Abikevät 2013

I'm back! And it feels so good. :-)

Mun abikevät on nyt vihdoinkin saanut päätöksensä ja kesäloma voi alkaa! Olen todella pahoillani mun pitkästä kirjoitustauosta. Varsinkin nyt, kun edelliseen postaukseen sain useampia kommentteja siitä, että mua oltaisiin kaipailtu. Uuden vuoden jälkeen mun elämä vain on ollut yhtä opiskelua ja stressaamista. Olen aina ottanut opiskelut vakavasti, enkä edes vaihdossa pystynyt jättää läksyjä tekemättä vain sen takia että olen vaihtari eikä mun menestyminen siellä vaikuttanut mitenkään mun opintoihin Suomessa! Mä olen ollut aina vain tosi kunnianhimoinen ja halunnut tehdä parhaani. Jopa niissä aineissa, mitkä mua ei ole koskaan edes kiinnostanut. Joten voitte varmaan kuvitella, kuinka raskaasti loppujen lopuksi olen ottanut YO-kirjoitukset ja pääsykokeet. Tämän postauksen tarkoituksena onkin nyt kertoa mun keväästä, joka on ollut hyvin hyvin tunnepitoista aikaa... Kuvituksena käytän muutamia instagram-kuvia keväältä!

En oikein tiedä edes, mistä aloittaa! Jos vaikka aloittaisin vuoden ihan alusta. Silloin oli siis vielä lukio kesken, mutta samaan aikaan aloitin poikaystäväni Mikon kanssa sellaisen lääkis-Startti kurssin, jonka tarkoituksena oli siis kertailla lukion fysiikkaa ja kemiaa. Sitä oli muutamana kertana viikossa ja ne päivät, kun sitä oli, olin ihan poikki! Piti aina suoraan koulusta lähteä ajelemaan Tampereelle ja lopulta pääsin kotiin noin kymmenen aikoihin, johon päälle sitten tietysti yritin pakertaa läksyjä. Onneksi koulut loppui jo helmikuun alussa ja elämä alkoi hieman rauhoittua. Starttikurssi loppui hieman ennen kirjoituksia ja lukuloman käytinkin oikeasti tosi kovaan lukemiseen. Etenkin syksyllä saamani bilsan M halusin ehdottomasti nostaa edes E:hen, joten sitä luin ihan hulluna. Tältä mun lukuloma oikeasti näytti päivästä toiseen:

 

Mä olen aina tykännyt matikasta ja ollut siinä hyvä. Olen siis selkeästi enemmän matemaattinen ihminen kuin esimerkiksi kielipää. Lisäksi mulla oli lukiossa älyttömän hyvä matematiikan opettaja! Joskus meidän pieni lukio on ollut matikkavertailussa jopa ihan Suomen kärkiluokkaa. Mun unelma olikin nyt abivuonna kirjoittaa pitkästä matikasta L ja tiesin, että se tulisi vaatimaan kovasti töitä ja hieman onneakin. Olen aina tehnyt lukiossa tunnollisesti läksyt ja matikan läksyihin olenkin kuluttanut läksyistä aina kaikista eniten aikaa. Lukulomalla kuitenkin matikan laskeminen jäi vähän vähemmälle kaikkien muiden aineiden rinnalla. Saimme kyllä paljon tehtäviä meidän opettajalta, joita lukulomalla piti tehdä ja ne kaikki tunnollisesti teinkin. Lisäksi yritin opiskella todennäköisyyskurssia netistä kaikkien lisätehtävien avulla, koska siinä koin olevani kaikista heikoimmalla. Mutta loppujen lopuksi esimerkiksi bilsa ja kemia menivät edelle ja luin niitä paljon paljon enemmän. Silti se matikan L pyöri mielessä ja unelmissa, vaikka en uskaltanut sitä liikaa toivoakaan.

 



Kauhistelua, kuinka paljon sitä pitäisikin vain laskea ja laskea...

