Fysiikan YO

No nyt on sitten fysiikankin ylioppilaskoe takanapäin ja en kyllä tiedä mitä siitä kertoisin. Itse kokeen jälkeen oli ihan hyvä fiilis, mutta sitten hyvän vastauksen piirteitä katsellessani netistä, se fiilis laski. Ei mennyt siis ihan niin hyvin mitä toivoin. Jotenkin kemian kohdalla tehtävänannon lukiessani ymmärrän melkein heti, mistä pitää edes lähteä liikkeelle ja siinä sitten tehtävän edetessä löydän kyllä ihan vaivatta oikeat ratkaisutyylit jos ne ei heti alussa ollut tiedossa. Kemiassa mulla on jotenkin siinä hommassa jo sellainen varmuus ja se tärkeä laskurutiini.

Fysiikassa en ole vielä saavuttanut tätä varmuutta, vaikka olenkin laskenut erityyppisiä tehtäviä ihan kiitettävästi. Jollain tapaa olen jopa oppinut hieman tykkäämään fysiikasta, vaikka se on aina ollut mulle sellainen iso paha mörkö. Haluaisin niin oppia senkin yhtä hyväksi kuin kemian. Miten se tuntuukin niin kauheen vaikealta?

Onneksi tässä on vielä hieman yli pari kuukautta aikaa. Vaikka eilinen huono menestys laskikin fiilistä fysiikan suhteen, niin en saa lamaantua ja luovuttaa. Mulla on vielä aikaa hioa sitä kuntoon ja saada laskurutiinia varmemmaksi. Vaikka se ei täydellisyyttä toukokuussa hipoisikaan, niin pakko yrittää puskea täysillä loppuun asti ja katsoa mihin se riittää. Ehkä eilinen oli mulle sellainen potku takapuolelle. Tästä vielä noustaan!

Fiilistä laski myös sairastelu. Olen koko viime viikon ollut hieman flunssainen ja se oikein huipentui tähän perjantai-viikonloppu akselille. Eilen olin aika huonovointinen aamulla ja toivoin vain koko kokeen olevan ohi. Kyllä se olo sitten siitä vähän parani finrexin voimalla, mutta täydessä iskussa en kuitenkaan ollut. Ja tänä aamuna herätessäni olo oli paljon paljon huonompi. Ihan kuin olisin yöllä jäänyt katujyrän alle... Noh, parempi sairastella nämä flunssat nyt kuin sitten toukokuussa. :-)

Tänä viikonloppuna otankin siis rennosti, tehdään Mikon kanssa jotain hyvää ruokaa ja rentoudutaan. Toivottavasti maanantaihin mennessä olo olisi taas parempi niin sitten voin taas aloittaa fysiikan kanssa painimisen. Munhan on meinaan pakko voittaa seuraava erä!

Ihanaa viikonloppua muillekin!
Sonja

Kemian YO

Heipparallaa! Nyt on kyllä tosi hyvä fiilis. :-) Tänään oli tosiaan kemian yo-kirjoitukset ja oli nyt pakko tulla tänne hieman hehkuttaan, koska mulla jäi siitä aika hyvä maku suuhun. Jos tänne eksyy muita kemian kirjoittajia niin kuulisin enemmän kuin mielelläni miten teillä meni!

Tosiaan kemian M:ää lähdin korottamaan ja kyllä sieltä vähintään E on tulossa mutta tällä hetkellä toiveet on suuret ja L melkein käsinkosketeltavissa! En tiedä oliko koe jotenkin helppo, vai olenko itse vain jo paljon varmempi kemian suhteen että useat tehtävät tuntui "lastenleikiltä". Tietysti joissakin kysymyksissä olin hieman epävarma ja jouduin hieman veikkaamaan.

Yleensä en kyllä suosittele oikeiden vastauksien googlettelua, koska aika usein se saa vaan pahan mielen. Mun kaveri oli kuitenkin kanssa korottamassa omaa kemiaansa ja se laittoi mulle sitten iltapäivällä viestiä, kuinka oli käynyt netistä katsomassa oikeiden vastausten piirteitä ja laskeskellut omia pisteitään niiden pohjalta. Pakkohan munkin sitten oli, vaikka jännitys oli kyllä niin huipussaan kun sinne menin niitä katsomaan!

Suuren suuri huojennus oli jokatapauksessa jokeritehtävä, koska siitä näillänäkymin on tulossa luultavasti 8 pistettä. Tein siis sen viimeisen jokeritehtävän (jos joku on kiinnostunut) ja en luultavasti olisi osannut sitä c-kohdan reaktioyhtälöä muodostaa ilman yliopisto opiskelua. Jeij, siitäkin on ollut siis selkeästi apua! Olen siis todella todella tyytyväinen siihen jokeriin, koska se kompensoi muutamia menettämiäni pisteitä. Laskin, että noin 3-4 pistettä menetän yhteensä muista tehtävistä, jolloin kokonaispisteet riittäisi kuitenkin vielä L:ään, mutta saa nähdä. Voihan se olla, että olen laskenut omat pisteeni jotenkin ihan päin mäntyä, enkä tarkkaan edes muista kaikkia vastauksiani, mutta L on hyvin lähellä. :) Toisaalta harmittaa, jos se jää sit pisteen alle.

Kyllä kova työ siis kannattaa ja näköjään se maksaa itsensä takaisin! Nyt on vielä noin viikko aikaa kerrata fysiikkaa ja toivottavasti sekin menisi mukavasti. Ei sieltä varmastikaan ihan kemian tasoisia suorituksia ole luvassa, mutta parhaani teen ja katsotaan mihin se riittää! Se on vähän sellaista oman osaamistason kartoittamista.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti pääsykokeita, koska koen tämän onnistumisen kemian yo-kirjoituksissa antavan ehdottomasti lisäboostia lukemiseen ja ennenkaikkea sitä itsevarmuutta omaan osaamiseen.

Jos tosiaan siellä ruudun toisella puolella on muita kemian kirjoittajia niin kertokaa ihmeessä miten teillä meni! Nyt vain alustavia pisteitä odotellessa... :-)

Sonja

A Little Update

Blogin puolella on taas ollut kovin hiljaista. Tarkemmin ajatellen eipä mun elämässä nyt ihan hirveästi ole edes tapahtunut. Päivät kuluu rutiininomaisesti koulussa ja kotona opiskellessa. Yliopistossa on tällä hetkellä enää menossa kaksi kemian kurssia, orgaaninen ja epäorgaaninen kemia. Ensi viikolla on epäorgaanisen kemian tentti ja siitä parin viikon päästä orgaanisen kemian. Sitten nekin kurssit (toivottavasti) on hyväksytysti käyty ja aion pitää loppukevään vapaana. Mitään kovin hyödyllisiä kursseja ei oikeastaan enää edes olisi. Biologiasta limnologian kurssi, joka ei vaan tähän hätään kiinnosta yhtään ja joitakin labrakursseja sekä tieteen etiikkaa. Mikään noista ei erityisesti valmenna lääkistä varten, joten mielummin sitten käytän sen ajan hyödyksi ja luen täysipäiväisesti pääsykokeisiin tästä eteenpäin.

Ensi viikolla alkaa yo-kirjoitukset keskiviikkona kemialla ja seuraavalla viikolla perjantaina onkin sitten fysiikan vuoro. Olen osannut tosi hyvin olla stressaamatta näistä kirjoituksista, mistä olen kyllä tosi ylpeä! Ehkä ne ei vaan enää tänä vuonna tunnu yhtä tärkeiltä mitä ne oli viime vuonna. Kemian suhteen olo on jotenkin paljon varmempi kuin aiemmin. Sitä on tullut nyt luettua aika paljon yliopistossa (välillä voisi luulla että kemia on mun pääaine eikä biologia) ja koska asiat siellä on vähän hankalampia kuin lukiossa niin lukioasiat on alkanut näyttää jotenkin yksinkertaisemmilta. Silti en halua elätellä suuria toiveita ja olla liian itsevarma, koska kyllä siellä yo-kokeissa vaikeita tehtäviä on kaikesta huolimatta!

Fysiikankin olen nyt koko lukion oppimäärän käynyt läpi ja tehnyt suurimman osan kirjan tehtävistä. Kemian kirjoitusten jälkeen alkaa armoton kertaaminen, koska sitä asiaa on niin paljon että ei millään pysty muistaan kaikkea alkupään asioita kun opiskelee kursseja eteenpäin. Vaikein kurssi omasta mielestäni on ehdottomasti sähkö ja sähkömagnetismi (erityisesti jälkimmäinen) ja niitä pitää vielä kerrata kunnolla. Mutta loppujen lopuksi fiilis on fysiikankin osalta ihmeen rauhallinen. Mikä muhun on mennyt? Oon aina ollut ihan hullu stressaaja ja nyt ei mitään!

Mitäs muuta mun elämään kuuluu? Eilen tosiaan äiti ja sisko tuli hakeen mut Jyväskylästä kotiin, koska piti raahata kaikki kirjat kotiin ja siinä samalla sitten tuotiin suurin osa vaatteistakin ja astioista. En nimittäin enää kovin paljon vietä aikaa Jyväskylässä, koska tosiaan en siellä enää koulua juurikaan käy. Oli kyllä haikeaa tyhjentää kaappeja, koska on siihen asuntoon jotenkin kiintynyt tän reilun puolenvuoden aikana. Mun on kuitenkin järkevämpi opiskella kotoa tää loppuvuosi, vaikka Jyväskylässä olisikin ehkä hieman rauhallisempaa. Onneksi kotona ei päivisin ole ketään kotona, joten kyllä täälläkin rauhaa on! Rahallisesti kuitenkin järkevämpää asustella tämä loppuaika kotona, kun ei tarvitse olla kokoajan ostelemassa bussi/junalippuja tai käydä ruokakaupassa. Ja onhan se aika yksinäistäkin olla päivästä toiseen yksin neljän seinän sisässä. Ehkä täällä kotona seura pitää mut järjissäni! :)

Nyt pitää lähteä viemään Maolia ja laskimia kansliaan kirjoituksia varten ja sitten aloitella taas tän päivän opiskelut!

Hyvää alkavaa viikonloppua sinne kaikille!
Sonja

Ihana kamala fysiikka

 

Jokaisella lääkikseen pyrkijällä on varmasti (toivottavasti...) ne omat heikot hetkensä, kun tuntuu ettei mistään tule mitään. Mulla on tällä hetkellä vähän sellainen olo. Joskus kauan kauan sitten päätin, että vuonna 2013 saan kahlattua kaikkia fysiikan kurssit läpi. Silloin en oikein ymmärtänyt, kuinka paljon koulukin vaatii ajasta, enkä kyllä pysynyt tuossa aikataulussa. Noh, ei se mitään. Mun uusi aikataulu onkin, että fysiikka sekä kemia olisi kummatkin melko hyvin käyty läpi YO-kirjoituksiin mennessä, koska olisihan se kiva siellä pärjätä mahdollisimman hyvin. Kemiasta en stressaa niin paljon, vaikka tietenkin siitäkin saa tehtyä hyvin vaikeita tehtäviä. Mun kompastuskivi on kuitenkin se fysiikka.

