YO-tulokset ja bioteknologian pääsykoe

Heips! Ajattelin tulla nopeasti kirjoittaan viimepäivien kuulumiset. Jotenkin aika tuntuu olevan vähissä, eikä hirveästi mitään uutta kerrottavaa, joten kirjoittaminen on hieman jäänyt. Nyt ajattelin kuitenkin tulla hieman avaamaan tätä sanaista arkkuani.

Viime perjantaina tuli YO-tulokset ja samana päivänä oli myös ensimmäinen päiväni kaupan kassalla. Jännitti hurjasti mennä uuteen työpaikkaan, mutta mut otettiin kyllä vastaan todella lämpimästi! Työkaverit vaikuttaa kaikki ihan huipputyypeiltä eikä kertaakaan tarvi kyllä arastella, jos on jotain kysyttävää. Kaikki auttaa oikein mielellään ja tsemppaa hirveästi! Taisin aika nopeasti oppiakin sillä toisena työpäivänä yksi työkaveri oli ihan järkyttynyt kun sai kuulla että olin vasta toista päivää töissä. On muuten pirun vaikea etsiä kaikenmaailman tupakkatuotteita asiakkaille, kun ei itse ymmärrä niistä mitään. :-D Niin siis mikä filtteri? Heh, no nopeasti nekin oppii onneksi!

 

Olin kyllä ensimmäisen työpäivän jälkeen todella väsynyt, koska koko päivä oli menny jäninttäessä ja yönkin nukuin todella huonosti. Sen järjettömän väsymyksen päälle sain kuulla sitten YO-tulokset, jotka ei erityisesti silloin hymyilyttänyt. Kemia putosi E:ksi, ja jäi todella pienestä kiinni se L. Se harmitti ihan älyttömästi. Fysiikasta tuli M, mihin olen ihan tyytyväinen! Sen aikainen osaamistaso oli tuota M:n luokkaa ja sehän mun minimitavoite olikin. Kyllä siitä ainakin toivottavasti ylöspäin on tultu, kun on sen jälkeen paljon fysiikkaa laskeskeltu. :-) Fysiikan M jäi kuitenkin aika varjoon tuon kemian pettymyksen rinnalla. En osannut iloita siitä mitenkään. Se järjetön väsymys vielä pahensi mun epätoivoa. Illaksi menin poikaystävälle ja hänen kysyessään tuloksiani aloin vain itkeä eikä sille itkulle meinannut tulla loppua. Väsymyksen piikkiin laitan sen, silloin asia tuntui todella musertavalta, mutta nyt olen jo hyväksynyt sen. Nyt kävi ja näin, ei sille mitään voi! Lääkis tässä kuitenkin päätavoite on, joten täysillä nyt vain loppuun asti! :-)

Eilen oli bioteknologian pääsykokeet, minne menin ihan harjoitusmielessä. Ajattelin että se olisi sellainen hyvä harjoituskoe tähän ennen varsinaista koitosta. Olin hieman "pettynyt" kokeeseen, koska viime vuoden koe vaikutti paljon mukavammalta. Nyt kemiaa oli ihan liian vähän. Olisin kaivannut enemmän laskemista. Suurin osa oli biologian kysymyksiä, jotka mielestäni osasin kaikki hyvin. Kaikki muut tehtävät koin osaavani, mutta sitten siellä oli yksi kemiahirviö, joka oli hankala ainakin minulle. Kaavat ja asia oli yliopistokemiaa, rekationopeusvakioita ja kertalukuja. Hrrr, vihasin noita yliopistossakin kun en millään ikinä tajunnut niitä. :-D Noh, kyllä mä senkin tehtävän väkisin tein, mutta tuskin se oikein meni... Tuo tehtävä varmaan on sellainen ratkaiseva, joka sitten erottelee jyvät akanoista. Bioteknologiaan hakee kyllä niin moni ja varsinkin kaikki ne jotka hakee myös lääkikseen. Olisi mielenkiintoista kuulla miten muut osasi tämän minulle hankalan tehtävän!

