Tänään polkiessani pyörällä kotiin tuolta Kaupin kampukselta mietin että tänää voisi olla hyvä päivä päivittää blogia. Samalla myös tuskailin tuota Taysin ympärillä olevaa työmaata. Pyöräilyreitit muuttuu vähän väliä ja täytyy miettiä, mistä sitä olisi tällä kertaa fiksuinta/nopeinta mennä. Toinen uusi asia on liikennevalot! Ei sitä siellä "maalla" asuessa tullut edes ajatelleeksi kuinka paljon liikennevalot hidastaa pyörällä kulkemista, kun koko ajan saa seisoskella risteyksissä. Vaikka alati muuttuva työmaa ja liikennevalot kulkua hieman hidastaakin, olen kyllä nauttinut todella paljon kaupungissa asumisesta. Joka paikkaan pääsee niin kätevästi pyörällä ja auto olisi oikeastaan jopa hitaampi. Eilen poljin keskustaan ostaan paitaa itselleni torstaista mediverkko cup -tapahtumaa varten ja koko reissuun meni hieman reilu puoli tuntia. Todella nautin tästä, että kaikki on lähellä, kun on tottunut siihen että ilman autoa ei oikein voi lähteä minnekään.
Lääkiksen alku on ollut tapahtumarikas! Ensimmäinen viikko oli todella raskas, koska sairastuin heti aika kovaan flunssaan ja se tottakai väsytti. Muistan kuinka olin vuosi sitten myös samoihin aikoihin flunssassa ja ajattelin, että onneksi voin olla vain kotona eikä tarvi juosta lääkiksen kaikissa iltamenoissa. Noh, tänä vuonna sain sitten kokea sen! Selvisin oikeastaan ihmeen hyvin, mutta kyllä siinä kohtaa meinasin luovuttaa kun pääsin kotiin edellisistä bileistä noin kahden aikaan yöllä ja seuraavan bileiden lippuja oli tarkoitus mennä jonottaan neljän/viiden aikaan aamuyöstä. Jotenkin sitä vain selvisi siitäkin. Onneksi tämä on mun viimeinen fuksivuosi! :-D
Meidän kurssi vaikuttaa kyllä tosi ihanalta ja aktiiviselta. Tuntuu tosin että vielä on paljon porukkaa kenen kanssa en ole jutellut ollenkaan! Ensimmäisellä viikolla flunssan ja kovan juhlimisen lisäksi väsytti kyllä ihan vain se sosiaalisena olokin ja kaikkiin uusiin ihmisiin, paikkoihin ja asioihin tutustuminen. Vähäisenä vapaa-aikana oli ihana vain makoilla sohvalla ja olla hiljaa. Kaikesta huolimatta on ihana tutustua uusiin ihmisiin ja todella toivon löytäväni lääkiksestä elinikäisiä ystäviä.
Itse koulu on vielä toistaiseksi ollut todella rentoa. Olemme hieman tutustuneet ensihoitoon sekä pbl oppimismuotoon, mitä Tampereen lääkiksessä käytetään. Lisäksi meillä oli todella mielenkiintoinen opintokäynti joko Taysissa, Hatanpään sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Itse olin terveyskeskuksessa seuraamassa potilaiden lääkärikäyntejä ja haastattelemassa hieman potilaita siitä millainen heidän mielestään on hyvä lääkäri ja millaisia odotuksia potilailla on lääkärin vastaanotolla. Tuntuu todella hurjalta päästä näin varhaisessa vaiheessa jo kontaktiin potilaiden kanssa ja seuraamaan sitä oikeaa lääkärin työtä läheltä.
Välillä oikein havahdun siihen, että ei vitsit, nyt sitä sitten oikeasti ollaan opiskelemassa lääketiedettä. Koen olevani todella onnekas ja kiitollinen siitä että saan opiskella alaa, joka todella kiinnostaa. Toisaalta taas välillä herää sellaisia ajatuksia, että apua onko musta tähän. Tulenko koskaan selviään näistä opinnoista, onko musta niin vastuulliseen työhön. Mä luulen, että tollaiset ajatukset on kaikilla normaaleja, eikä meistä kukaan ole syntynyt valmiiksi lääkäriksi. Eiköhän tämän kuuden vuoden aikana siihen sitten kasva ja se oma "lääkäri-minä" kehittyy kokoajan pikkuhiljaa. :-)
tiistai 8. syyskuuta 2015
lauantai 1. elokuuta 2015
I did it!
Voi apua... Tämä välivuosi hujahti kokonaan ohi kirjoittamatta blogia. Ei vain oikein ollut inspistä kirjoittaa. Nyt jostain syystä kuitenkin sellainen tuli ja ajattelin nyt hieman kertoa teille mun kuulumisista koska siitä oli kommentteihin tullut kysymyksiä. Blogin kohtalosta sen enempää en kuitenkaan osaa sanoa, jatkanko vai en. Olen tässä välivuoden aikana ajatellut että en jatka, mutta mun mieli muuttuu kauheen usein!
Noh, jokatapauksessa tänä vuonna mua onnisti ja pääsin sisälle Tampereen lääkikseen! :-) Pääsykokeen jälkeen oli jo tosi hyvä fiilis, sellainen että nyt mennään sisälle. Pikkuhiljaa aloin myös katsomaan oikeita vastauksia netistä ja jopa laskin itselleni jonkinlaiset raakapistearviot mitä en yleensä ikinä tee. Omien pisteideni mukaan mentiin yli puolivälin, mikä yleensä on se rajapyykki pääseekö sisään vai ei. Mutta tottakai oma itsevarmuus väheni mitä pidemmälle mentiin pääsykokeista.
Muutamaa päivää ennen tulosten tulemista olin oikeasti ihan hermoraunio. Me oltiin mun poikaystävän kanssa Amerikassa lomalla meidän host perheitä katsomassa ja mä saatoin alkaa yhtäkkiä vain itkemään. Mun ihana host äiti ihmetteli mikä mulla on hätänä ja selitettiin sitten että pääsykoetulokset stressaa vaan ihan älyttömästi. Onneksi ne tulokset tuli jo vähän etuajassa.
Yhtenä kesäkuun päivänä äiti oli laittanut mulle monta viestiä että nyt ne tulokset on netissä ja mä näin sen viestit vasta parin tunnin päästä. Äiti raukka ihan hermona joutunut odotella. :-D Kädet tärisi ja sydän hakkas kun kirjauduin opintopolkuun. Pankkitunnuksetkin meni ensin väärin! Ja kun vihdoin sain kirjauduttua, en edes nähnyt missä se "hyväksytty" luki. Poikaystävä siinä vierellä istui ja sanoi että, pääsin sisään. Muutama sekunti siinä kesti tajuta se ja sen jälkeen tuli itku. Ja suuren suuri helpotus!
Sain kyllä ihan loistopisteet, 76 raakapistettä kun pisteraja oli 61. En ihan noin hyviä pisteitä odottanut joten en voi olla kuin tyytyväinen. On niin helpottunut olo. Se on mahtava tunne kun kova työ vihdoin palkitaan! Mä niin koen ansainneeni tän. :-)
Mä olen todella innoissani. Myös mun poikaystävä pääsi lääkikseen ja juuri tänää käytiin hakemassa avaimet meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Olen niin valmis aloittaan uuden vaiheen mun elämässä, myydä kaikki lukio kirjat pois ja kerätä tilalle lääkiskirjoja! Jos joku on siis opiskelumateriaalien puutteessa niin muhun voi ottaa yhteyttä. :-)
En tiedä löydättekö te tän mun pitkän tauon jälkeen enää tänne mun blogiin mutta jos löydätte niin jättäkää ihmeessä jotain puumerkkiä. Mä tosiaan en vielä tiedä blogin tulevaisuudesta... Toisaalta olisi kiva kirjoittaa millaista lääkiselämä on mutta en tiedä riittääkö aika ja innostus! Ja kun lääkiksessä on varmasti todella tarkkaa se mitä nettiin saa kirjoittaa ja mitä ei.
Ja jos tosiaan kiinnostusta löytyy, voin yrittää kirjoittaa vähän tarkemmin mun viime vuoden opiskelusta ja esimerkiksi iltalukiosta mitä kävin. Just let me know!
Hyvää kesää vielä kaikille! Toivottavasti saadaan edes muutama lämmin kesäpäivä elokuulle ennen opiskelujen alkua :-)
Sonja
Noh, jokatapauksessa tänä vuonna mua onnisti ja pääsin sisälle Tampereen lääkikseen! :-) Pääsykokeen jälkeen oli jo tosi hyvä fiilis, sellainen että nyt mennään sisälle. Pikkuhiljaa aloin myös katsomaan oikeita vastauksia netistä ja jopa laskin itselleni jonkinlaiset raakapistearviot mitä en yleensä ikinä tee. Omien pisteideni mukaan mentiin yli puolivälin, mikä yleensä on se rajapyykki pääseekö sisään vai ei. Mutta tottakai oma itsevarmuus väheni mitä pidemmälle mentiin pääsykokeista.
Muutamaa päivää ennen tulosten tulemista olin oikeasti ihan hermoraunio. Me oltiin mun poikaystävän kanssa Amerikassa lomalla meidän host perheitä katsomassa ja mä saatoin alkaa yhtäkkiä vain itkemään. Mun ihana host äiti ihmetteli mikä mulla on hätänä ja selitettiin sitten että pääsykoetulokset stressaa vaan ihan älyttömästi. Onneksi ne tulokset tuli jo vähän etuajassa.
Yhtenä kesäkuun päivänä äiti oli laittanut mulle monta viestiä että nyt ne tulokset on netissä ja mä näin sen viestit vasta parin tunnin päästä. Äiti raukka ihan hermona joutunut odotella. :-D Kädet tärisi ja sydän hakkas kun kirjauduin opintopolkuun. Pankkitunnuksetkin meni ensin väärin! Ja kun vihdoin sain kirjauduttua, en edes nähnyt missä se "hyväksytty" luki. Poikaystävä siinä vierellä istui ja sanoi että, pääsin sisään. Muutama sekunti siinä kesti tajuta se ja sen jälkeen tuli itku. Ja suuren suuri helpotus!
Sain kyllä ihan loistopisteet, 76 raakapistettä kun pisteraja oli 61. En ihan noin hyviä pisteitä odottanut joten en voi olla kuin tyytyväinen. On niin helpottunut olo. Se on mahtava tunne kun kova työ vihdoin palkitaan! Mä niin koen ansainneeni tän. :-)
Mä olen todella innoissani. Myös mun poikaystävä pääsi lääkikseen ja juuri tänää käytiin hakemassa avaimet meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Olen niin valmis aloittaan uuden vaiheen mun elämässä, myydä kaikki lukio kirjat pois ja kerätä tilalle lääkiskirjoja! Jos joku on siis opiskelumateriaalien puutteessa niin muhun voi ottaa yhteyttä. :-)
En tiedä löydättekö te tän mun pitkän tauon jälkeen enää tänne mun blogiin mutta jos löydätte niin jättäkää ihmeessä jotain puumerkkiä. Mä tosiaan en vielä tiedä blogin tulevaisuudesta... Toisaalta olisi kiva kirjoittaa millaista lääkiselämä on mutta en tiedä riittääkö aika ja innostus! Ja kun lääkiksessä on varmasti todella tarkkaa se mitä nettiin saa kirjoittaa ja mitä ei.
Ja jos tosiaan kiinnostusta löytyy, voin yrittää kirjoittaa vähän tarkemmin mun viime vuoden opiskelusta ja esimerkiksi iltalukiosta mitä kävin. Just let me know!
Hyvää kesää vielä kaikille! Toivottavasti saadaan edes muutama lämmin kesäpäivä elokuulle ennen opiskelujen alkua :-)
Sonja
torstai 28. elokuuta 2014
Let the games begin... again
Hei! Ajattelin tulla päivittämään hieman kuulumisiani. Olen hiljentynyt koko kesäksi, koska jotenkin alan kokea tämän blogin enemmän lääkispainoitteiseksi eikä kesällä lääkisasiaa ole oikein ollut! Kesä on mennyt ihan täysin fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa ajattelematta. Kaiholla ajattelin viime sunnuntaina että voi miten kutkuttavassa tilanteessa olisinkaan jos huomenna olisi ensimmäinen päivä lääkiskessä - niin kuin se kaikilla Tampereen sisäänpäässeillä oli. Olen ollut järkyttävässä flunssassa oikeastaan koko tämän viikon, joten ihan hyvä ettei ole tarvinnut joka päivä juosta erilaisissa kissan ristiäisissä, koska sitähän se eka viikko varmasti aina on. :-) Ei sillä etteikö se olisi hyvä juttu, en vain tässä flunssassa varmastikkaan pystyisi nauttimaan siitä!
Pientä päivitystä siis viime postauksen pohdintoihin, päätin nyt jokatapauksessa pitää sen välivuoden. Sain ympäriltä hyvin erilaisia mielipiteitä asiaa koskien ja oikeasti neuvot jakautuivat aikalailla kahtia. Toiset oli sitä mieltä, että kannattaisi ottaa paikka vastaan ja toiset välivuoden kannalla. Kummassakin oli hyvät ja huonot puolensa ja päätin nyt sitten antaa oman paikkani toivottavasti jollekin sitä enemmän haluavalle.