 

Kuusi ekaa fysiikan kurssia meni jotenkin suht kivuttomasti. Sähköoppi alkoi hieman tökkimään, mutta niihinkin kyllä alkoi tulla hieman selvyyttä enemmän. Tällä hetkellä olen siis hieman yli puolessa välissä tuota sähkömagnetismi kurssia ja se kyllä jotenkin on saanut mut romahtamaan ihan täysin. Se on myöskin ensimmäinen kurssi jonka opiskelen ihan kokonaan itsenäisesti (sähkökurssiin asti jaksoin opiskella fysiikkaa lukiossa). Asia menee välillä ihan yli hilseen ja kaavoja on miljoona uutta. Olen yrittänyt sisäistää ja pistää muistiin eteen tulevia kaavoja, mutta ei herranjestas, eihän näitä kaikkia voi millään muistaa. Vai voiko?

 

Mielialat kyllä vaihtelee välillä ihan laidasta laitaan. Olen paljon itsevarmempi tämän opiskelun ja lääkikseen pyrkimisen suhteen mitä olin viime vuonna, mutta kyllä sitä välillä kaipaisi kunnon tsemppausta. Olisi mielenkiintoista verrata omaa osaamistaan jonkun lääkiksen opiskelijan osaamiseen kun hän oli tässä vaiheessa hakuprosessia. Olenko jäljessä vai ihan hyvällä mallilla? Vielä jankkaan aika paljon ihan lukiotasoisia/YO-tasoisia tehtäviä. Maaliskuussa kirjoitusten jälkeen ajattelin siirtyä haastavampiin pääsykoetasoisiin tehtäviin.

 

Itsenäisesti opiskelussa on kyllä omat vaikeutensa! Ärsyttävää, kun tulee tilanteita missä haluaisi kysyä jotain, eikä ole ketään keltä kysyä. Alkukurssien asioissa Mikko oli aika hyvä apu muutamissa epäselvissä kohdissa, sähkökurssissa taas isä osasi auttaa, mutta loppukurssit alkaa olla aika vaikeita kaikille... Kerran laitoin sähköpostia lukioaikaiselle fysiikanopettajalleni ja sain onneksi sitä kautta vastauksia. Valmennuskurssi olisi kyllä suuri apu, sillä siellä olisi opettajia keltä kysellä. Noh, toivotaan että itsenäinen opiskelu tuottaisi tuloksia ja jos ei tuota, niin ensi vuonna täytyy kyllä mennä jollekin kurssille!

 

Onko siellä ruudun toisella puolella lääkikseen pyrkijöitä? Mitkä fiilikset muilla on?

Marraskuulumisia

Mistäköhän sitä oikein kirjoittaisi tällaisen pidemmän tauon jälkeen? Toisaalta tuntuu että kuulumisia olisi vähän liikaa mutta toisaalta mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Syksy alkaa olla takana päin ja talvi alkamassa! Ihanan pitkään on pystynyt kulkemaan kouluun pyörällä. Vasta viime torstaina oli ensimmäinen päivä kun oikeesti jännitti tien liukkaus. En meinannut saada avainta lukkoon, saatika sitten väännettyä sitä! Vaihteet oli niin jäässä ettei niitä oikein viitsinyt vaihdella ja satula niin kylmä, että siinä istuessa olisi varmaan saanut virtsaputkentulehduksen. Jos säät pysyvät nyt miinuksen puolella ja lumet maassa, niin täytyy sitten kyllä siirtää pyörä varastoon ja alkaa käveleen. Onneksi asun todella lähellä yliopistoa. :-)

Olen ilmoittautunut kevään kemian ja fysiikan YO- kirjoituksiin. Äiti kauheasti yllytti, koska saisin siitä hyvää harjoitusta ja vähän näkisin omaa tasoani. Vähän jännittää, saanko siitä tehtyä itselleni suurenkin stressin, koska mulla on vähän tapana stressata asioita liikaa. Täytyy kuitenkin yrittää asennoitua asiaan niin, että ne tulee oleen vain sellaiset harjoituskokeet, ja ennenkaikkea aikatauluttaa mun lukemista paremmin! YO-kirjoituksiin mennessä siis osaisin lukion fysiikan ja kemian hyvin ja sen jälkeen voisin panostaa kunnolla lääkistasoisiin kysymyksiin. Miksei jo aikaisemminkin. Täytyy kuitenkin muistaa painottaa se lukeminen kevääseen, etten ihan täysin väsy ja hukkaa motivaatiota jo alkuvuodesta.

Tällä hetkellä olen lähinnä käynyt läpi fysiikan lukiokirjoja yksitellen rennolla otteella asioita mieleen palautellen ja ennenkaikkea rutiinia laskuihin saaden. Yritän aina sisäistää kaavoja niitä tullessa, jotte ne jäisivät mieleen. Mitä enemmän niitä osaa ulkoa, sen parempi. Vielä en ole päässyt vaikeimpiin kursseihin käsiksi, joten minkäänlaista epätoivoa ei ole tullut. Sitä tosin odotellessa... Fysiikka ei todellakaan ole mun vahvuus! Kemiaa on tullut kertailtua yliopistolla. Mulla on nyt toinen kemiankurssi sielä menossa tällä hetkellä happo-emäslaskut ja pH ovat aiheena. Ensi viikolla siirrytään puskuriliuoksiin. Jäiks! Mutta todella hyvä että yliopiston kautta tulee kerrattua noita ja opiskeltua vähän ylimääräistäkin. Joissakin asioissa kemiassa mennään nimittäin lukiotasoa syvemmälle. Yritän nähdä sen kuitenkin vain positiivisena!

Tällä hetkellä asenne kemiaa kohtaan tosin ei ole kovin positiivinen. Meidän pitää joka viikko viikon aiheista tehdä netistä tehtäviä, joiden vastaukset syötetään yhteen ohjelmaan ja se pisteyttää ne. Jokaista tehtävää saa yrittää kolme kertaa, mutta joka kerralla pisteet hieman vähenee. Olen tämän viikon laskuharjoituksista tehnyt 5/7 mutta nuo kaksi jäljellä ollutta tökkii ja pahasti! Mielestäni mulla on hyvä idea miten ne ratkaistaan, mutta vastaukset ei ole oikeita. Ärsyttää kun en tiedä mikä menee pieleen ja missä se virhe on! Vai onko siinä ohjelmassa? Sitäkin on nimittäin nähty... Yksi ilta vaivuin kauheaan epätoivoon, että en tule ikinä pääsemään lääkikseen, jos ei tuollaiset "yksinkertaiset" pH laskut onnistu! Kaipaan lukio-opetusta ja erityisesti mun lukion kemian opettajaa, joka oli LOISTAVA! Yliopisotta opetus on niin pintapuolista eikä henkilökohtaista apua juurikaan saa... No kurssikaverit onneksi auttaa, mutta välillä niistäkään ei oikein ole apua, kun kaikki tuntuu levan yhtä pihalla!

Meillä oli viikko sitten bilsan tentti, jonka alue oli noin 300 sivua. Kaikki stressasi sitä koetta ihan hirveästi, asia ei ollut kovin tuttua lukiosta ja alue tuntui järjettömältä. Pari viikkoa ennen tenttiä kukaan ei mistään muusta puhunutkaan kuin tulevasta tentistä ja hysteria levisi kaikkiin. Asiaa ei helpottanut yhtään, että opettajat tuntuivat oikein lietsoavan sitä hysteriaa pelottelemalla kuinka aikaisempina vuosina puolet on reputtanut ekalla kerralla, koska ei vain olleet aloittaneet tarpeeksi aikaisin lukemista. Itse aloitin noin kolme viikkoa  aikaisemmin, sillä halusin kuitenkin pyhittää viikonloput vain Mikon kanssa olemiseen. Loppujen lopuksi tentistä olisi varmasti selvinnyt pelkillä luentodioilla ja luennoilla olemisella. Ei ollut kovin paha! Tosin me ei olla vielä saatu tuloksia, joten ehkä ei vielä pidä kauheasti hehkuttaa. Ihmettelen kuitenkin jos en läpi pääse! Jos on jotain asioita, mitä haluaisitte yliopistosta kuulla, niin kertokaa ihmeessä. Voin sitten kirjoitella aiheista omia postauksia. :-)

