Olen aina ollut tunnollinen oppilas ja se on luultavasti vienyt mua pitkälle. Aina (noh, melkein aina) olen ainakin yrittänyt tehdä läksyt ja kaikki isommat työt olen tehnyt ajallaan, enkä jättänyt rästiin myöhemmälle, jolloin kaikki vain kasaantuisi. Tietenkin lukion koeviikot aina ärsyttäviä kasaantumisia, jolloin kerralla pitäisi jaksaa opiskella monta päivää putkeen, kunnes tulee taas pidempi tauko. Tietenkin tätä rupeamaa helpottaisi se että lukisi niitä kappaleita koko jakson ajan, jolloin koeviikko voisi olla vain kertailua, mutta mulla tämä ei ole ikinä toiminut! Aina sitä kouluvuoden alussa tekee itselle tavoitteeksi panostaa kouluun ja lukea lukuläksyjä, mutta se on jäänyt joka kerralla siihen muutamaan ensimmäiseen viikkoon. Vaikka läksyt siis yleensä teenkin, niin lukemiset olen aina jättänyt sinne muutamaan iltaan ennen koetta.
En ole kovin nopea lukemaan, tai oikeastaan nopea lukemaan ja samalla sisäistämään. Tämä luultavasti koitui lääksiksen pääsykokeissakin kohtaloksi, sillä en juuri yhtään panostanut sellaiseen nopeaan lukutaitoon. Koeviikon lähestyessä mun oli yleensä aina aloitettava lukeminen noin viikkoa aikaisemmin riippuen tietenkin siitä, mitä aineita ja kuinka paljon eri aineita koeviikolla oli. Jos oli paljon lukuaineita niin lukemiset alkoivat yleensä ihan hyvissä ajoin. Ainakin kaksi päivää oli varattava melkein kaikille lukuaineille, jotta ehtisin lukea alueen kunnolla kerran läpi. Poikaystäväni pystyi kerran lukemaan järjettömän historian alueen päivää ennen koetta, mutta mä en pystyisi sisäistämään siinä ajassa yhtään mitään. Lukiossa kun yleensä koealue on siis koko kurssikirja eikä vain muutama kappale sieltä.
Kielissä olen taas aina ollut viimeisen illan -lukija. Niihin olen harvemmin jaksanut panostaa sen enempää. En ole koskaan oikein edes tiennyt, miten kieliä lueataan. Yleensä vain kertailin kieliopin ja that's it. Ei mulla koskaan ollut oikein motivaatiota alkaa mitään sanoja pänttäämään enää siinä vaiheessa. Tottakai aina sanakokeisiin opettelin sanoja, mutta en varsinaisiin kokeisiin.
Matikassa tein aina läksyt ja niitä yleensä olikin enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Matikan läksyjä yleensä motivoi vielä enemmän tekemään se, että meillä aina listattiin ylös, kuka teki ja mitä, ja kurssin lopussa katsottiin paljon on tehnyt läksyjä ja jos oli tehnyt 90% läksyistä, sai neljä pistettä kokeeseen. Läksypisteitä sai siis nollasta neljään riippuen siitä, paljonko läksyjä on tehnyt. Läksyjen tekeminen heijastui siis suoraan koetulokseen ja samalla kurssin arvosanaan. Kokeisiin en yleensä jaksanut kauheasti laskea. Kertailin tärkeimpiä juttuja ja siihen se sitten yleensä jäikin. Ykkösellä kävin korottamaan tosin yhden kurssin ja siihen korotuskokeeseen muistan laskeneeni ihan hulluna! Nousihan se numero sitten seiskasta ysiin. ;-) Se oli se ensimmäinen matikankurssi, missä yleensä kaikki tipahti pilvilinnoistaan luullen että pitkä matikka on piece of cake! Ekan kurssin jälkeen pääsin kuitenkin matikan makuun ja numerot ovat olleet aina kasin ja kympin välillä. Ja loppujen lopuksihan ahkera läksyjen teko palkittiin YO-kirjoituksissa, sillä en oikeasti laskenut matikkaa niin paljon lukulomalla kuin olisin halunnut.
Fysiikassa ja kemiassa valmistauduin kokeisiin yleensä vain lukemalla, joskus ehkä muutamia laskuja laskemalla. Niissä olisin toivonut tekeväni enemmän töitä itse laskemisen kanssa, mutta läksyt (ainakin kemiassa) tein kuitenkin aina tunnollisesti. Se kuitenkin auttaa hirveästi kokeessakin! Laskemaan kuitenkin oppii vain laskemalla!
Kuva weheartit.com
Vaikka läksyjen teko siis tuntuukin usein samalta kuin ylhäällä olevassa kuvassa, niin kokemuksen kautta voin sanoa, että se palkitaan! Ainakin mun kohdalla se on vienyt mua jo yksistään hirveän pitkälle. Tietenkin sen lisäksi on panostettava myös kokeisiin, mutta sen ei tarvi olla niin isoa panostusta, jos pohjaa on jo syntynyt kurssin aikana! Tietty lukuläksyjäkin kannattaisi tehdä ja se helpottaisi vieläkin enemmän kokeisiin lukua, mutta tiedän omasta kokemuksesta, että se on todella todella vaikeaa motivoitua ja lukea kappaleita pitkin jaksoa.
YO-kokeisiin panostus oli tietenkin vähän isompaa kuin tavallisiin kokeisiin. Onhan YO-kokeille varattu ihan oma lukulomansa. Monet kuitenkin tekee sen virheen, että käyttää sen loman johonkin ihan muuhun kuin lukemiseen, jolloin YO-kirjoituksiin luku jää aika samalle tasolle kuin normikokeisiin, vaikka luettavaa on moninkertaisesti enemmän. Itse otin kyllä heti opiskelu moodin päälle ja kun muut vietti hiihtolomaa lapissa lasketellen, mä olin nenä kiinni kirjassa monta tuntia joka päivä.
No, ei opiskelua kuitenkaan liian vakavasti kannata ottaa vaikka kunnianhimoinen olisikin! On sitä onneksi muutakin elämää olemassa, eikä se ole maailmanloppu, jos yhdet kokeet tai edes kirjoitukset eivät menisi ihan odotetulla tavalla. Aina voi yrittää korottaa!
En nyt jaksa alkaa jauhaan näitä kliseisiä "liikuntaa kannattaa harrastaa opiskelun lomassa", "syö terveellisesti ja säännöllisesti" ja "nuku kunnon yöunet" juttuja. Eiköhän ne kaikki tiedä ja jokainen niitä soveltaa omassa elämässään omalla tavallaan! Itse en ole kovin hyvä esimerkki esimerkiksi liikkujasta, sillä tän kevään opiskelujen aikana mun liikkuminen oli hyvin vähissä. Syöminenkin oli välillä vähän vinksallaan (yleensä lukiessa tekee mieli aina herkkuja - onneksi asun kaukana kaupasta, ettei sinne tule lähdettyä joka himossa!) ja onhan sitä välillä tullut valvottuakin luvattoman kauan vaikka yleensä kuitenkin ihan säännöllisesti ja paljon nukunkin!
Ehkä tämä riittää tältä erää opiskelusta! Kysykää toki jos jotain kysyttävää on, vastaan kyllä ihan mielelläni.
Sonja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti