Ihana kamala fysiikka

 

Jokaisella lääkikseen pyrkijällä on varmasti (toivottavasti...) ne omat heikot hetkensä, kun tuntuu ettei mistään tule mitään. Mulla on tällä hetkellä vähän sellainen olo. Joskus kauan kauan sitten päätin, että vuonna 2013 saan kahlattua kaikkia fysiikan kurssit läpi. Silloin en oikein ymmärtänyt, kuinka paljon koulukin vaatii ajasta, enkä kyllä pysynyt tuossa aikataulussa. Noh, ei se mitään. Mun uusi aikataulu onkin, että fysiikka sekä kemia olisi kummatkin melko hyvin käyty läpi YO-kirjoituksiin mennessä, koska olisihan se kiva siellä pärjätä mahdollisimman hyvin. Kemiasta en stressaa niin paljon, vaikka tietenkin siitäkin saa tehtyä hyvin vaikeita tehtäviä. Mun kompastuskivi on kuitenkin se fysiikka.

 

Kuusi ekaa fysiikan kurssia meni jotenkin suht kivuttomasti. Sähköoppi alkoi hieman tökkimään, mutta niihinkin kyllä alkoi tulla hieman selvyyttä enemmän. Tällä hetkellä olen siis hieman yli puolessa välissä tuota sähkömagnetismi kurssia ja se kyllä jotenkin on saanut mut romahtamaan ihan täysin. Se on myöskin ensimmäinen kurssi jonka opiskelen ihan kokonaan itsenäisesti (sähkökurssiin asti jaksoin opiskella fysiikkaa lukiossa). Asia menee välillä ihan yli hilseen ja kaavoja on miljoona uutta. Olen yrittänyt sisäistää ja pistää muistiin eteen tulevia kaavoja, mutta ei herranjestas, eihän näitä kaikkia voi millään muistaa. Vai voiko?

 

Mielialat kyllä vaihtelee välillä ihan laidasta laitaan. Olen paljon itsevarmempi tämän opiskelun ja lääkikseen pyrkimisen suhteen mitä olin viime vuonna, mutta kyllä sitä välillä kaipaisi kunnon tsemppausta. Olisi mielenkiintoista verrata omaa osaamistaan jonkun lääkiksen opiskelijan osaamiseen kun hän oli tässä vaiheessa hakuprosessia. Olenko jäljessä vai ihan hyvällä mallilla? Vielä jankkaan aika paljon ihan lukiotasoisia/YO-tasoisia tehtäviä. Maaliskuussa kirjoitusten jälkeen ajattelin siirtyä haastavampiin pääsykoetasoisiin tehtäviin.

 

Itsenäisesti opiskelussa on kyllä omat vaikeutensa! Ärsyttävää, kun tulee tilanteita missä haluaisi kysyä jotain, eikä ole ketään keltä kysyä. Alkukurssien asioissa Mikko oli aika hyvä apu muutamissa epäselvissä kohdissa, sähkökurssissa taas isä osasi auttaa, mutta loppukurssit alkaa olla aika vaikeita kaikille... Kerran laitoin sähköpostia lukioaikaiselle fysiikanopettajalleni ja sain onneksi sitä kautta vastauksia. Valmennuskurssi olisi kyllä suuri apu, sillä siellä olisi opettajia keltä kysellä. Noh, toivotaan että itsenäinen opiskelu tuottaisi tuloksia ja jos ei tuota, niin ensi vuonna täytyy kyllä mennä jollekin kurssille!

 

Onko siellä ruudun toisella puolella lääkikseen pyrkijöitä? Mitkä fiilikset muilla on?

Marraskuulumisia

Mistäköhän sitä oikein kirjoittaisi tällaisen pidemmän tauon jälkeen? Toisaalta tuntuu että kuulumisia olisi vähän liikaa mutta toisaalta mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Syksy alkaa olla takana päin ja talvi alkamassa! Ihanan pitkään on pystynyt kulkemaan kouluun pyörällä. Vasta viime torstaina oli ensimmäinen päivä kun oikeesti jännitti tien liukkaus. En meinannut saada avainta lukkoon, saatika sitten väännettyä sitä! Vaihteet oli niin jäässä ettei niitä oikein viitsinyt vaihdella ja satula niin kylmä, että siinä istuessa olisi varmaan saanut virtsaputkentulehduksen. Jos säät pysyvät nyt miinuksen puolella ja lumet maassa, niin täytyy sitten kyllä siirtää pyörä varastoon ja alkaa käveleen. Onneksi asun todella lähellä yliopistoa. :-)

Olen ilmoittautunut kevään kemian ja fysiikan YO- kirjoituksiin. Äiti kauheasti yllytti, koska saisin siitä hyvää harjoitusta ja vähän näkisin omaa tasoani. Vähän jännittää, saanko siitä tehtyä itselleni suurenkin stressin, koska mulla on vähän tapana stressata asioita liikaa. Täytyy kuitenkin yrittää asennoitua asiaan niin, että ne tulee oleen vain sellaiset harjoituskokeet, ja ennenkaikkea aikatauluttaa mun lukemista paremmin! YO-kirjoituksiin mennessä siis osaisin lukion fysiikan ja kemian hyvin ja sen jälkeen voisin panostaa kunnolla lääkistasoisiin kysymyksiin. Miksei jo aikaisemminkin. Täytyy kuitenkin muistaa painottaa se lukeminen kevääseen, etten ihan täysin väsy ja hukkaa motivaatiota jo alkuvuodesta.

Tällä hetkellä olen lähinnä käynyt läpi fysiikan lukiokirjoja yksitellen rennolla otteella asioita mieleen palautellen ja ennenkaikkea rutiinia laskuihin saaden. Yritän aina sisäistää kaavoja niitä tullessa, jotte ne jäisivät mieleen. Mitä enemmän niitä osaa ulkoa, sen parempi. Vielä en ole päässyt vaikeimpiin kursseihin käsiksi, joten minkäänlaista epätoivoa ei ole tullut. Sitä tosin odotellessa... Fysiikka ei todellakaan ole mun vahvuus! Kemiaa on tullut kertailtua yliopistolla. Mulla on nyt toinen kemiankurssi sielä menossa tällä hetkellä happo-emäslaskut ja pH ovat aiheena. Ensi viikolla siirrytään puskuriliuoksiin. Jäiks! Mutta todella hyvä että yliopiston kautta tulee kerrattua noita ja opiskeltua vähän ylimääräistäkin. Joissakin asioissa kemiassa mennään nimittäin lukiotasoa syvemmälle. Yritän nähdä sen kuitenkin vain positiivisena!

Tällä hetkellä asenne kemiaa kohtaan tosin ei ole kovin positiivinen. Meidän pitää joka viikko viikon aiheista tehdä netistä tehtäviä, joiden vastaukset syötetään yhteen ohjelmaan ja se pisteyttää ne. Jokaista tehtävää saa yrittää kolme kertaa, mutta joka kerralla pisteet hieman vähenee. Olen tämän viikon laskuharjoituksista tehnyt 5/7 mutta nuo kaksi jäljellä ollutta tökkii ja pahasti! Mielestäni mulla on hyvä idea miten ne ratkaistaan, mutta vastaukset ei ole oikeita. Ärsyttää kun en tiedä mikä menee pieleen ja missä se virhe on! Vai onko siinä ohjelmassa? Sitäkin on nimittäin nähty... Yksi ilta vaivuin kauheaan epätoivoon, että en tule ikinä pääsemään lääkikseen, jos ei tuollaiset "yksinkertaiset" pH laskut onnistu! Kaipaan lukio-opetusta ja erityisesti mun lukion kemian opettajaa, joka oli LOISTAVA! Yliopisotta opetus on niin pintapuolista eikä henkilökohtaista apua juurikaan saa... No kurssikaverit onneksi auttaa, mutta välillä niistäkään ei oikein ole apua, kun kaikki tuntuu levan yhtä pihalla!

Meillä oli viikko sitten bilsan tentti, jonka alue oli noin 300 sivua. Kaikki stressasi sitä koetta ihan hirveästi, asia ei ollut kovin tuttua lukiosta ja alue tuntui järjettömältä. Pari viikkoa ennen tenttiä kukaan ei mistään muusta puhunutkaan kuin tulevasta tentistä ja hysteria levisi kaikkiin. Asiaa ei helpottanut yhtään, että opettajat tuntuivat oikein lietsoavan sitä hysteriaa pelottelemalla kuinka aikaisempina vuosina puolet on reputtanut ekalla kerralla, koska ei vain olleet aloittaneet tarpeeksi aikaisin lukemista. Itse aloitin noin kolme viikkoa  aikaisemmin, sillä halusin kuitenkin pyhittää viikonloput vain Mikon kanssa olemiseen. Loppujen lopuksi tentistä olisi varmasti selvinnyt pelkillä luentodioilla ja luennoilla olemisella. Ei ollut kovin paha! Tosin me ei olla vielä saatu tuloksia, joten ehkä ei vielä pidä kauheasti hehkuttaa. Ihmettelen kuitenkin jos en läpi pääse! Jos on jotain asioita, mitä haluaisitte yliopistosta kuulla, niin kertokaa ihmeessä. Voin sitten kirjoitella aiheista omia postauksia. :-)

Musta on ihanaa kun joulu alkaa taas lähestyä! Ostin viikonloppuna ensimmäisen joululahjani ja voi että se on kivaa! Antamisen ilo on yksi parhaimmista iloista. :-) On ihanaa keksiä joku hyvä lahjaidea toiselle ja toteuttaa se. Niin palkitsevaa nähdä kuinka toinen on aidosti iloinen saamastaan lahjasta! Kun vaan keksisi niitä loistavia ideoita. Ne on aika vähissä tänä vuonna! En myöskään raaski laittaa ihan älyttömästi rahaa yksittäisiin lahjoihin, koska opiskelijaelämä on aika tiukilla elämistä ja rahaa jotenkin säästelee kokoajan kauheasti, kun ei ole töitä. No, ajatus se on tärkein, eikös? Ja onhan mulla onneksi säästöjä, joten jos jokin loistava idea eteen kävelee ja se nyt sattuu olemaan hieman yli budjetin, niin ei se haittaa, koska kyllä se saajan aito ilo lahjasta on sen arvoista! Joululta odotan lisäksi ruokaa, ruokaa ja ah-niin-ihanaa ruokaa! Pienenä en niin välittänyt jouluruuasta, mutta nykyään rrrrrrakastan sitä! Lisäksi sellainen rauhallisuus, rentous ja yhdessä olo perheen kanssa kuulostaa tällä hetkellä niin toivotulta. :-) Vielä kun saisi valkoisen joulun niin kaikki olisi täydellistä!

Tästä tuli nyt tällainen kuivahko kuulumispostaus ilman kuvia, kun en jaksa alkaa siirtämään tähän mitään. Laiska kun olen! Kertokaa mulle mitä teille kuuluu ja onko jotain mistä toivoisitte mun kirjoittelevan.

Ihanaa loppumarraskuuta kaikille!
Sonja

Ensiaskeleita fysiikan ihmeelliseen maailmaan

 

Tää kuva on jotenkin aivan loistava pohjustus sille, mitä fysiikan opiskelu paikoittain on. Noi kohdat osuu kyllä niin oikeaan mun kohdalla kun mietin viime vuoden fysiikan laskemistani.

 

Tänä syksynä olen taas ottanut ensimmäisiä varovaisia askelia fysiikan maailmaan. Viime viikolla koulu alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Meillä oli kyllä ensimmäiset yliopistositsit ja tuutori kutsui meitä hänen luokseen syömään lättyjä mutta muuten illat ovat olleet suurin piirtein vapaina. Yksin asuessa on helpompi jotenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa laskeen sitä fysiikkaa! Kotikotona sitä helpommin vain tekee kaikkea muuta mukavaa. En tiedä mikä siinä on syynä.

 

Päätin nyt siis aloittaa fysiikan taas nollista. Fysiikka on suurin kompastuskiveni pääsykokeessa vaadittavista aineista ja se oikeasti tarvitsee eniten harjoitusta. Kemiaa ja bilsaa tulee opiskeltua myös yliopistolla ja ajattelin tammikuusta ottaa myös muutaman fysiikan kurssinkin! Ennen sitä haluan kuitenkin saada kunnon pohjatuntumaa, koska muuten tipahdan heti kärryiltä itse luennoilla. Nyt olen huomannut kuinka kova tahti kemian luennoillakin on ja ne joilla ei ole lukion kemiaa pohjatietona muuta kuin se yksi kurssi, on jo kovaa vauhtia tippunut pois kärryiltä ja se on oikeasti tosi surullista. Haluan ehdottomasti fysiikan kursseilta kaiken hyödyn irti ja siksi yritänkin nyt pohjustaa itseäni ja saada vähän rutiinia kyseiseen aineeseen.

 

Olisin todella ylpeä itsestäni jos saisin käytyä kaikki fysiikan kirjat läpi tämän vuoden puolella, mutta luulen sen olevan hieman liian kunnianhimoinen tavoite. Mutta jos helmikuun alku olisi takaraja niin se voisi olla jo ihan saavutettavissa. Saa nähdä nyt millaisen rytmin noihin tehtäviin saan ja kuinka nopeasti pääsen eteenpäin. Alku on vähän hakemista, mutta motivaatio on ainakin tällä hetkellä korkealla! Mulla on taas niin paljon uutta energiaa kesän jäljiltä ja jotenkin ihan uusi asenne pääsykokeita kohtaan. Sellainen että tänä vuonna mä menen sisälle, keinolla millä hyvänsä. :-) Kunhan vain hion fysiikan kuntoon ja ensi vuoden puolella aloitan fysiikan lisäksi kemian ja bilsan hiomisen niin hyvä tästä tulee. :-) Nyt kun on oikeasti kunnolla aikaa ja jaksamista niin asennekin alkaa olla kohdillaan.

 

Valmennuskurssi on vielä vähän kysymysmerkin alla. Mä pääsisin ilmaiseksi keväällä Eximian kurssille, koska mulla oli sinne se kurssivakuutus, mutta en ole ihan varma menenkö. Se olisi koulun kanssa päällekkäin joten rankkaa se ainakin tulisi olemaan. Noh, sitä voi nyt vielä tässä pähkäillä.

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja alkavaa viikkoa! :-)

Sonja

Fiiliksiä

Viikko on taas vierähtänyt ja varsinaiset luennot vihdoin alkaneet. Tällä hetkellä mulla on kolme kurssia: ympäristötietoa, bilsaa ja kemiaa. Olen ihan kahden vaiheilla, että jättäisinkö tuon ympäristötiedon pois, koska a) aihe ei kiinnosta mua oikein millään tavalla ja b) melkein kaikki lääkikseen haluavat on jättäneet sen pois. Ainoa syy, miksi olen antanut sille vielä mahdollisuuden on se, että saan siitä paljon opintopisteitä ja näin aluksi olen ehkä vähän liiankin hysteerinen noiden opintopisteiden kanssa. Saanhan varmasti niitä tarpeeksi, jotta saan opintotuen?! Haluan mennä aikalailla sieltä mistä rima on matalin, koska panostus pitäisi olla enemmän lääkiksen pääsykokeisiin, mutta haluan kuitenkin bilsallakin päästä läpi kursseista ja saada ne tarvittavat opintopisteet. :-)

Kavereiden hankkiminen on oikeasti raskasta! Pitää olla kokoajan supersosiaalinen, iloinen ja ennenkaikkea aktiivinen. Tulee ihan mieleen vaihtovuosi. Siihen usein vertaankin täällä kokemaani ja toitotan itselleni sitä, kuinka alku on aina vaikein ja kyllä mä Amerikassakin sitten sain niitä kavereita ja mulla oli mahtava vuosi. Kyllä mä täälläkin tulen pärjäämään, alku vain tuntuu aina vähän rankemmalta. Olen paljon yrittänyt pysyä perässä kaikissa koulun ulkopuolisissa toiminnoissa. On oltu yökoulussa, baarikierroksella, pannarikesteillä ynnä muuta mukavaa, mutta kyllä se alkaa vähän myös väsyttään! Alussa kannattaa olla aktiivinen, kyllähän se helpottaa huomattavasti muihin tutustumista kun osallistuu kaikkeen tapahtumaan, mutta kyllä sitä pikkuhiljaa on vähän priorisoitava, että mihin sitä osallistuu ja mihin ei. Ensinnäkin, eihän mulle jää mitään aikaa opiskeluun jos jatkaisin samalla sykkeellä koko vuoden!

Pointti oli kuitenkin se, että se kavereiden hankkiminen ja muihin tutustuminen on oikeasti aika rankkaa. Pitää juosta eri tapahtumissa vaikka välillä olisi vain kiva käpertyä illaksi sohvan pohjalle ja katsoa kaikessa rauhassa salkkareita. Asiat kuitenkin alkaa pikkuhiljaa tasoittumaan täällä, mikä on ihan positiivista. Ensi viikolle on ainoastaan muutama tapahtuma ilta-aikaan ja muuten illat on vapaina (ainakin näillä näkymin...). Voisi siis pikkuhiljaa alkaa kaivaan niitä lukion fysiikan kirjoja esiin ja alkaa kertailla fysiikkaa. :-)

Yksin asuminenkin on ihan uutta mulle ja ajoittain hieman hankalaa. Jyväskylä on ihan uusi ja tuntematon paikka ja kyllä se ottaa oman aikansa ennenkuin tää alkaa tuntua kodilta. Koulun jälkeen onkin usein puhuttu pitkiä maratoonipuheluita äidin kanssa ja illalla jonkun verran poikaystävän kanssa. Viikonloppuna on ihanaa päästä joko kotiin Hämeenkyröön tai saada poikaystävä tänne seuraksi. Viikot on ollut vähän sellaista viikonloppujen odottelua. Tosin tapahtumarikkaat viikot ovat kyllä auttaneet siinä, ettei ole joka ilta kovin yksinäinen olo, kun on tekemistä. Minä aika rauhallisena ihmisenä kuitenkin kaipaan myös jonkin verran rauhallisia koti-iltoja, vaikka välillä onkin tietysti mukavaa lähteä juhlimaan tai tehdä jotain muuta mukavaa!

Asunto itsessään on kyllä todella viihtyisä, vaikka tämä aluksi näyttikin ihan järkyttävältä. Suuren suuri kiitos ihanille vanhemmille, jotka tekivät muutossa suurimman työn ja kun ekan illan tervetuloillanistujaisten jälkeen tulin kotiin, tämä näytti tosi viehättävälle pienelle asunnolle, jossa on ihan mukavakin jopa olla! Omat huonekalut ja tuoksut toi tänne kodikkuutta. Kyllä täällä kelpaa asustella, yksinäisyys vain vaatii totuttelua! Ja tietenkin uusi kaupunki.

Ajoittain on todella ikävä omaa huonetta, omaa perhettä, poikaystävää ja koiria, mutta taas ajoittain on ihan hyvä olla! Kyllä tämä pikkuhiljaa muuttuu helpommaksi ja helpommaksi. Kaikista ihaninta on kun kuulee täällä muiltakin ihmisiltä että heilläkin on välillä ikävä kotiin. Vertaistuki tuo aina paremman mielen. :-) Ja onhan täällä tullut tutustuttua mukaviin ihmisiin! Sellainen oma porukka on hieman vielä hakusessa, mutta yritän olla ottamatta siitä mitään stressiä! Sellainen tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin ei se mitään. Mulla on kyllä ihmisiä täällä kenen kanssa viihdyn, joten eiköhän se vuosi täällä suju ihan kivasti. Ja jos tosiaan jotain lääkislukupiirejä syntyy, niin niihin ainakin haluan ehdottomasti mukaan!

Tässä tällainen fiilispohjainen postaus, miltä on tuntunut tämä yliopiston alku. Jos joillakin on omakohtaisia kokemuksia uuden koulun aloittamisesta, uuteen paikkaan muuttamisesta tai uusiin ihmisiin tutustumisesta, niin kertokaa ihmeessä. On ihana kuulla miten muilla on koulut ja "uudet elämät" alkanut. :-)

Lukusuunnitelma, yes or no?

Tässä vaiheessa kesää sitä alkaa jo pikkuisen miettimään syksyä ja alkavaa luku-urakkaa pääsykokeita varten. Tämä miettiminen on varmaan osittain tullut siitäkin, että Mikko on ollut armeijassa ja mulla töiden jälkeen tekeminen on ollut aika nollissa. Sitä miettii, mitä hyödyllistä voisi tehdä. Yritin saada kuukausikorttia läheiselle kuntosalille, mutta se ei onnistunut, mikä harmittaa edelleen. Lenkille on pirun vaikea lähteä yksinään ja usein tuleekin vain jäätyä kotiin mikä myöhemmin harmittaa. Olen alkanut miettiä, että pitäisikö ne fysiikan kirjat kaivaa esiin jo kesällä? Tarkoitus oli kyllä pyhittää koko loma vain lomailuun, mutta mutta...

Olen miettinyt, pitäisikö sitä kehitellä jonkinlainen lukusuunnitelma tulevalle vuodelle. Monet sanoo, että ilman sellaista on vaikea päästä sisään ja saada kaikki oleellinen tehtyä mitä pitäisi. Onko lukusuunnitelma avain onnistumiseen? Mä olen ollut aina tosi huono suunnittelemaan pitkälle miten etenen opiskelujeni kanssa. Lukulomallakin luin vähän fiiliksen mukaan, ei mulla ollut määritelty tarkkoja kappaleita joita päivässä olisi pitänyt saada luettua. Teen kuitenkin sellaisia suuripiirteisiä tavoitteita omassa päässäni, kuten että tämä kirja olisi kiva olla luettuna ensi maanantaina jne. Joskus ne saattaa lipsua, mutta yleensä silloin tulee tosi huono omatunto! Koskaan ei kuitenkaan tule oikein kirjattua niitäkään tavoitteita ylös.

Nyt olen kuitenkin miettinyt, että pitäisikö mun yrittää ryhdistäytyä ja tehdä kunnon suunnitelma vaikka en sellaiseen olekaan niin tottunut! Olisiko siitä pidemmällä tähtäimellä apua ja pitäisikö se mut ajantasalla missä mennään? Tietenkin opiskelutekniikkoja on paljon erilaisia ja jokaiselle sopii ne omat juttunsa, mutta olisi silti mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia lukusuunnitelman teosta ja sen tehosta! Mä haluan tehdä kaiken "oikein" tänä vuonna ja yrittää kaikkeni, että pääsisin lääkikseen sisälle. Jos se vaatii lukusuunnitelman tekoa, niin sitten mä sellaisen itselleni laadin!

Alustavasti tiedän kuitenkin aloittavani syksyllä fysiikasta. Sen osaaminen on mulla selkeästi heikoimmalla ja nyt aion hiota sen kuntoon ja aloittaa ihan alusta syksyllä. Ajattelin yrittää jouluun mennessä käydä kaikki fysiikan kirjat läpi ja suurimman osan niiden tehtävistä! Tottakai myös kemiaa täytyy kertailla mutta suurin paino tulee olemaan fysiikalla, koska varmasti koulun kautta tulee opiskeltua bilsaa ja luultavasti myös kemiaa koska se olisi tarkoitus ottaa sivuaineeksi. Ensi vuoden puolella alan sitten enemmän painottamaan pääsykoetasoisia tehtäviä ja tänä vuonna täytyy myös harjoitella ainestojen käsittelyä!

Huh huh... Rankka vuosi tiedossa, mutta täytyy vain toivoa että se maksaa itsensä takaisin ensi kesänä ison kirjekuoren muodossa. :-)

Sonja

Jyväskylään!

Tervehdys kaikille!

Mun viimekertaiset pohdinnat olivat ihan aiheellisia, sillä tällä viikolla olen saanut tiedot Jyväskylän yliopistosta. Ensin keskiviikkona postilaatikosta löytyi iso kirjekuori, josta selvisi, että olen päässyt Jyväskylään lukemaan biologiaa. Olin todella ylpeä ja iloinen tästä, vaikka se tietenkin tarkoitti myös vaikean päätöksen tekoa. Otanko paikan vastaan vai keskitynkö vain lääkikseen? Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että olen todella tyhmä, jos jätän sen paikan ottamatta. Yritän opiskella rennolla otteella, jotta energiaa jäisi lääkiksen lukuihinkin. Töitä en aio tehdä (ainakaan mitään säännöllistä), sillä opintotuki ja vanhempani auttavat mua selviämään ensi vuodesta. Aloin pikkuhiljaa näkeen tän asian positiivisesti: pääsen ihan uusiin kuvioihin, tulen tapaamaan paljon uusia ihmisiä ja toivottavasti saamaan myös hyviä ystäviä. Pääsen kokemaan, millaista se on opiskella yliopistossa. Pääsen myös asumaan omilleni ja kokemaan millaista se on. Opiskelijaelämän ylä- ja alamäkiä siis tiedossa syyskuusta lähtien! Maltan tuskin odottaa.

 

Tänään kävin hakemassa postin odottamatta mitään erityistä, mutta löytäen kuitenkin jotain, mikä sai mut ensin hämmentyneeksi ja myöhemmin innostuneeksi. Sieltä löytyi siis toinen hyväksymiskirje Jyväskylän yliopistoon, kemian alalle! En ollut ollenkaan odottanut sitä... Kemiaan en siis mennyt ollenkaan valintakokeeseen, koska hain sinne aika hälläväliä asenteella. Ennen YO-kirjoituksia ajattelin, että kirjoitan kemian hyvin ja yritän päästä sinne pelkällä todistuksella. No, kemia ei mennyt ihan odotetusi YO-kirjoituksissa, joten hylkäsin täysin kaikki toiveet, että voisin päästä yliopistoon ilman valintakoetta. Mutta mä pääsin!! Nyt tuntuu todella hyvältä. :-)

Kysymys onkin, kumman paikan otan? Biologia pidemmällä tähtäimellä kiinnostaisi mua varmasti enemmän, mutta lääkiksen kannalta kemia olisi varmasti hyödyllisempi ja saisin hiottua kunnon laskurutiinia. Ensin ajattelin, että kyllä mä sinne kemiaan menen, mutta sitten huomasin netistä, kuinka bilsaan oli hakenut tänä vuonna lähemmäs 900 hakijaa ja noin 45 pääsi sisään. Kuinka mä raaskin antaa pois mun paikan?! Haha, voi kun on taas elämä niin hankalaa. Valinnanvaikeus! Kertokaa ihmeessä mulle, jos teillä on hyviä ehdotuksia, kumman valitsen. Kemia vai bilsa?