Musta on ihanaa kun joulu alkaa taas lähestyä! Ostin viikonloppuna ensimmäisen joululahjani ja voi että se on kivaa! Antamisen ilo on yksi parhaimmista iloista. :-) On ihanaa keksiä joku hyvä lahjaidea toiselle ja toteuttaa se. Niin palkitsevaa nähdä kuinka toinen on aidosti iloinen saamastaan lahjasta! Kun vaan keksisi niitä loistavia ideoita. Ne on aika vähissä tänä vuonna! En myöskään raaski laittaa ihan älyttömästi rahaa yksittäisiin lahjoihin, koska opiskelijaelämä on aika tiukilla elämistä ja rahaa jotenkin säästelee kokoajan kauheasti, kun ei ole töitä. No, ajatus se on tärkein, eikös? Ja onhan mulla onneksi säästöjä, joten jos jokin loistava idea eteen kävelee ja se nyt sattuu olemaan hieman yli budjetin, niin ei se haittaa, koska kyllä se saajan aito ilo lahjasta on sen arvoista! Joululta odotan lisäksi ruokaa, ruokaa ja ah-niin-ihanaa ruokaa! Pienenä en niin välittänyt jouluruuasta, mutta nykyään rrrrrrakastan sitä! Lisäksi sellainen rauhallisuus, rentous ja yhdessä olo perheen kanssa kuulostaa tällä hetkellä niin toivotulta. :-) Vielä kun saisi valkoisen joulun niin kaikki olisi täydellistä!

Tästä tuli nyt tällainen kuivahko kuulumispostaus ilman kuvia, kun en jaksa alkaa siirtämään tähän mitään. Laiska kun olen! Kertokaa mulle mitä teille kuuluu ja onko jotain mistä toivoisitte mun kirjoittelevan.

Ihanaa loppumarraskuuta kaikille!
Sonja

Ensiaskeleita fysiikan ihmeelliseen maailmaan

 

Tää kuva on jotenkin aivan loistava pohjustus sille, mitä fysiikan opiskelu paikoittain on. Noi kohdat osuu kyllä niin oikeaan mun kohdalla kun mietin viime vuoden fysiikan laskemistani.

 

Tänä syksynä olen taas ottanut ensimmäisiä varovaisia askelia fysiikan maailmaan. Viime viikolla koulu alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Meillä oli kyllä ensimmäiset yliopistositsit ja tuutori kutsui meitä hänen luokseen syömään lättyjä mutta muuten illat ovat olleet suurin piirtein vapaina. Yksin asuessa on helpompi jotenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa laskeen sitä fysiikkaa! Kotikotona sitä helpommin vain tekee kaikkea muuta mukavaa. En tiedä mikä siinä on syynä.

 

Päätin nyt siis aloittaa fysiikan taas nollista. Fysiikka on suurin kompastuskiveni pääsykokeessa vaadittavista aineista ja se oikeasti tarvitsee eniten harjoitusta. Kemiaa ja bilsaa tulee opiskeltua myös yliopistolla ja ajattelin tammikuusta ottaa myös muutaman fysiikan kurssinkin! Ennen sitä haluan kuitenkin saada kunnon pohjatuntumaa, koska muuten tipahdan heti kärryiltä itse luennoilla. Nyt olen huomannut kuinka kova tahti kemian luennoillakin on ja ne joilla ei ole lukion kemiaa pohjatietona muuta kuin se yksi kurssi, on jo kovaa vauhtia tippunut pois kärryiltä ja se on oikeasti tosi surullista. Haluan ehdottomasti fysiikan kursseilta kaiken hyödyn irti ja siksi yritänkin nyt pohjustaa itseäni ja saada vähän rutiinia kyseiseen aineeseen.