 

No tässä nyt tällaista pikakuulumista tälle erää. Taidan mennä nukkumaan että jaksan taas huomenna opiskella. Onneksi sekin tosiaan pian loppuu. :-) Vaikka mulle on kyllä heti toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun merkattu järkyttävästi töitä, että varsinainen loma ei kyllä ala siltikään. :-D No jotain vaihtelua kumminkin. :-)

 

PS. Käytiin tänää kasvattajalla viemässä koiria trimmiin ja sielä oli 8 ihanaa koiranpentua, jotka toimivat tämän postauksen kuvituksena. Niitä siellä pussailtiin ja halailtiin tuntikaupalla. Nämä pienet koiranpennut vei ihan täysin mun sydämmen! Äitikin jo rupesi tosissaan miettimään, että pitäisikö meille ottaa kolmas, mutta tuskin nyt kuitenkaan otetaan. Kyllä tuollaiset reissut vaan nostaa sen koiranpentukuumeen ihan pilviin. Katsokaa nyt noita!<3

There is no elevator to success. You have to take the stairs.

Ihan käsittämätöntä, että pääsykokeisiin on enää niin vähän aikaa. Tuntuu kuin eiliseltä YO-kirjoitukset tai jopa viime syksy kun muiden pyrkijöiden kanssa mietittiin sitä kaukana siintävää pääsykoetta. Koulun jälkeen sitä usein laskeskeli kevein mielin fysiikkaa. Sen laskemisen olen aloittanut jo lokakuun alussa! Ja se oikeasti tuntuu ihan eiliseltä. Kyllä niistä lokakuun alkuisista fysiikantaidoista on kehitytty niin paljon, että voin olla siitä todella iloinen. Ja jos tänä vuonna en lääkikseen pääse niin ensi vuonna opiskelut tulee alkamaan jo paljon varmemmalta pohjalta kuin ne alkoi tänä vuonna. Tosin ensi vuonna en varmasi aloita noin aikaisin!

Tästä pääsykokeisiin opiskelusta on tullut todella iso osa elämää. Syksystä asti se on pyörinyt mielessä lähes päivittäin. Siitä on juteltu niin paljon kavereiden, poikaystävän ja äidin kanssa että tällä hetkellä en oikeasti enää jaksa jutella aiheesta! Kun äiti kysyy, miten on päivän lukemiset menny, kommentoin niitä yhdellä sanalla ja toivon aiheenvaihdosta. Jyväskylässä ollessani saatettiin jauhaa tuntitolkulla puhelimen välityksellä siitä miten fysiikka sujuu. En vain enää jaksa spekuloida ja jauhaa sitä asiaa! Alan olla ihan puhki. Sen lisäksi, että se pyörii usein mielessä ja nousee puheenaiheeksi todella usein, niin kyllähän se tekeminenkin on sitä opiskelua suurimmaksi osaksi. Mikon laittaessa armeijasta viestiä "miten menee?" turhauttaa vastata joka kerta samalla tavalla. Opiskelua opiskelua. Ja jos teen jotain muuta, niin sitten koen huonoa omaatuntoa siitä etten opiskele.

Vaikka odotankin innolla sitä pääsykokeiden jälkeistä aikaa, kun vapaa-ajalla saa oikeasti rentoutua hyvällä omallatunnolla, niin kyllä se hieman ahdistaakin. Jotenkin tämä opiskelu on viimeisen puolen vuoden aikana ollut niin iso osa mun elämää, että tuntuu oudolta ettei sitä yhtäkkiä enää ole. Tuskin sitä mitenkään kaipaa, mutta kyllä se varmasti sellaisen tyhjän olon jättää. Mitäs mä nyt tekisin? Pitäis varmaan mennä laskeen fysiikkaa... eiku hups, ei tarvikkaan enää! Se tulee vain tuolta jostain takaraivosta niin voimakkaasti, että sen poisjääminen vaatii varmasti hieman totuttelua.

Eikä mua oikeastaan tuo tyhjä olo niin ahdista. Mulla on kuitenkin kesätöitä, jotka alkaa heti pääsykokeiden jälkeen, joten en jää mitenkään "tyhjän päälle". Mua kuitenkin ahdistaa ajatus siitä, että sen jälkeen en voi enää tehdä mitään sen eteen pääsenkö sisään vai en. Kaikki mitä tehtävissä on ollut, on tehty. Koko vuoden olen tähän tähdännyt ja yhtäkkiä en enää voi vaikuttaa asioihin mitenkään. Olisiko sittenkin pitänyt lukea enemmän? Olisiko sittenkin pitänyt ostaa lisää itseopiskelumateriaaleja ja laskea enemmän? Monella (myös sisäänpääsijöillä monesti) on sellainen olo kokeen jälkeen, että en varmasti pääse sisään. Pelkään sitä oloa. Ja vielä enemmän pelkään sitä että se käy toteen. Postilaatikkoon tipahtaa taas se sama pieni kirjekuori Tampereen yliopistolta, jossa lukee varalla. Hah! Sen kun näkis, että sinne joku joskus pääsisi varasijalta.

Nyt ei auta kuin ottaa näistä viimeisistä viikoista kaikki hyöty irti ja yrittää imeä sitä tietoa itseensä ja ylläpitää hankittua laskurutiinia. Väsyttää, ahdistaa, jännittää ja pelottaa. Yritän tässä nyt kuitenkin kerätä itselleni mahdollisimman hyvän itseluottamuksen ja pysyä rauhallisena! Niillä päästään jo pitkälle. :-)

Pääsykoelukuja

Sain tosiaan pyyntöjä, että kirjoittaisin enemmän ihan vain pääsykoelukemisistani ja nyt ajattelin sen toiveen siis täyttää. Voin tällaisia pieniä tilannekatsauksia opiskeluihini tehdä nyt näiden viimeisten viikkojen aikana muutaman, jos vain ylimääräistä aikaa on.

Mulla ei ole mitään tarkkoja aikoja, paljonko päivässä yleensä luen. Haluaisin aloittaa aamusta aikaisin, mutta olen todella aamu-uninen, joten se ei kyllä yleensä oikein onnistu. Ja ehkä se on mukavampi aloittaa opiskelu virkeänä kun ihan väsyneenä sen takia, että on repinyt itsensä aikaisin sängystä. Noin kymmenen - puoli yhdentoista aikoihin yleensä aloittelen, viimeistään yhdeltätoista! Luen siitä noin neljään, jolloin pitää yleensä alkaa tehdä äidille ruokaa joka tulee neljän jälkeen töistä. Siinä sitten syödään yhdessä ja vaihdellaan kuulumisia ja noin viideltä pyrin jatkamaan opiskelua. Siitä luen vielä pari-kolme tuntia. Ei nämä päivät aina ihan samalla tavalla mene, mutta tuossa sellaista suurinpiirtein osviittaa. Yritän ottaa kaiken ajan irti siitä, kun kukaan ei ole päivisin täällä kotona ja siksi päivisin en tee juuri mitään muuta kuin luen. Iltapäivästä saattaa aikataulu sitten joskus lipsua, mutta pyrin pitämään sen näin viimeisinä lukukuukausina hieman ehdottomampana. :-)

En ole koskaan osannut tehdä mitään tarkkoja lukusuunnitelmia, enkä niitä aio tehdä nytkään. Ne ei vain onnistu mun kohdalla. Jonain päivänä ei välttämättä yhtään kiinnosta lukea, jolloin laskeminen tuntuu paljon mielekkäämmältä. Jossain vaiheessa se laskiminen taas alkaa tökkiin, jolloin siirryn vaikka bilsan lukemiseen vastapainoksi. Saan vain kauheasti ylimääräistä stressiä tarkasta ohjelmasta, että mitä minäkin päivänä pitäisi tehdä.

Nyt tein kuitenkin hyvin suurpiirteisen ohjelman seuraavalle viidelle viikolle. Aion siis lukea kaikki bilsan kirjat kertaalleen läpi, laskea mun Eximian materiaaleista fysiikan ja kemian laskuja, sekä laskea lukiotasoisia vanhoja pääsykoetehtäviä läpi. Viiden viikon jälkeen mulla on kolme viikkoa jäljellä pääsykokeisiin, jolloin voin laskea uudestaan niitä laskuja, jotka aiemmin tuntui vaikeilta, lukea vanhoja aineistoja läpi ja tehdä niihin liittyviä tehtäviä, kerrata vaikeilta tuntuvat asiat ja joku päivä tehdä viime vuoden pääsykoe uudestaan ottaen siihen se viisi tuntia aikaa. Joistain tärkeimmistä/vaikeimmista bilsan aiheista voisi myös yrittää väsätä jotain ajatuskarttoja, jos vain aika riittää! Nyt olen siis julkistanut epävirallisen lukusuunnitelmani täällä blogissa, joten ehkä pysyn siinä paremmin. Viisi viikkoa on pitkä aika, mutta mulla on järjetön kasa laskettavaa ja luettavaa! Tulee kiireiset viikot siis. :-)

Mulle fysiikan kemian kirjoitukset oli tosi hyvä aikatauluttaja lukemisten suhteen. Ne varmisti, että maaliskuun puoleenväliin mennessä koko lukion fysiikka piti olla suurinpiirtein hallussa, samoin kemia. Kemiaa ja biologiaa on tullut opiskeltua myös yliopistossa, joten itsenäisesti olen ehdottomasti painottanut enemmän fysiikan laskemista. Se kun muutenkin on mun osaamisessa se heikoin lenkki. Kemian kirjoitukset antoivat ehdottomasti itsevarmuutta mun kemian osaamiseen, mutta en aio silti laiminlyödä sen laskemista tässä viimeisten viikkojen aikana. Silti varmasti pääpaino on edelleen fysiikalla, koska se vain tarvitsee enemmän hiomista.

Biologiaa taas olen jotenkin ihan täysin laiminlyönyt. Mulla on todella huono motivaatio lukea noita bilsan kirjoja, koska jotenkin tuntuu siltä, että ei niitä biologia tehtäviä kuitenkaan osaa tehdä sielä pääsykokeissa ilman aineistoa! Ainakin viime vuonna tilanne oli tämä... Toisaalta ei voi tietää, millainen se koe taas tänä vuonna on, mutta jotenkin odotan taas aineistopainotteista. En nyt kuitenkaan ihan täysin aio unohtaa biologiaa! Kirjat aion lukea läpi tämän viiden viikon aikana ja erityisen tarkasti yritän painaa mieleeni kaikki neloskurssiin eli ihmisen biologiaan liittyvät asiat. On sitä biologiaa jonkin verran opiskeltu onneksi yliopistossakin ja esimerkiksi solubiologiaa osaan todella paljon lukiotasoa tarkemmin. Olisi ihan lottovoitto, jos tämän vuoden aineisto liittyisi solubiologiaan jotenkin, koska siitä omistan jo hieman syventävää tietoa ja aineiston sisäistäminen olisi varmasti helpompaa.

Ehkä mä tulen tänne päivittämään miten pysyn mun viiden viikon suunnitelmassani. Ehdinkö tehdä kaikki haluamani tehtävät siinä ajassa plus lukea bilsan kirjat läpi? Onneksi olen jo aloittanut tämän projektin, fysiikasta on sähkö ja sähkömagnetismi kerrattu, biologiasta taas ihmisen biologia. Tästä on hyvä jatkaa. :-)

Tsemppihalit kaikille pääsykokeisiin lukeville! Ei tätä enää kauaa kestä. :-)
Sonja

Fysiikan YO

No nyt on sitten fysiikankin ylioppilaskoe takanapäin ja en kyllä tiedä mitä siitä kertoisin. Itse kokeen jälkeen oli ihan hyvä fiilis, mutta sitten hyvän vastauksen piirteitä katsellessani netistä, se fiilis laski. Ei mennyt siis ihan niin hyvin mitä toivoin. Jotenkin kemian kohdalla tehtävänannon lukiessani ymmärrän melkein heti, mistä pitää edes lähteä liikkeelle ja siinä sitten tehtävän edetessä löydän kyllä ihan vaivatta oikeat ratkaisutyylit jos ne ei heti alussa ollut tiedossa. Kemiassa mulla on jotenkin siinä hommassa jo sellainen varmuus ja se tärkeä laskurutiini.

Fysiikassa en ole vielä saavuttanut tätä varmuutta, vaikka olenkin laskenut erityyppisiä tehtäviä ihan kiitettävästi. Jollain tapaa olen jopa oppinut hieman tykkäämään fysiikasta, vaikka se on aina ollut mulle sellainen iso paha mörkö. Haluaisin niin oppia senkin yhtä hyväksi kuin kemian. Miten se tuntuukin niin kauheen vaikealta?

