Ensimmäisten viikkojen fiiliksiä

Tänään polkiessani pyörällä kotiin tuolta Kaupin kampukselta mietin että tänää voisi olla hyvä päivä päivittää blogia. Samalla myös tuskailin tuota Taysin ympärillä olevaa työmaata. Pyöräilyreitit muuttuu vähän väliä ja täytyy miettiä, mistä sitä olisi tällä kertaa fiksuinta/nopeinta mennä. Toinen uusi asia on liikennevalot! Ei sitä siellä "maalla" asuessa tullut edes ajatelleeksi kuinka paljon liikennevalot hidastaa pyörällä kulkemista, kun koko ajan saa seisoskella risteyksissä. Vaikka alati muuttuva työmaa ja liikennevalot kulkua hieman hidastaakin, olen kyllä nauttinut todella paljon kaupungissa asumisesta. Joka paikkaan pääsee niin kätevästi pyörällä ja auto olisi oikeastaan jopa hitaampi. Eilen poljin keskustaan ostaan paitaa itselleni torstaista mediverkko cup -tapahtumaa varten ja koko reissuun meni hieman reilu puoli tuntia. Todella nautin tästä, että kaikki on lähellä, kun on tottunut siihen että ilman autoa ei oikein voi lähteä minnekään.

Lääkiksen alku on ollut tapahtumarikas! Ensimmäinen viikko oli todella raskas, koska sairastuin heti aika kovaan flunssaan ja se tottakai väsytti. Muistan kuinka olin vuosi sitten myös samoihin aikoihin flunssassa ja ajattelin, että onneksi voin olla vain kotona eikä tarvi juosta lääkiksen kaikissa iltamenoissa. Noh, tänä vuonna sain sitten kokea sen! Selvisin oikeastaan ihmeen hyvin, mutta kyllä siinä kohtaa meinasin luovuttaa kun pääsin kotiin edellisistä bileistä noin kahden aikaan yöllä ja seuraavan bileiden lippuja oli tarkoitus mennä jonottaan neljän/viiden aikaan aamuyöstä. Jotenkin sitä vain selvisi siitäkin. Onneksi tämä on mun viimeinen fuksivuosi! :-D

Meidän kurssi vaikuttaa kyllä tosi ihanalta ja aktiiviselta. Tuntuu tosin että vielä on paljon porukkaa kenen kanssa en ole jutellut ollenkaan! Ensimmäisellä viikolla flunssan ja kovan juhlimisen lisäksi väsytti kyllä ihan vain se sosiaalisena olokin ja kaikkiin uusiin ihmisiin, paikkoihin ja asioihin tutustuminen. Vähäisenä vapaa-aikana oli ihana vain makoilla sohvalla ja olla hiljaa. Kaikesta huolimatta on ihana tutustua uusiin ihmisiin ja todella toivon löytäväni lääkiksestä elinikäisiä ystäviä.

Itse koulu on vielä toistaiseksi ollut todella rentoa. Olemme hieman tutustuneet ensihoitoon sekä pbl oppimismuotoon, mitä Tampereen lääkiksessä käytetään. Lisäksi meillä oli todella mielenkiintoinen opintokäynti joko Taysissa, Hatanpään sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Itse olin terveyskeskuksessa seuraamassa potilaiden lääkärikäyntejä ja haastattelemassa hieman potilaita siitä millainen heidän mielestään on hyvä lääkäri ja millaisia odotuksia potilailla on lääkärin vastaanotolla. Tuntuu todella hurjalta päästä näin varhaisessa vaiheessa jo kontaktiin potilaiden kanssa ja seuraamaan sitä oikeaa lääkärin työtä läheltä.

Välillä oikein havahdun siihen, että ei vitsit, nyt sitä sitten oikeasti ollaan opiskelemassa lääketiedettä. Koen olevani todella onnekas ja kiitollinen siitä että saan opiskella alaa, joka todella kiinnostaa. Toisaalta taas välillä herää sellaisia ajatuksia, että apua onko musta tähän. Tulenko koskaan selviään näistä opinnoista, onko musta niin vastuulliseen työhön. Mä luulen, että tollaiset ajatukset on kaikilla normaaleja, eikä meistä kukaan ole syntynyt valmiiksi lääkäriksi. Eiköhän tämän kuuden vuoden aikana siihen sitten kasva ja se oma "lääkäri-minä" kehittyy kokoajan pikkuhiljaa. :-)