 

Sitten ne kirjoitukset alkoi. Osa tuntui menevän ihan hyvin, osa huonosti! Koin onnistuvani paremmin biologiassa, mutta esimerkiksi kemia tuntui todella todella vaikealta ja olinkin ihan maassa sen kokeen jälkeen. Matikan kokeessa mulla iski epätoivo. Sain 7 tehtävää tehtyä, jonka jälkeen aloin panikoida, että mitkä kolme tehtävää vielä tekisin. Mulla oli yksi todella vaikea sarjatehtävä kesken noin puolessa välissä, enkä keksinyt miten pääsisin siinä eteenpäin. Jokeritehtävä oli myös kesken ja yksi tehtävä kokonaan aloittamatta. Aika kului ja siinä kohtaa tajusin, että L:n haaveet saa unohtaa samantien. Yhtäkkiä keksin kuitenkin, miten siinä sarjatehtävässä pääsee eteenpäin ja sain sen tehtyä. Se loi muhun taas niin paljon uutta toivoa ja antoi energiaa jatkaa eteenpäin. Löysin myös loppujen lopuksi yhden tehtävän, jota lähdin yrittään ja loppujen lopuksi sain siihenkin ihan kivan vastauksen. Enää oli jokeritehtävä, jossa oli hieman puutteita. Aika alkoi kuitenkin loppumaan, enkä keksinyt mitään korvaavaa tehtävää, jota ehtisin alkaa kunnolla miettimään ja tekemään. Palautin kokeen siis, jossa jokeritehtävään jäi hieman aukkoja. Tiesin kuitenkin saavani sieltä ainakin sen 5p.

 

En kyllä suosittele koskaan katsomaan vastauksia jälkikäteen netistä. Tajusin, että yhden logiikkatehtävän b-kohdan olin ymmärtänyt hieman väärin ja siitä lähtisi se 3p. Lisäksi jokerissa oli puutteita, joten sieltä ajattelin saavani sen 5p. Ei siis lähelläkään L:ää, vaikka kaikki muut tehtävät taisikin mennä oikein. Lopulta alustavat pisteet tuli ja olin laskenut ihan oikein, 56/60. Pettymys hälveni kyllä nopeasti ja tajusin, että pitkästä matikasta E on myös todella hyvä suoritus. Kaikille, jotka pisterajoista ei niin tiedä, niin pitkässä matikassa vaaditaan siis 59/60, jotta saisi L, eli taso on todella kova!

 

Kemian pisteissä olin yllättynyt! Pisteiden mukaan olin saamassa vahvaa M:ää ja se tuntui todella hyvältä siihen nähden kuinka se koe mulla meni. Olin ihan varma saavani siitä C:n. Bilsan sain nostettua myös E:hen. Olin siis ihan tyytyväinen, vaikka esim kemiassa tavoite olikin vähintään se E. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada.

 

YO-kirjoitusten jälkeen alkoikin sitten samantien toinen valmennuskurssi lääkistä varten ja kova opiskelu. Ensin keskityin vaan fysikkaan, koska siinä olin kaikista huonoin. Lopulta aloin taas kertailla bilsaa (olen lukenut tota Biosta nyt niin monta kertaa, että tulee ne tekstit jo korvista pihalle!) ja kemiaa. Mutta tässä kohtaa on pakko myöntää, että aloin olla ihan poikki. Siis oikeasti multa oli kaikki energia loppunut ja välillä motivaatio opiskeluun oli ihan nollissa. Fysiikan kanssa olin monen monta kertaa epätoivoinen ja hermot todella kireinä! Mikko on saanut kärsiä mun kiukkuilusta monet kerrat, joten olen enemmän kuin tyytyväinen, että pääsykokeet on nyt ohi ja mun elämä voi pikkuhiljaa tasoittua ja mäkin palaisin taas normaaliksi iloiseksi itsekseni!

 

Toinen asia, minkä olen huomannut muuttuneen itsessäni tässä kevään aikana, on mun tunneherkkyys. Saatan pillahtaa itkuun ihan pienestä asiasta, enkä todellakaan ole itkenyt elämässäni niin paljon kuin tänä keväänä. Väsyneenä varsinkin itken todella herkästi. Ehkä tämäkin muuttuu ja kestän taas hieman kovempia iskuja ilman kyyneleitä. Haha, tämä kevät on vaan ollut älyttömän rankka ja se on tuonut esiin ihan outoja piirteitä mussa!