Suunnitelmissani ei todellakaan ollut aloittaa itse pääsykokeisiin opiskelua vielä pitkään aikaan. Tiedän että monet ovat aloittaneet jo kesällä, mutta tällä kertaa en ota asiasta mitään paineita. Ilmoittauduin kuitenkin Tampereen iltalukioon aineopiskelijaksi ja ajattelin lukea kaikki fysiikan kurssit kakkosesta kasiin siellä vielä uudestaan. Viimeisistä kursseista eniten varmasti hyötyä on, mutta päätin nyt kuitenkin ottaa kaikki koska tuo aineopiskelu on maksullista, joten haluan kaiken hyödyn mitä sillä rahalla vain saan. Kemiasta en ole ihan vielä varma, aionko sitä ottaa. No, jokatapauksessa iltalukion jouduin aloittaa jo nyt tällä viikolla siitä fysiikan kakkoskurssista. En halua ajella joka arki-ilta Tampereelle, joten vain tällä tavoin sain kaikki kurssit järkevästi mahtumaan tälle vuodelle niin ettei tarvisi joka ilta olla iltalukiolla.
Pohdiskelin paljon kesän aikana sitä, miten opiskelisin ensi vuonna. Valmennuskurssi? Itsenäistä opiskelua? Iltalukio? Valmennuskurssit ovat niin järkyttävän hintaisia, joten sellaista en aio ottaa. Eniten apua tarvitsen fysiikassa joten olisi kuitenkin kiva että siinä aineessa olisi joku jolta kysyä apua tarvittaessa. Tästä syystä päädyin iltalukioon. Sen lisäksi täytyy vielä jostain hankkia itseopiskelumateriaalia, koska niitä ei ole enää viime vuodelta juurikaan jäljellä. En mä nyt kuitenkaan samoja tehtäviä jaksa vuodesta toiseen tehdä. Iltalukiossa käytetään kuitenkin eri kirjasarjaa mitä itse olen aikaisemmin käyttänyt, joten sitä kautta tulee ainakin ihan uusia tehtäviä, mikä on hyvä! Vaikka aluksi ärsyttikin hommata kokonaan uusi kirjasarja itselle, mutta löysin sellaisen älyvuodosta onneksi oikein hyvään hintaan niin ei harmita enää. :-) Vaihtelu virkistää!
Aloittelen siis oikein rauhallisesti tuon iltalukion kanssa. Teen läksyt, käyn tunneilla ja yritän saada kokeista parhaat mahdolliset tulokset. Samaan aikaan käyn kyllä vuoden loppuun asti myös töissä edelleen, joten opiskelu ei ole vielä mikään tärkein prioriteettini elämässä. Joskus marraskuussa alan varmaan lukea rinnalla myös biologiaa mutta ensi vuoden puolella se todellinen rääkki vasta alkaa. Toivottavasti viimeisen kerran!
Koska te muut hakijat aiotte aloittaa opiskelun vai onko se alkanut jo kesällä? :-)
Sonja
Pientä päivitystä siis viime postauksen pohdintoihin, päätin nyt jokatapauksessa pitää sen välivuoden. Sain ympäriltä hyvin erilaisia mielipiteitä asiaa koskien ja oikeasti neuvot jakautuivat aikalailla kahtia. Toiset oli sitä mieltä, että kannattaisi ottaa paikka vastaan ja toiset välivuoden kannalla. Kummassakin oli hyvät ja huonot puolensa ja päätin nyt sitten antaa oman paikkani toivottavasti jollekin sitä enemmän haluavalle.
Suunnitelmissani ei todellakaan ollut aloittaa itse pääsykokeisiin opiskelua vielä pitkään aikaan. Tiedän että monet ovat aloittaneet jo kesällä, mutta tällä kertaa en ota asiasta mitään paineita. Ilmoittauduin kuitenkin Tampereen iltalukioon aineopiskelijaksi ja ajattelin lukea kaikki fysiikan kurssit kakkosesta kasiin siellä vielä uudestaan. Viimeisistä kursseista eniten varmasti hyötyä on, mutta päätin nyt kuitenkin ottaa kaikki koska tuo aineopiskelu on maksullista, joten haluan kaiken hyödyn mitä sillä rahalla vain saan. Kemiasta en ole ihan vielä varma, aionko sitä ottaa. No, jokatapauksessa iltalukion jouduin aloittaa jo nyt tällä viikolla siitä fysiikan kakkoskurssista. En halua ajella joka arki-ilta Tampereelle, joten vain tällä tavoin sain kaikki kurssit järkevästi mahtumaan tälle vuodelle niin ettei tarvisi joka ilta olla iltalukiolla.
Pohdiskelin paljon kesän aikana sitä, miten opiskelisin ensi vuonna. Valmennuskurssi? Itsenäistä opiskelua? Iltalukio? Valmennuskurssit ovat niin järkyttävän hintaisia, joten sellaista en aio ottaa. Eniten apua tarvitsen fysiikassa joten olisi kuitenkin kiva että siinä aineessa olisi joku jolta kysyä apua tarvittaessa. Tästä syystä päädyin iltalukioon. Sen lisäksi täytyy vielä jostain hankkia itseopiskelumateriaalia, koska niitä ei ole enää viime vuodelta juurikaan jäljellä. En mä nyt kuitenkaan samoja tehtäviä jaksa vuodesta toiseen tehdä. Iltalukiossa käytetään kuitenkin eri kirjasarjaa mitä itse olen aikaisemmin käyttänyt, joten sitä kautta tulee ainakin ihan uusia tehtäviä, mikä on hyvä! Vaikka aluksi ärsyttikin hommata kokonaan uusi kirjasarja itselle, mutta löysin sellaisen älyvuodosta onneksi oikein hyvään hintaan niin ei harmita enää. :-) Vaihtelu virkistää!
Aloittelen siis oikein rauhallisesti tuon iltalukion kanssa. Teen läksyt, käyn tunneilla ja yritän saada kokeista parhaat mahdolliset tulokset. Samaan aikaan käyn kyllä vuoden loppuun asti myös töissä edelleen, joten opiskelu ei ole vielä mikään tärkein prioriteettini elämässä. Joskus marraskuussa alan varmaan lukea rinnalla myös biologiaa mutta ensi vuoden puolella se todellinen rääkki vasta alkaa. Toivottavasti viimeisen kerran!
Koska te muut hakijat aiotte aloittaa opiskelun vai onko se alkanut jo kesällä? :-)
Sonja
maanantai 28. heinäkuuta 2014
Varasijalta hyväksytty
Mulle tuli tänä aamuna soittoa Tampereen yliopistosta. En siis ehtinyt vastaamaan siihen ja selvittelin kuka numeron takana oikein oli. Enirosta sain nimen ja kun googletin nimeä, tuli linkkejä lääketieteen yksikköön Tampereelle. Voitte vain kuvitella kuinka mun sydän pomppas kurkkuun ja kävin mielessäni ihan kaikkea hullua. Mitä jos mun pisteet on laskettu väärin ja pääsin lääkikseen sittenkin? Tai ehkä sieltä tulee joku turha kysely pääsykokeista... Heh, kaikkea mä mietin ja yritin kuumeisesti soittaa takaisin, mutta numeroon ei saatu yhteyttä.
Vähän myöhemmin mä sitten kirjauduin yliopistohakuun ja sieltä se soiton syy sitten selvisi. Mä olin päässyt bioteknologiaan varasijalta. Ensireaktioni oli, että voi eiiii. Tiesin että pääsin suht lähelle rajaa, mutta jotenkin toivoin että se ei silti riittäisi. Sen takia toivoin sitä, että en joutuisi sen kysymyksen äärelle että otanko sitten paikan vastaan vai en. Viime vuonna olisin luultavasti kiljuen ottanut kyseisen paikan. Nyt en oikein tiedä... Tuntuu hienolta että pääsin sinne, koska niin moni lääkikseenkin pyrkijä hakee sinne. Silti joudun nyt miettimään tätä asiaa aika lailla.
Paikan vastaanottaminenhan tarkoittaisi sitä että ensi vuonna mahdollisuudet lääkiksen suhteen hieman heikkenisivät, koska minulla on jo opiskelupaikka vastaanotettuna. Tietääkö joku miten tuo tulee näkymään? Otetaanko ilman opiskelijapaikkaa olevat ihan eri kiintiössä sisään vai saako he vain muutaman lisäpisteen? Pitäisi selvittää tätä asiaa.
Toisaalta voisihan bioteknologiasta olla hyötyä. Siellä voisin taas opiskella vain sellaisia kursseja joita koen hyödylliseksi, ja jos en ensi vuonnakaan sisään pääse, niin ainakin olisi sitten edes se paikka. Mikä ei siis huono ole! Ei vaan ehkä ihan se, mitä oikeasti haluan.
Olin jotenkin niin asennoitunut jo välivuoteen. Ajattelin että menen iltalukioon lukemaan fysiikkaa, teen syksyn töitä ja opiskelen taas entistä ahkerammin. Mulla oli ajatus selvänä visiona päässäni ja nyt se romuttui. Muistan viime vuoden kuinka työlästä se oli aloittaa uusi koulu. Piti olla kokoajan kauheen sosiaalinen ja yrittää pitää itseään "tyrkyllä". Joka ilta oli kamalasti menoa, enkä ollut tottunut sellaiseen joten se kyllä väsytti henkisesti todella paljon. Olin iltaisin aina todella väsynyt päivän sosialisoinnista koska halusin niin kovasti saada kavereita enkä jäädä ulkopuolelle. Jotenkin ahdistaisi aloittaa taas se sama uudelleen. Jos kyseessä olisi lääkis, tekisin sen enemmän kuin mielelläni! Mutta kun kyseessä olisi taas yksi väliaikainen ratkaisu, niin jaksanko sitä?
Mulla on sellainen olo, että kyllä mä sinne ensi vuonnakin pääsisin! Että jos nyt jätän paikan vastaanottamatta ja ensi vuonna sitten menen sinne jos en pääse lääkikseen. Haen uudestaan, menen valintakokeeseen ja pääsen uudestaan sisään. Musta tuntuu että pääsisin. Pääsin tänäkin vuonna vaikka koe ei edes mennyt mielestäni mitenkään niin hyvin mitä olisin toivonut. Ensi vuonna olen taas tätä vuotta parempi. Eihän sitä asiaa tietenkään varmaksi voi sanoa että pääsisin uudestaan, ja tuntuu todella vaikealta luopua tuosta paikasta vaikka mieli tekisikin.
Kysymys kuuluukin, mitä te tekisitte tässä tilanteessa? En nyt ihan kaikkia muuttujia ja mielipiteeseeni vaikuttavia asioita tässä maininnut mutta ne tärkeimmät kaiketi. Tavallaan olen todella iloinen että olin tarpeeksi hyvä, mutta tavallaan olisin toivonut että juuri minä olisin ollut vaikka se, jonka nenän edestä se raja vedetään! Ei tarvisi pohtia tätä kysymystä...
Vähän myöhemmin mä sitten kirjauduin yliopistohakuun ja sieltä se soiton syy sitten selvisi. Mä olin päässyt bioteknologiaan varasijalta. Ensireaktioni oli, että voi eiiii. Tiesin että pääsin suht lähelle rajaa, mutta jotenkin toivoin että se ei silti riittäisi. Sen takia toivoin sitä, että en joutuisi sen kysymyksen äärelle että otanko sitten paikan vastaan vai en. Viime vuonna olisin luultavasti kiljuen ottanut kyseisen paikan. Nyt en oikein tiedä... Tuntuu hienolta että pääsin sinne, koska niin moni lääkikseenkin pyrkijä hakee sinne. Silti joudun nyt miettimään tätä asiaa aika lailla.
Paikan vastaanottaminenhan tarkoittaisi sitä että ensi vuonna mahdollisuudet lääkiksen suhteen hieman heikkenisivät, koska minulla on jo opiskelupaikka vastaanotettuna. Tietääkö joku miten tuo tulee näkymään? Otetaanko ilman opiskelijapaikkaa olevat ihan eri kiintiössä sisään vai saako he vain muutaman lisäpisteen? Pitäisi selvittää tätä asiaa.
Toisaalta voisihan bioteknologiasta olla hyötyä. Siellä voisin taas opiskella vain sellaisia kursseja joita koen hyödylliseksi, ja jos en ensi vuonnakaan sisään pääse, niin ainakin olisi sitten edes se paikka. Mikä ei siis huono ole! Ei vaan ehkä ihan se, mitä oikeasti haluan.
Olin jotenkin niin asennoitunut jo välivuoteen. Ajattelin että menen iltalukioon lukemaan fysiikkaa, teen syksyn töitä ja opiskelen taas entistä ahkerammin. Mulla oli ajatus selvänä visiona päässäni ja nyt se romuttui. Muistan viime vuoden kuinka työlästä se oli aloittaa uusi koulu. Piti olla kokoajan kauheen sosiaalinen ja yrittää pitää itseään "tyrkyllä". Joka ilta oli kamalasti menoa, enkä ollut tottunut sellaiseen joten se kyllä väsytti henkisesti todella paljon. Olin iltaisin aina todella väsynyt päivän sosialisoinnista koska halusin niin kovasti saada kavereita enkä jäädä ulkopuolelle. Jotenkin ahdistaisi aloittaa taas se sama uudelleen. Jos kyseessä olisi lääkis, tekisin sen enemmän kuin mielelläni! Mutta kun kyseessä olisi taas yksi väliaikainen ratkaisu, niin jaksanko sitä?