Onneksi tässä on vielä hieman yli pari kuukautta aikaa. Vaikka eilinen huono menestys laskikin fiilistä fysiikan suhteen, niin en saa lamaantua ja luovuttaa. Mulla on vielä aikaa hioa sitä kuntoon ja saada laskurutiinia varmemmaksi. Vaikka se ei täydellisyyttä toukokuussa hipoisikaan, niin pakko yrittää puskea täysillä loppuun asti ja katsoa mihin se riittää. Ehkä eilinen oli mulle sellainen potku takapuolelle. Tästä vielä noustaan!

Fiilistä laski myös sairastelu. Olen koko viime viikon ollut hieman flunssainen ja se oikein huipentui tähän perjantai-viikonloppu akselille. Eilen olin aika huonovointinen aamulla ja toivoin vain koko kokeen olevan ohi. Kyllä se olo sitten siitä vähän parani finrexin voimalla, mutta täydessä iskussa en kuitenkaan ollut. Ja tänä aamuna herätessäni olo oli paljon paljon huonompi. Ihan kuin olisin yöllä jäänyt katujyrän alle... Noh, parempi sairastella nämä flunssat nyt kuin sitten toukokuussa. :-)

Tänä viikonloppuna otankin siis rennosti, tehdään Mikon kanssa jotain hyvää ruokaa ja rentoudutaan. Toivottavasti maanantaihin mennessä olo olisi taas parempi niin sitten voin taas aloittaa fysiikan kanssa painimisen. Munhan on meinaan pakko voittaa seuraava erä!

Ihanaa viikonloppua muillekin!
Sonja

Kemian YO

Heipparallaa! Nyt on kyllä tosi hyvä fiilis. :-) Tänään oli tosiaan kemian yo-kirjoitukset ja oli nyt pakko tulla tänne hieman hehkuttaan, koska mulla jäi siitä aika hyvä maku suuhun. Jos tänne eksyy muita kemian kirjoittajia niin kuulisin enemmän kuin mielelläni miten teillä meni!

Tosiaan kemian M:ää lähdin korottamaan ja kyllä sieltä vähintään E on tulossa mutta tällä hetkellä toiveet on suuret ja L melkein käsinkosketeltavissa! En tiedä oliko koe jotenkin helppo, vai olenko itse vain jo paljon varmempi kemian suhteen että useat tehtävät tuntui "lastenleikiltä". Tietysti joissakin kysymyksissä olin hieman epävarma ja jouduin hieman veikkaamaan.

Yleensä en kyllä suosittele oikeiden vastauksien googlettelua, koska aika usein se saa vaan pahan mielen. Mun kaveri oli kuitenkin kanssa korottamassa omaa kemiaansa ja se laittoi mulle sitten iltapäivällä viestiä, kuinka oli käynyt netistä katsomassa oikeiden vastausten piirteitä ja laskeskellut omia pisteitään niiden pohjalta. Pakkohan munkin sitten oli, vaikka jännitys oli kyllä niin huipussaan kun sinne menin niitä katsomaan!

Suuren suuri huojennus oli jokatapauksessa jokeritehtävä, koska siitä näillänäkymin on tulossa luultavasti 8 pistettä. Tein siis sen viimeisen jokeritehtävän (jos joku on kiinnostunut) ja en luultavasti olisi osannut sitä c-kohdan reaktioyhtälöä muodostaa ilman yliopisto opiskelua. Jeij, siitäkin on ollut siis selkeästi apua! Olen siis todella todella tyytyväinen siihen jokeriin, koska se kompensoi muutamia menettämiäni pisteitä. Laskin, että noin 3-4 pistettä menetän yhteensä muista tehtävistä, jolloin kokonaispisteet riittäisi kuitenkin vielä L:ään, mutta saa nähdä. Voihan se olla, että olen laskenut omat pisteeni jotenkin ihan päin mäntyä, enkä tarkkaan edes muista kaikkia vastauksiani, mutta L on hyvin lähellä. :) Toisaalta harmittaa, jos se jää sit pisteen alle.