 

Olisin todella ylpeä itsestäni jos saisin käytyä kaikki fysiikan kirjat läpi tämän vuoden puolella, mutta luulen sen olevan hieman liian kunnianhimoinen tavoite. Mutta jos helmikuun alku olisi takaraja niin se voisi olla jo ihan saavutettavissa. Saa nähdä nyt millaisen rytmin noihin tehtäviin saan ja kuinka nopeasti pääsen eteenpäin. Alku on vähän hakemista, mutta motivaatio on ainakin tällä hetkellä korkealla! Mulla on taas niin paljon uutta energiaa kesän jäljiltä ja jotenkin ihan uusi asenne pääsykokeita kohtaan. Sellainen että tänä vuonna mä menen sisälle, keinolla millä hyvänsä. :-) Kunhan vain hion fysiikan kuntoon ja ensi vuoden puolella aloitan fysiikan lisäksi kemian ja bilsan hiomisen niin hyvä tästä tulee. :-) Nyt kun on oikeasti kunnolla aikaa ja jaksamista niin asennekin alkaa olla kohdillaan.

 

Valmennuskurssi on vielä vähän kysymysmerkin alla. Mä pääsisin ilmaiseksi keväällä Eximian kurssille, koska mulla oli sinne se kurssivakuutus, mutta en ole ihan varma menenkö. Se olisi koulun kanssa päällekkäin joten rankkaa se ainakin tulisi olemaan. Noh, sitä voi nyt vielä tässä pähkäillä.

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja alkavaa viikkoa! :-)

Sonja

Fiiliksiä

Viikko on taas vierähtänyt ja varsinaiset luennot vihdoin alkaneet. Tällä hetkellä mulla on kolme kurssia: ympäristötietoa, bilsaa ja kemiaa. Olen ihan kahden vaiheilla, että jättäisinkö tuon ympäristötiedon pois, koska a) aihe ei kiinnosta mua oikein millään tavalla ja b) melkein kaikki lääkikseen haluavat on jättäneet sen pois. Ainoa syy, miksi olen antanut sille vielä mahdollisuuden on se, että saan siitä paljon opintopisteitä ja näin aluksi olen ehkä vähän liiankin hysteerinen noiden opintopisteiden kanssa. Saanhan varmasti niitä tarpeeksi, jotta saan opintotuen?! Haluan mennä aikalailla sieltä mistä rima on matalin, koska panostus pitäisi olla enemmän lääkiksen pääsykokeisiin, mutta haluan kuitenkin bilsallakin päästä läpi kursseista ja saada ne tarvittavat opintopisteet. :-)

Kavereiden hankkiminen on oikeasti raskasta! Pitää olla kokoajan supersosiaalinen, iloinen ja ennenkaikkea aktiivinen. Tulee ihan mieleen vaihtovuosi. Siihen usein vertaankin täällä kokemaani ja toitotan itselleni sitä, kuinka alku on aina vaikein ja kyllä mä Amerikassakin sitten sain niitä kavereita ja mulla oli mahtava vuosi. Kyllä mä täälläkin tulen pärjäämään, alku vain tuntuu aina vähän rankemmalta. Olen paljon yrittänyt pysyä perässä kaikissa koulun ulkopuolisissa toiminnoissa. On oltu yökoulussa, baarikierroksella, pannarikesteillä ynnä muuta mukavaa, mutta kyllä se alkaa vähän myös väsyttään! Alussa kannattaa olla aktiivinen, kyllähän se helpottaa huomattavasti muihin tutustumista kun osallistuu kaikkeen tapahtumaan, mutta kyllä sitä pikkuhiljaa on vähän priorisoitava, että mihin sitä osallistuu ja mihin ei. Ensinnäkin, eihän mulle jää mitään aikaa opiskeluun jos jatkaisin samalla sykkeellä koko vuoden!