Mulla on sellainen olo, että kyllä mä sinne ensi vuonnakin pääsisin! Että jos nyt jätän paikan vastaanottamatta ja ensi vuonna sitten menen sinne jos en pääse lääkikseen. Haen uudestaan, menen valintakokeeseen ja pääsen uudestaan sisään. Musta tuntuu että pääsisin. Pääsin tänäkin vuonna vaikka koe ei edes mennyt mielestäni mitenkään niin hyvin mitä olisin toivonut. Ensi vuonna olen taas tätä vuotta parempi. Eihän sitä asiaa tietenkään varmaksi voi sanoa että pääsisin uudestaan, ja tuntuu todella vaikealta luopua tuosta paikasta vaikka mieli tekisikin.
Kysymys kuuluukin, mitä te tekisitte tässä tilanteessa? En nyt ihan kaikkia muuttujia ja mielipiteeseeni vaikuttavia asioita tässä maininnut mutta ne tärkeimmät kaiketi. Tavallaan olen todella iloinen että olin tarpeeksi hyvä, mutta tavallaan olisin toivonut että juuri minä olisin ollut vaikka se, jonka nenän edestä se raja vedetään! Ei tarvisi pohtia tätä kysymystä...
torstai 3. heinäkuuta 2014
Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana
Vaikka sitä jotenkin skeptisesti ajatteli, että tuskin sitä pääsee sisään, niin silti jotenkin jännityksellä odotin puoltayötä ja sitä että tulokset julkistettaisiin yliopistohaussa. Jotenkin omaa skeptisyyttä lisäsi se, että monet olivat saaneet hyväksymiskirjeitä jo 1. heinäkuuta, vaikka tulosten piti tulla 2. heinäkuuta. Noh, sisään en päässyt ja kyllä se hetken aikaa oikeasti todella paljon harmitti.
Taas "turha" välivuosi tiedossa... Vanhenen vuoden, mutta en etene elämässäni eteenpäin. Viime vuoden pänttääminen tuntuu todella turhalta. Kuinka paljon olisinkaan voinut vain nauttia elämästä lukemisen ja laskemisen sijaan. Todellisuudessahan se kaikki on vain pohjana ensi vuodelle ja silloin hakeminen on toivottavasti taas hieman helpompaa. Välillä iskee silti ahdistus. Miksi en pääse eteenpäin?
Jotenkin nykyään näen asiat kuitenkin ihan valoisasti. Ehkä siksi että sain oman ohuen kirjeeni vasta tänään ja näin pisteeni. Siis VAU, oli reaktioni. En halua tarkkoja pisteitäni tänne kertoa, mutta voin kertoa että kehitys on huima viime vuodesta, jolloin jäin hyvin hyvin kauas pisterajoista. Tänä vuonna omilla raakapisteilläni olisin päässyt kaikkiin Suomen hammaslääkiksiin, jos siis älyvuodon raakapistetaulukko piti paikkansa, minkä sieltä bongasin. Se tuntuu jo aika huikeelta!
En onneksi jäänyt mihinkään yhden pisteen päähän, mutta kuitenkin sopivan lähelle, että se todella motivoi minua ensi vuotta ajatellen! Silloin minä luen ja opettelen niin paljon biologian nippelitietoa kuin vain pystyn. Lasken, lasken ja lasken. Ja aion mennä heittämällä sisälle! Jos kehitys on yhtä huikeaa kuin se oli nyt viime vuoteen nähden, niin ensi vuonna olen varmasti sisällä. Toisaalta ei näinkään voi oikeastaan ajatella, kun joka vuosi koe on niin erilainen ja onnistuminen siinä ei ole mitenkään riippuvainen tästä vuodesta. Antakaa mun kuitenkin unelmoida ja elää näissä pilvilinnoissa hetki. ;-) Mä jotenkin taritsen tällaista pientä lisäboostia ensi vuodelle.
Jotenkin hävettää kertoa kaikille sukulaisille ja kavereille jälleen kerran, etten päässyt sisälle. Eihän monet todellakaan tiedä kuinka vaikea sinne on päästä ja olen aina ollut hyvä koulussa. Miksi siis nyt en onnistu? Ei olisi koskaan pitänyt tästä hakemisesta edes kertoa kuin vain läheisimmille, mutta minkäs sille nyt enää voi. Jotenkin on nyt vain opittava olla ajattelematta mitä muut ajattelee. Kyllä ne mulle tärkeimmät ihmiset kuitenkin ymmärtää tilanteen täysin ja tukevat sekä auttavat mua tästä eteenpäin.
Hyvä ystäväni pääsi opiskelemaan Tampereen yliopistoon kasvatustieteitä ja hänen puolestaan olen äärettömän onnellinen!! Vaikka meidän piti sinne Tampereen yliopistoon yhdessä mennä... No, minä tulen sitten vuoden perässä. Läheisimmistä kavereistani kukaan ei päässyt tänä vuonna lääkikseen, joten kaikki ollaan siinä mielessä samassa veneessä. Onneksi on kohtalotovereita! Ja senkin vuoksi tiedän ettei mulla ole mitään hävettävää... Ei sinne moni muukaan päässyt.
Oikein isot onnittelut kuitenkin kaikille jotka lääkikseen pääsi!! <3 Olette sen varmasti ansainneet!
Sonja
Taas "turha" välivuosi tiedossa... Vanhenen vuoden, mutta en etene elämässäni eteenpäin. Viime vuoden pänttääminen tuntuu todella turhalta. Kuinka paljon olisinkaan voinut vain nauttia elämästä lukemisen ja laskemisen sijaan. Todellisuudessahan se kaikki on vain pohjana ensi vuodelle ja silloin hakeminen on toivottavasti taas hieman helpompaa. Välillä iskee silti ahdistus. Miksi en pääse eteenpäin?
Jotenkin nykyään näen asiat kuitenkin ihan valoisasti. Ehkä siksi että sain oman ohuen kirjeeni vasta tänään ja näin pisteeni. Siis VAU, oli reaktioni. En halua tarkkoja pisteitäni tänne kertoa, mutta voin kertoa että kehitys on huima viime vuodesta, jolloin jäin hyvin hyvin kauas pisterajoista. Tänä vuonna omilla raakapisteilläni olisin päässyt kaikkiin Suomen hammaslääkiksiin, jos siis älyvuodon raakapistetaulukko piti paikkansa, minkä sieltä bongasin. Se tuntuu jo aika huikeelta!