Kyllä kova työ siis kannattaa ja näköjään se maksaa itsensä takaisin! Nyt on vielä noin viikko aikaa kerrata fysiikkaa ja toivottavasti sekin menisi mukavasti. Ei sieltä varmastikaan ihan kemian tasoisia suorituksia ole luvassa, mutta parhaani teen ja katsotaan mihin se riittää! Se on vähän sellaista oman osaamistason kartoittamista.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti pääsykokeita, koska koen tämän onnistumisen kemian yo-kirjoituksissa antavan ehdottomasti lisäboostia lukemiseen ja ennenkaikkea sitä itsevarmuutta omaan osaamiseen.

Jos tosiaan siellä ruudun toisella puolella on muita kemian kirjoittajia niin kertokaa ihmeessä miten teillä meni! Nyt vain alustavia pisteitä odotellessa... :-)

Sonja

A Little Update

Blogin puolella on taas ollut kovin hiljaista. Tarkemmin ajatellen eipä mun elämässä nyt ihan hirveästi ole edes tapahtunut. Päivät kuluu rutiininomaisesti koulussa ja kotona opiskellessa. Yliopistossa on tällä hetkellä enää menossa kaksi kemian kurssia, orgaaninen ja epäorgaaninen kemia. Ensi viikolla on epäorgaanisen kemian tentti ja siitä parin viikon päästä orgaanisen kemian. Sitten nekin kurssit (toivottavasti) on hyväksytysti käyty ja aion pitää loppukevään vapaana. Mitään kovin hyödyllisiä kursseja ei oikeastaan enää edes olisi. Biologiasta limnologian kurssi, joka ei vaan tähän hätään kiinnosta yhtään ja joitakin labrakursseja sekä tieteen etiikkaa. Mikään noista ei erityisesti valmenna lääkistä varten, joten mielummin sitten käytän sen ajan hyödyksi ja luen täysipäiväisesti pääsykokeisiin tästä eteenpäin.

Ensi viikolla alkaa yo-kirjoitukset keskiviikkona kemialla ja seuraavalla viikolla perjantaina onkin sitten fysiikan vuoro. Olen osannut tosi hyvin olla stressaamatta näistä kirjoituksista, mistä olen kyllä tosi ylpeä! Ehkä ne ei vaan enää tänä vuonna tunnu yhtä tärkeiltä mitä ne oli viime vuonna. Kemian suhteen olo on jotenkin paljon varmempi kuin aiemmin. Sitä on tullut nyt luettua aika paljon yliopistossa (välillä voisi luulla että kemia on mun pääaine eikä biologia) ja koska asiat siellä on vähän hankalampia kuin lukiossa niin lukioasiat on alkanut näyttää jotenkin yksinkertaisemmilta. Silti en halua elätellä suuria toiveita ja olla liian itsevarma, koska kyllä siellä yo-kokeissa vaikeita tehtäviä on kaikesta huolimatta!

Fysiikankin olen nyt koko lukion oppimäärän käynyt läpi ja tehnyt suurimman osan kirjan tehtävistä. Kemian kirjoitusten jälkeen alkaa armoton kertaaminen, koska sitä asiaa on niin paljon että ei millään pysty muistaan kaikkea alkupään asioita kun opiskelee kursseja eteenpäin. Vaikein kurssi omasta mielestäni on ehdottomasti sähkö ja sähkömagnetismi (erityisesti jälkimmäinen) ja niitä pitää vielä kerrata kunnolla. Mutta loppujen lopuksi fiilis on fysiikankin osalta ihmeen rauhallinen. Mikä muhun on mennyt? Oon aina ollut ihan hullu stressaaja ja nyt ei mitään!

Mitäs muuta mun elämään kuuluu? Eilen tosiaan äiti ja sisko tuli hakeen mut Jyväskylästä kotiin, koska piti raahata kaikki kirjat kotiin ja siinä samalla sitten tuotiin suurin osa vaatteistakin ja astioista. En nimittäin enää kovin paljon vietä aikaa Jyväskylässä, koska tosiaan en siellä enää koulua juurikaan käy. Oli kyllä haikeaa tyhjentää kaappeja, koska on siihen asuntoon jotenkin kiintynyt tän reilun puolenvuoden aikana. Mun on kuitenkin järkevämpi opiskella kotoa tää loppuvuosi, vaikka Jyväskylässä olisikin ehkä hieman rauhallisempaa. Onneksi kotona ei päivisin ole ketään kotona, joten kyllä täälläkin rauhaa on! Rahallisesti kuitenkin järkevämpää asustella tämä loppuaika kotona, kun ei tarvitse olla kokoajan ostelemassa bussi/junalippuja tai käydä ruokakaupassa. Ja onhan se aika yksinäistäkin olla päivästä toiseen yksin neljän seinän sisässä. Ehkä täällä kotona seura pitää mut järjissäni! :)

Nyt pitää lähteä viemään Maolia ja laskimia kansliaan kirjoituksia varten ja sitten aloitella taas tän päivän opiskelut!