 

Kun YO-tulosket julkaistiin, menin aamusta Wilmaan ja katselin sitä kirjainriviä nopeasti ennen kuin pysähdyin mihinkään yksittäiseen aineeseen. Siellä näkyi niitä samoja kirjaimia, joita alustavissakin oli. Mutta sitten! Siellä ämmän ja een välissä huomasin yhden L:än! Zoomasin siihen ja katsoin mistä aineesta se tuli... PITKÄ MATIKKA! Mun on vaikea kuvailla sitä tunnetta, mikä siitä tuli kun näin sen. Se oli jotain todella uskomatonta. En olisi ikinä uskonut niiden pisteiden nousevan niin paljon. Matikan pisteet tuli siis takaisin 60/60. :-) Se päivä ja se tunne oli onnellisin pitkään aikaan. Mun unelma oikeasti toteutui! Kova työ palkittiin. Vieläkin tuntuu mahanpohjassa kun vain ajattelenkin tota asiaa. Mä tein sen!!

"Fiilistelyä" ennen pääsykoetta.

 

Sitten koittikin totuuden hetki ja lääkisken pääsykoe. Ajattelin tehdä tästä oman postauksensa, mutta koska sain edelliseen postaukseen kommenttia ja kyselyä tästä niin ängen sen nyt tähän samaan. Tästä tulee aika pitkä, joten toivottavasti jaksatte lukea!

 

Suoraan sanoen koe oli hieman erilainen mitä odotin. Aineistolla oli aika suuri merkitys tossa kokeessa ja siksi koin esimerkiksi viime vuoden pääsykokeen olevan itselleni paljon paljon mieluisampi. No, ei voi mitään... Tuli kyllä sellainen olo, että en osannut juuri yhtään mitään. En todellakaan usko omiin mahdollisuuksiini päästä sisään, mutta en anna sen masentaa. Kyllähän aina voi hakea uudestaan jos siltä tuntuu. Loppujen lopuksi olo oli vain todella huojentunut, kun pääsi sieltä koesalista ulos ja tajusi, että kevään opiskelut oli nyt tässä! Sekin helpotti oloa kun kuuli että muidenkin mielestä koe oli älyttömän vaikea.

Lääkiksen lisäksi olen hakenut yliopistoon opiskelemaan biologiaa ja kemiaa. Biologian pääsykokeet tuntui menevän paremmin kuin lääkiksen. Tosin kysymysten laajuus ja vastauksiin annetun tilan määrä yllätti todella paljon! Kysymykset olivat laajoja, mutta jokainen vastaus oli ängettävä yhdelle A4-kokoiselle paperille, jossa oli vastausrivitkin annettu valmiiksi. Mielestäni näin tämän asian ihan positiivisena kuitenkin, koska tykkään kertoa asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. Välillä teki kuitenkin tiukkaa niiden vastausten suppeuden takia! Saa nyt nähdä, jos vaikka sieltä sitten opiskelupaikka irtoaisi. :-)

On mulla onneks kivojakin asioita tapahtunut kevään aikana. Esimerkiksi Penkkarit ja Abiristeily oli todella hauskoja ja niistä jäi kivoja muistoja. Suurimmaksi osaksi on vain ollut kauhean opiskelupainotteista viime kuukaudet! Nyt olo onkin todella outo, kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään! On niin pitkään joutunut opiskella johonkin, että tällainen pelkkä oleminen vaatii kyllä hetken totuttelua!

Tästä tuli nyt todella pitkä maratoonipostaus. Onko täällä ketään muita abeja tai pääsykokeissa olijoita? :-) Olisi mukava kuulla, miten muiden keväät on sujunut ja etenkin ne pääsykokeet!

Kohta alkaa muillakin kesäloma! Vielä viimeiset rutistukset koulussa ja sit saa levätä. :-)

Sonja