En onneksi jäänyt mihinkään yhden pisteen päähän, mutta kuitenkin sopivan lähelle, että se todella motivoi minua ensi vuotta ajatellen! Silloin minä luen ja opettelen niin paljon biologian nippelitietoa kuin vain pystyn. Lasken, lasken ja lasken. Ja aion mennä heittämällä sisälle! Jos kehitys on yhtä huikeaa kuin se oli nyt viime vuoteen nähden, niin ensi vuonna olen varmasti sisällä. Toisaalta ei näinkään voi oikeastaan ajatella, kun joka vuosi koe on niin erilainen ja onnistuminen siinä ei ole mitenkään riippuvainen tästä vuodesta. Antakaa mun kuitenkin unelmoida ja elää näissä pilvilinnoissa hetki. ;-) Mä jotenkin taritsen tällaista pientä lisäboostia ensi vuodelle.
Jotenkin hävettää kertoa kaikille sukulaisille ja kavereille jälleen kerran, etten päässyt sisälle. Eihän monet todellakaan tiedä kuinka vaikea sinne on päästä ja olen aina ollut hyvä koulussa. Miksi siis nyt en onnistu? Ei olisi koskaan pitänyt tästä hakemisesta edes kertoa kuin vain läheisimmille, mutta minkäs sille nyt enää voi. Jotenkin on nyt vain opittava olla ajattelematta mitä muut ajattelee. Kyllä ne mulle tärkeimmät ihmiset kuitenkin ymmärtää tilanteen täysin ja tukevat sekä auttavat mua tästä eteenpäin.
Hyvä ystäväni pääsi opiskelemaan Tampereen yliopistoon kasvatustieteitä ja hänen puolestaan olen äärettömän onnellinen!! Vaikka meidän piti sinne Tampereen yliopistoon yhdessä mennä... No, minä tulen sitten vuoden perässä. Läheisimmistä kavereistani kukaan ei päässyt tänä vuonna lääkikseen, joten kaikki ollaan siinä mielessä samassa veneessä. Onneksi on kohtalotovereita! Ja senkin vuoksi tiedän ettei mulla ole mitään hävettävää... Ei sinne moni muukaan päässyt.
Oikein isot onnittelut kuitenkin kaikille jotka lääkikseen pääsi!! <3 Olette sen varmasti ansainneet!
Sonja
torstai 29. toukokuuta 2014
Pääsykoe 2014
Huhh, pääsykoe on nyt ohi... Ihan käsittämätöntä, niin se vain oli ja meni. Itse pääsykoepäivänä en kyllä millään jaksanut alkaa kirjoittaan fiiliksiäni ja ihan hyvä niin, olisi luultavasti ollut silloin vähän eri ääni kellossa kuin nyt! Eilen taas olin aika pitkän päivän töissä, joten en silloinkaan jaksanut kirjoitella. Jos nyt avaisin hieman fiiliksiäni kuitenkin.
Edellisenä iltana jännitys oli aina paikoittain hieman kovempi ja paikkoitan ei niin paha. Olen kuitenkin tuollaisissa tilanteissa todella huono nukkumaan. Pyörin sängyssä monta tuntia ja aamusta herään ihan liian aikaisin. Niinpä otin puolikkaan unilääkkeen ja sain unta melko pian. Aamusta sitten heräsin suht aikaisin, mutta ei se haittaa! Sain kuitenkin ihan hyvät yöunet, kun ei tarvinnut illasta vähentää sitä uniaikaa.
Aamulla olo oli myös melko jännittynyt ja aamupalan syöminen oli hieman hankalaa. Koepaikalle päästyäni ja kaverini siellä tavatessa olo kuitenkin rentoutui. Fiilis oli ihan hyvä kun koe vihdoin alkoi. Ja voi kuinka erilainen olo mulla tällä kertaa olikaan koetta tehdessä verrattuna viime vuoteen! Tuli sellaisia onnentunteita, että jes, tällä kertaa mä jopa osaan täältä jotain. Eikä kertaakaan tullut epätoivoista fiilistä. Muistan 2013 pääsykokeessa mananneeni mielessä, etten enää ikinä koskaan hae uudestaan lääkikseen. Heh, nyt ei sellaisia ajatuksia käynyt mielessä.
Toisaalta koetta enemmän tehdessäni tajusin, että tämähän on ehkä vähän liiankin helppo. Ihan ääripää viime vuoden kokeeseen. Aineiston puuttuminen oli todella hassu uudistus! Itsehän suorastaan vihaan aineistoja ja siihen pohjautuvia natsikysymyksiä, joten aluksi ajattelin asian olevan vain ja ainoastaan hyvä. Mutta toisaalta jotenkin harmitti sen puuttuminenkin ja lukuisat helpohkot tehtävät. Tiesin heti kokeen päätyttyä, että pisterajat tulee nousemaan paljon viime vuodesta ja sen kyllä vahvisti myös älyvuodon keskustelupalstat ja muut blogit.
Vasta kotiin päästyäni iski oikein kunnon masennus. Masennus siitä, että olen taas vuoden käyttänyt elämästäni tähän ja luultavasti ilman sisäänpääsyä. Mulle iskee välillä järkyttäviä ikäkriisejä ja jotenkin tuntuu että mun elämä vain junnaa paikallaan. Tiistai-iltana olo oli todella huono. Olin silloin hyvin vahvasti sitä mieltä, että ei mun kokeella tulla pääseen sisälle. Siellä on niin paljon mua parempia hakijoita ja koe on ollut todella helppo. Tänä vuonna varmasti suoraa lukiosta hakijoilla on myös hyvät mahdollisuudet päästä sisään. En mä edelleenkään kovin luottavainen ole oman sisäänpääsyni suhteen ja tottakai se hieman harmittaa. En kuitenkaan halua jäädä tuleen makaamaan. Heinäkuussa ne todelliset tulokset sitten kuulee ja sinne asti haluan vain unohtaa koko kokeen mielestäni! Sisäänpääsy tulisi olemaan todella todella ihana positiivinen yllätys, koska tällä hetkellä olen valmistautunut pahimpaan.
Meidän piti mennä kaverin kanssa Tampereelle Ohi on! -juhliin, mutta illalla juteltiin asiasta ja me kumpikiin oltiin älyttömän väsyneitä, että ei lopulta jaksettukaan enää lähteä Tampereelle kun oltiin jo kotiin päästy. Oliko teistä jotkut muut juhlistamassa lukemisurakan päättymistä? :-)
Ihan vähän vain olen katsonut niitä mallivastauksia. En todellakaan mitenkään tarkasti läpikäyden ja pisteitä laskien. En jaksa niin tarkkaa spekuloida ja miettiä asiaa. Tuli mitä tuli! Yritin välttää kaikin keinoin huolimattomuusvirheitä, koska niitä teen välillä todella paljon. Toivottavasti niitä pystyin välttämään mahdollisimman paljon. Yhdessä tehtävässä harmittaa kyllä älyttömästi mun ajatusvirhe. Olin ajatellut asian väärin, vaikka olisihan se pitänyt osata! No, on siitä tehtävästä ainakin puolet oikein ja pienipisteisiä tehtäviä muutenkin. Mutta niihän niistä aika moni...