Hyvää alkavaa viikonloppua sinne kaikille!
Sonja

Ihana kamala fysiikka

 

Jokaisella lääkikseen pyrkijällä on varmasti (toivottavasti...) ne omat heikot hetkensä, kun tuntuu ettei mistään tule mitään. Mulla on tällä hetkellä vähän sellainen olo. Joskus kauan kauan sitten päätin, että vuonna 2013 saan kahlattua kaikkia fysiikan kurssit läpi. Silloin en oikein ymmärtänyt, kuinka paljon koulukin vaatii ajasta, enkä kyllä pysynyt tuossa aikataulussa. Noh, ei se mitään. Mun uusi aikataulu onkin, että fysiikka sekä kemia olisi kummatkin melko hyvin käyty läpi YO-kirjoituksiin mennessä, koska olisihan se kiva siellä pärjätä mahdollisimman hyvin. Kemiasta en stressaa niin paljon, vaikka tietenkin siitäkin saa tehtyä hyvin vaikeita tehtäviä. Mun kompastuskivi on kuitenkin se fysiikka.

 

Kuusi ekaa fysiikan kurssia meni jotenkin suht kivuttomasti. Sähköoppi alkoi hieman tökkimään, mutta niihinkin kyllä alkoi tulla hieman selvyyttä enemmän. Tällä hetkellä olen siis hieman yli puolessa välissä tuota sähkömagnetismi kurssia ja se kyllä jotenkin on saanut mut romahtamaan ihan täysin. Se on myöskin ensimmäinen kurssi jonka opiskelen ihan kokonaan itsenäisesti (sähkökurssiin asti jaksoin opiskella fysiikkaa lukiossa). Asia menee välillä ihan yli hilseen ja kaavoja on miljoona uutta. Olen yrittänyt sisäistää ja pistää muistiin eteen tulevia kaavoja, mutta ei herranjestas, eihän näitä kaikkia voi millään muistaa. Vai voiko?

 

Mielialat kyllä vaihtelee välillä ihan laidasta laitaan. Olen paljon itsevarmempi tämän opiskelun ja lääkikseen pyrkimisen suhteen mitä olin viime vuonna, mutta kyllä sitä välillä kaipaisi kunnon tsemppausta. Olisi mielenkiintoista verrata omaa osaamistaan jonkun lääkiksen opiskelijan osaamiseen kun hän oli tässä vaiheessa hakuprosessia. Olenko jäljessä vai ihan hyvällä mallilla? Vielä jankkaan aika paljon ihan lukiotasoisia/YO-tasoisia tehtäviä. Maaliskuussa kirjoitusten jälkeen ajattelin siirtyä haastavampiin pääsykoetasoisiin tehtäviin.

 

Itsenäisesti opiskelussa on kyllä omat vaikeutensa! Ärsyttävää, kun tulee tilanteita missä haluaisi kysyä jotain, eikä ole ketään keltä kysyä. Alkukurssien asioissa Mikko oli aika hyvä apu muutamissa epäselvissä kohdissa, sähkökurssissa taas isä osasi auttaa, mutta loppukurssit alkaa olla aika vaikeita kaikille... Kerran laitoin sähköpostia lukioaikaiselle fysiikanopettajalleni ja sain onneksi sitä kautta vastauksia. Valmennuskurssi olisi kyllä suuri apu, sillä siellä olisi opettajia keltä kysellä. Noh, toivotaan että itsenäinen opiskelu tuottaisi tuloksia ja jos ei tuota, niin ensi vuonna täytyy kyllä mennä jollekin kurssille!

 

Onko siellä ruudun toisella puolella lääkikseen pyrkijöitä? Mitkä fiilikset muilla on?