Pointti oli kuitenkin se, että se kavereiden hankkiminen ja muihin tutustuminen on oikeasti aika rankkaa. Pitää juosta eri tapahtumissa vaikka välillä olisi vain kiva käpertyä illaksi sohvan pohjalle ja katsoa kaikessa rauhassa salkkareita. Asiat kuitenkin alkaa pikkuhiljaa tasoittumaan täällä, mikä on ihan positiivista. Ensi viikolle on ainoastaan muutama tapahtuma ilta-aikaan ja muuten illat on vapaina (ainakin näillä näkymin...). Voisi siis pikkuhiljaa alkaa kaivaan niitä lukion fysiikan kirjoja esiin ja alkaa kertailla fysiikkaa. :-)

Yksin asuminenkin on ihan uutta mulle ja ajoittain hieman hankalaa. Jyväskylä on ihan uusi ja tuntematon paikka ja kyllä se ottaa oman aikansa ennenkuin tää alkaa tuntua kodilta. Koulun jälkeen onkin usein puhuttu pitkiä maratoonipuheluita äidin kanssa ja illalla jonkun verran poikaystävän kanssa. Viikonloppuna on ihanaa päästä joko kotiin Hämeenkyröön tai saada poikaystävä tänne seuraksi. Viikot on ollut vähän sellaista viikonloppujen odottelua. Tosin tapahtumarikkaat viikot ovat kyllä auttaneet siinä, ettei ole joka ilta kovin yksinäinen olo, kun on tekemistä. Minä aika rauhallisena ihmisenä kuitenkin kaipaan myös jonkin verran rauhallisia koti-iltoja, vaikka välillä onkin tietysti mukavaa lähteä juhlimaan tai tehdä jotain muuta mukavaa!

Asunto itsessään on kyllä todella viihtyisä, vaikka tämä aluksi näyttikin ihan järkyttävältä. Suuren suuri kiitos ihanille vanhemmille, jotka tekivät muutossa suurimman työn ja kun ekan illan tervetuloillanistujaisten jälkeen tulin kotiin, tämä näytti tosi viehättävälle pienelle asunnolle, jossa on ihan mukavakin jopa olla! Omat huonekalut ja tuoksut toi tänne kodikkuutta. Kyllä täällä kelpaa asustella, yksinäisyys vain vaatii totuttelua! Ja tietenkin uusi kaupunki.

Ajoittain on todella ikävä omaa huonetta, omaa perhettä, poikaystävää ja koiria, mutta taas ajoittain on ihan hyvä olla! Kyllä tämä pikkuhiljaa muuttuu helpommaksi ja helpommaksi. Kaikista ihaninta on kun kuulee täällä muiltakin ihmisiltä että heilläkin on välillä ikävä kotiin. Vertaistuki tuo aina paremman mielen. :-) Ja onhan täällä tullut tutustuttua mukaviin ihmisiin! Sellainen oma porukka on hieman vielä hakusessa, mutta yritän olla ottamatta siitä mitään stressiä! Sellainen tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin ei se mitään. Mulla on kyllä ihmisiä täällä kenen kanssa viihdyn, joten eiköhän se vuosi täällä suju ihan kivasti. Ja jos tosiaan jotain lääkislukupiirejä syntyy, niin niihin ainakin haluan ehdottomasti mukaan!

Tässä tällainen fiilispohjainen postaus, miltä on tuntunut tämä yliopiston alku. Jos joillakin on omakohtaisia kokemuksia uuden koulun aloittamisesta, uuteen paikkaan muuttamisesta tai uusiin ihmisiin tutustumisesta, niin kertokaa ihmeessä. On ihana kuulla miten muilla on koulut ja "uudet elämät" alkanut. :-)