Tosiaan tällä hetkellä en ole kovin toiveikas sisäänpääsyn suhteen, mutta eihän sitä koskaan oikeasti voi tietää. Tiistain masennus muuttui kuitenkin eilen töissä taas iloksi. Pääsin ajattelemaan muita asioita ja se kyllä auttoi! Onneksi on nuo työt nyt siis edes. :-) Olin jo ihan eri ihminen kotiin tullessani eilen illalla ja mieltä oikein kohotti myös uusien suunnitelmien miettiminen ensi vuodelle, jos lääkikseen en pääse. Olen nyt vihdoinkin keksinyt oikein varteenotettavan plan B:n. Siitä nyt en kuitenkaan toistaiseksi kirjoita vielä. Elämä kuitenkin voittaa! Eikä se välivuosi mun maata kaada vaikka siltä välillä tuntuukin.
Nyt vihdoinkin alan tuntea sitä helpottuneisuutta, mitä pääsykokeen jälkeen kuuluisi tuntea. Se ei todellakaan tullut vielä tiistaina se olo. En ollut yhtään iloinen siitä että koe oli ohi eikä tarvisi enää lukea tai stressata. Olin vain todella ahdistunut. Nyt siis vihdoin alan nauttimaan lomasta! Ja työnteosta! Oikeasti, tällä hetkellä sekin tuntuu tosi kivalta vaihtelulta, varsinkin kun työkaverit on tosi kivoja ja työ ainakin vielä toistaiseksi mielekästä. Kyllä sekin varmasti myöhemmin alkaa tökkimään, mutta nyt nautin tästä tunteesta!
Onnittelut kaikille muillekin hakijoille pääsykokeesta selviämisestä! Yritetään olla liikaa miettimättä asiaa, heinäkuussa sitten olemme taas hieman viisaampia. Nyt nautitaan kesästä! :-)
Edellisenä iltana jännitys oli aina paikoittain hieman kovempi ja paikkoitan ei niin paha. Olen kuitenkin tuollaisissa tilanteissa todella huono nukkumaan. Pyörin sängyssä monta tuntia ja aamusta herään ihan liian aikaisin. Niinpä otin puolikkaan unilääkkeen ja sain unta melko pian. Aamusta sitten heräsin suht aikaisin, mutta ei se haittaa! Sain kuitenkin ihan hyvät yöunet, kun ei tarvinnut illasta vähentää sitä uniaikaa.
Aamulla olo oli myös melko jännittynyt ja aamupalan syöminen oli hieman hankalaa. Koepaikalle päästyäni ja kaverini siellä tavatessa olo kuitenkin rentoutui. Fiilis oli ihan hyvä kun koe vihdoin alkoi. Ja voi kuinka erilainen olo mulla tällä kertaa olikaan koetta tehdessä verrattuna viime vuoteen! Tuli sellaisia onnentunteita, että jes, tällä kertaa mä jopa osaan täältä jotain. Eikä kertaakaan tullut epätoivoista fiilistä. Muistan 2013 pääsykokeessa mananneeni mielessä, etten enää ikinä koskaan hae uudestaan lääkikseen. Heh, nyt ei sellaisia ajatuksia käynyt mielessä.
Toisaalta koetta enemmän tehdessäni tajusin, että tämähän on ehkä vähän liiankin helppo. Ihan ääripää viime vuoden kokeeseen. Aineiston puuttuminen oli todella hassu uudistus! Itsehän suorastaan vihaan aineistoja ja siihen pohjautuvia natsikysymyksiä, joten aluksi ajattelin asian olevan vain ja ainoastaan hyvä. Mutta toisaalta jotenkin harmitti sen puuttuminenkin ja lukuisat helpohkot tehtävät. Tiesin heti kokeen päätyttyä, että pisterajat tulee nousemaan paljon viime vuodesta ja sen kyllä vahvisti myös älyvuodon keskustelupalstat ja muut blogit.
Vasta kotiin päästyäni iski oikein kunnon masennus. Masennus siitä, että olen taas vuoden käyttänyt elämästäni tähän ja luultavasti ilman sisäänpääsyä. Mulle iskee välillä järkyttäviä ikäkriisejä ja jotenkin tuntuu että mun elämä vain junnaa paikallaan. Tiistai-iltana olo oli todella huono. Olin silloin hyvin vahvasti sitä mieltä, että ei mun kokeella tulla pääseen sisälle. Siellä on niin paljon mua parempia hakijoita ja koe on ollut todella helppo. Tänä vuonna varmasti suoraa lukiosta hakijoilla on myös hyvät mahdollisuudet päästä sisään. En mä edelleenkään kovin luottavainen ole oman sisäänpääsyni suhteen ja tottakai se hieman harmittaa. En kuitenkaan halua jäädä tuleen makaamaan. Heinäkuussa ne todelliset tulokset sitten kuulee ja sinne asti haluan vain unohtaa koko kokeen mielestäni! Sisäänpääsy tulisi olemaan todella todella ihana positiivinen yllätys, koska tällä hetkellä olen valmistautunut pahimpaan.
Meidän piti mennä kaverin kanssa Tampereelle Ohi on! -juhliin, mutta illalla juteltiin asiasta ja me kumpikiin oltiin älyttömän väsyneitä, että ei lopulta jaksettukaan enää lähteä Tampereelle kun oltiin jo kotiin päästy. Oliko teistä jotkut muut juhlistamassa lukemisurakan päättymistä? :-)
Ihan vähän vain olen katsonut niitä mallivastauksia. En todellakaan mitenkään tarkasti läpikäyden ja pisteitä laskien. En jaksa niin tarkkaa spekuloida ja miettiä asiaa. Tuli mitä tuli! Yritin välttää kaikin keinoin huolimattomuusvirheitä, koska niitä teen välillä todella paljon. Toivottavasti niitä pystyin välttämään mahdollisimman paljon. Yhdessä tehtävässä harmittaa kyllä älyttömästi mun ajatusvirhe. Olin ajatellut asian väärin, vaikka olisihan se pitänyt osata! No, on siitä tehtävästä ainakin puolet oikein ja pienipisteisiä tehtäviä muutenkin. Mutta niihän niistä aika moni...
Tosiaan tällä hetkellä en ole kovin toiveikas sisäänpääsyn suhteen, mutta eihän sitä koskaan oikeasti voi tietää. Tiistain masennus muuttui kuitenkin eilen töissä taas iloksi. Pääsin ajattelemaan muita asioita ja se kyllä auttoi! Onneksi on nuo työt nyt siis edes. :-) Olin jo ihan eri ihminen kotiin tullessani eilen illalla ja mieltä oikein kohotti myös uusien suunnitelmien miettiminen ensi vuodelle, jos lääkikseen en pääse. Olen nyt vihdoinkin keksinyt oikein varteenotettavan plan B:n. Siitä nyt en kuitenkaan toistaiseksi kirjoita vielä. Elämä kuitenkin voittaa! Eikä se välivuosi mun maata kaada vaikka siltä välillä tuntuukin.
