kertaa epätoivoinen ja hermot todella kireinä! Mikko on saanut kärsiä mun kiukkuilusta monet kerrat, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että pääsykokeet on nyt ohi ja mun elämä voi pikkuhiljaa tasoittua ja mäkin palaisin taas normaaliksi iloiseksi itsekseni!

 

Toinen asia, minkä olen huomannut muuttuneen itsessäni tässä kevään aikana, on mun tunneherkkyys. Saatan pillahtaa itkuun ihan pienestä asiasta, enkä todellakaan ole itkenyt elämässäni niin paljon kuin tänä keväänä. Väsyneenä varsinkin itken todella herkästi. Ehkä tämäkin muuttuu ja kestän taas hieman kovempia iskuja ilman kyyneleitä. Haha, tämä kevät on vaan ollut älyttömän rankka ja se on tuonut esiin ihan outoja piirteitä mussa!

 

Kun YO-tulosket julkaistiin, menin aamusta Wilmaan ja katselin sitä kirjainriviä nopeasti ennen kuin pysähdyin mihinkään yksittäiseen aineeseen. Siellä näkyi niitä samoja kirjaimia, joita alustavissakin oli. Mutta sitten! Siellä ämmän ja een välissä huomasin yhden L:än! Zoomasin siihen ja katsoin mistä aineesta se tuli... PITKÄ MATIKKA! Mun on vaikea kuvailla sitä tunnetta, mikä siitä tuli kun näin sen. Se oli jotain todella uskomatonta. En olisi ikinä uskonut niiden pisteiden nousevan niin paljon. Matikan pisteet tuli siis takaisin 60/60. :-) Se päivä ja se tunne oli onnellisin pitkään aikaan. Mun unelma oikeasti toteutui! Kova työ palkittiin. Vieläkin tuntuu mahanpohjassa kun vain ajattelenkin tota asiaa. Mä tein sen!!

"Fiilistelyä" ennen pääsykoetta.

 

Sitten koittikin totuuden hetki ja lääkisken pääsykoe. Ajattelin tehdä tästä oman postauksensa, mutta koska sain edelliseen postaukseen kommenttia ja kyselyä tästä niin ängen sen nyt tähän samaan. Tästä tulee aika pitkä, joten toivottavasti jaksatte lukea!

 

Suoraan sanoen koe oli hieman erilainen mitä odotin. Aineistolla oli aika suuri merkitys tossa kokeessa ja siksi koin esimerkiksi viime vuoden pääsykokeen olevan itselleni paljon paljon mieluisampi. No, ei voi mitään... Tuli kyllä sellainen olo, että en osannut juuri yhtään mitään. En todellakaan usko omiin mahdollisuuksiini päästä sisään, mutta en anna sen masentaa. Kyllähän aina voi hakea uudestaan jos siltä tuntuu. Loppujen lopuksi olo oli vain todella huojentunut, kun pääsi sieltä koesalista ulos ja tajusi, että kevään opiskelut oli nyt tässä! Sekin helpotti oloa kun kuuli että muidenkin mielestä koe oli älyttömän vaikea.

Lääkiksen lisäksi olen hakenut yliopistoon opiskelemaan biologiaa ja kemiaa. Biologian pääsykokeet tuntui menevän paremmin kuin lääkiksen. Tosin kysymysten laajuus ja vastauksiin annetun tilan määrä yllätti todella paljon! Kysymykset olivat laajoja, mutta jokainen vastaus oli ängettävä yhdelle A4-kokoiselle paperille, jossa oli vastausrivitkin annettu valmiiksi. Mielestäni näin tämän asian ihan positiivisena kuitenkin, koska tykkään kertoa asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. Välillä teki kuitenkin tiukkaa niiden vastausten suppeuden takia! Saa nyt nähdä, jos vaikka sieltä sitten opiskelupaikka irtoaisi. :-)

On mulla onneks kivojakin asioita tapahtunut kevään aikana. Esimerkiksi Penkkarit ja Abiristeily oli todella hauskoja ja niistä jäi kivoja muistoja. Suurimmaksi osaksi on vain ollut kauhean opiskelupainotteista viime kuukaudet! Nyt olo onkin todella outo, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään! On niin pitkään joutunut opiskella johonkin, että tällainen pelkkä oleminen vaatii kyllä hetken totuttelua!

Tästä tuli nyt todella pitkä maratoonipostaus. Onko täällä ketään muita abeja tai pääsykokeissa olijoita? :-) Olisi mukava kuulla, miten muiden keväät on sujunut ja etenkin ne pääsykokeet!

Kohta alkaa muillakin kesäloma! Vielä viimeiset rutistukset koulussa ja sit saa levätä. :-)

Sonja

Tervetuloa!

Ne harvat ihanat, jotka mun kirjoituksia on aikoinaan lukenut ja toivoo niitä saavansa vielä lisää, niin haluan kiittää teitä kaikkia! Teidän kommentit on aina pristänyt kauheasti ja antanut inspiraatiota kirjoittaa lisää! Mun kevät on ollut kauheen rankka... Kirjoittaminen on ihan täysin jäänyt. Mutta olen vähän miettinyt, jos kesällä kaikkien kiireiden jälkeen aloittaisin uudestaan! :-) Hirveä into olisi kirjoitella ja aiheita mulla olisi vaikka kuinka. Nyt pitää kuitenkin keskittyä vielä hetki pääsykokeisiin kunnes annan itselleni luvan tehdä muita juttuja.

Onko mulla täällä enää yhtää lukijoita jäljellä? :D

Kiitos jokatapauksessa kaikista ihanista kommenteista, mitä olen saanut!

- Sonja