Nyt vihdoinkin alan tuntea sitä helpottuneisuutta, mitä pääsykokeen jälkeen kuuluisi tuntea. Se ei todellakaan tullut vielä tiistaina se olo. En ollut yhtään iloinen siitä että koe oli ohi eikä tarvisi enää lukea tai stressata. Olin vain todella ahdistunut. Nyt siis vihdoin alan nauttimaan lomasta! Ja työnteosta! Oikeasti, tällä hetkellä sekin tuntuu tosi kivalta vaihtelulta, varsinkin kun työkaverit on tosi kivoja ja työ ainakin vielä toistaiseksi mielekästä. Kyllä sekin varmasti myöhemmin alkaa tökkimään, mutta nyt nautin tästä tunteesta!
Onnittelut kaikille muillekin hakijoille pääsykokeesta selviämisestä! Yritetään olla liikaa miettimättä asiaa, heinäkuussa sitten olemme taas hieman viisaampia. Nyt nautitaan kesästä! :-)
maanantai 26. toukokuuta 2014
Viimehetken ajatuksia
Viimeinen päivä ennen suurta koitosta, jota on odotettu jo niin pitkään! Aamulla heräsin hieman ahdistuneena ja jännittyneenä, mutta se sitten hävisi siinä aamupäivällä. Ihan rauhallisin mielin olen ollut suurimmaksi osaksi. Suurin jännitys iskee varmasti nukkumaan mennessä ja huomenaamulla. Toivottavasti saisin nukuttua... Jännittyneenä nukun yleensä älyttömän huonosti. Illasta en saa millään unta ja aamuyöstä herään ihan liian aikaisin jännittämään. Voi kun ensiyö menisi hyvin niin voisin sitten olla kokeessa energinen. Tarvii varmaan ottaa nukahtamislääke...
Kävin ostamassa eväitä huomiselle. Viinirypäleitä, proteiinijuoma, alpenpatukka ja banaani! En välttämättä ehdi kaikkea syömään, mutta kun äiti on aina ihan hysteerinen ton syömisen kanssa. Kai se on parempi että on liikaa kuin liian vähän. Bioteknologian pääsykokeessa huomasin sen että nälkä yllätti yllättävän aikaisin ja sen jälkeen ajatus ei kulje ollenkaan! Aivot ovat niin kovassa työssä koko sen viisi tuntia että pakko muistaa niitä vähän ruokkiakin. :-)
Tänään olen hyvin kevyesti kertaillut omia fysiikan muistiinpanojani ja palautellut kaavoja mieleen. Monet pitää viimeisenä päivänä jo ihan kokonaan vapaapäivää, mikä on varmasti ihan hyvä idea! Eihän tässä enää mitään radikaalia pysty tekemään omaan osaamistasoon. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää! Toivottavasti riittäisi sisäänpääsyyn. Välillä olen todella skeptinen sisäänpääsyn suhteen ja välillä taas hyvinkin toiveikas. Huomenna olen päättänyt mennä kokeeseen taistelutahdolla! Vaikka eteen tulisi (ja varmasti tuleekin) tehtäviä jotka vaikuttaa ihan mahdottomilta, niin yritän. En luovuta tai vaivu epätoivoon vaan yritän täysillä sen koko viisi tuntia ja katson mihin se riittää. Jos en osaa niin yritän kerätä mahdollisimman paljon hajapisteitä. Aina voi arvata jos ei tietoa löydy!
Jännä olisi tietää millainen fiilis mulla huomenna on tähän aikaan. Tämän vuoden uurastus vihdoin ohi! Välillä tuntuu silti että olisi pitänyt jaksaa enemmän... Olisi pitänyt laskea enemmän ja tehdä enemmän muistiinpanoja bilsasta. Olisi pitänyt pitää vähemmän vapaa-aikaa ja olisi pitänyt jaksaa kovemmin nämä viimeiset viikot. Nyt en enää kuitenkaan halua jossitella. Katsotaan mihin tällä jaksamisella pääsen! Jos en ihan sisään asti niin sitten ensi vuonna uudestaan uudella uskolla.
Kaikille isot onnentoivotukset huomiselle! :-) We can do this!
Kävin ostamassa eväitä huomiselle. Viinirypäleitä, proteiinijuoma, alpenpatukka ja banaani! En välttämättä ehdi kaikkea syömään, mutta kun äiti on aina ihan hysteerinen ton syömisen kanssa. Kai se on parempi että on liikaa kuin liian vähän. Bioteknologian pääsykokeessa huomasin sen että nälkä yllätti yllättävän aikaisin ja sen jälkeen ajatus ei kulje ollenkaan! Aivot ovat niin kovassa työssä koko sen viisi tuntia että pakko muistaa niitä vähän ruokkiakin. :-)
Tänään olen hyvin kevyesti kertaillut omia fysiikan muistiinpanojani ja palautellut kaavoja mieleen. Monet pitää viimeisenä päivänä jo ihan kokonaan vapaapäivää, mikä on varmasti ihan hyvä idea! Eihän tässä enää mitään radikaalia pysty tekemään omaan osaamistasoon. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää! Toivottavasti riittäisi sisäänpääsyyn. Välillä olen todella skeptinen sisäänpääsyn suhteen ja välillä taas hyvinkin toiveikas. Huomenna olen päättänyt mennä kokeeseen taistelutahdolla! Vaikka eteen tulisi (ja varmasti tuleekin) tehtäviä jotka vaikuttaa ihan mahdottomilta, niin yritän. En luovuta tai vaivu epätoivoon vaan yritän täysillä sen koko viisi tuntia ja katson mihin se riittää. Jos en osaa niin yritän kerätä mahdollisimman paljon hajapisteitä. Aina voi arvata jos ei tietoa löydy!
Jännä olisi tietää millainen fiilis mulla huomenna on tähän aikaan. Tämän vuoden uurastus vihdoin ohi! Välillä tuntuu silti että olisi pitänyt jaksaa enemmän... Olisi pitänyt laskea enemmän ja tehdä enemmän muistiinpanoja bilsasta. Olisi pitänyt pitää vähemmän vapaa-aikaa ja olisi pitänyt jaksaa kovemmin nämä viimeiset viikot. Nyt en enää kuitenkaan halua jossitella. Katsotaan mihin tällä jaksamisella pääsen! Jos en ihan sisään asti niin sitten ensi vuonna uudestaan uudella uskolla.
Kaikille isot onnentoivotukset huomiselle! :-) We can do this!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)