Tällä hetkellä olen niin innoissani aloittamassa opiskelijaelämää. Mikko tulee armeijasta tammikuussa ja toivottavasti saataisiin kaksio ennen sitä Jyväskylästä ja päästäisiin kokeileen yhdessä asumista. Jotenkin mulla on sellainen vahva fiilis, että näin tän kuuluikin mennä. Ensi vuonna me mennään lääkikseen ja tämä vuosi tässä välissä on meille sellaista tutustumista yliopistoelämään ja uusien kokemuksien hankkimista. Ja no tietenkin sitä ankaraa opiskelua lääkistä varten!

Ihanaa viikonloppua kaikille!
Sonja

Confused about my future

Viime postauksessa tosiaan kerroin, että jäin ilman lääkispaikkaa tänä vuonna ja ajattelin kirjoittaa siitä hieman enemmän ja ylipäätään ajatuksistani ensi vuoden opiskeluja kohtaan. Olen yksi iso kysymysmerkki oikeasti, joten jos vaikka tämä kirjoittaminen aiheesta vähän avaisi ajatuksia tai saisi jopa teidän muiden mielipiteitä, se olisi todella hienoa!

Lääkikseen pääsemättömyys ei tullut yllätyksenä. Kokeen aikana jo tuli sellainen olo, että mitä mä täällä oikein teen? Näin, kun yksi tyttö meidän valmennuskurssilta lähti heti ensimmäisen tunnin jälkeen pois ja tulin todella surulliseksi. Itse en missään nimessä halunnut luovuttaa, vaan olin alusta asti päättänyt pysyväni siellä salissa loppuun asti, no matter what. Kyllä se silti ahdisti... Ja oikeasti kävin mielessä ajatuksia, etten enää koskaan yrittäisi lääkikseen uudestaan, musta ei ikinä tule niin fiksua, että voisin niissä pääsykokeissa pärjätä. Tällä hetkellä olen kuitenkin hieman eri mieltä, vaikka todella todella haastavaahan se onkin.

Olen siis noin 90% varmuudella yrittämässä ensi vuonna uudestaan sisään. Ainakin tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, mutta en uskaltanut ihan täysiä prosentteja laittaa, koska eihän sitä koskaan tiedä, miten käy ja minne päädyn. Tyhmäähän se kuitenkin olisi luopua pitkäaikaisesta unelmasta yhden vastoinkäymisen jälkeen. Ja totuushan on, että hyvin harvat sinne heti ensimmäisellä kerralla pääsee. Olin myös todella uupunut keväällä ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja jotenkin se uupumus kyllä heijastui todella voimakkaasti mun pääsykoelukuihin. Koen, että mulla on paljon enemmän energiaa ja voimia opiskella nyt ensi vuoden aikana, kun olen saanut kaikki lukiostressit pois alta ja kesän olen pyhittänyt vain rentoutumiselle.

En ole vielä saanut Jyväskylästä tietoa, olenko päässyt biologiaa opiskelemaan ja se on tässä se tekijä, joka hieman sekoittaa pakkaa. Saan luultavasti tämän viikon aikana tiedon, pääsinkö sisään vai en, eikä mun toisaalta kannattaisi miettiä näitä asioita ennen sitä tietoa ollenkaan. Silti en voi itselleni mitään, kun spekuloin näitä asioita. En osaa yhtään sanoa, pääsenkö sisään vai en! Koen, että pääsykoe meni hyvin ja mun YO-todistuskin on ihan hyvä. Mahdollisuuksia siis ehkä on, mutta koskaan ei kuitenkaan voi olla varma.

Kysymys siis on se, että jos saan Jyväskylän yliopistosta paikan, otanko sen vastaan vai en. Tuntuu hölmöltä, että en ottaisi. Onhan se sentään yliopistopaikka. Mutta siinäkin on niitä huonoja puolia... Ensinnäkin muuttaisin Jyväskylään ja mun tarvisi varmaankin etsiä sieltä joku työpaikka itselleni, jotta saisin vähän rahaa elämiseen. No ei siinä mitään, kyllä mä luulen jaksavani ihan hyvin opiskelut ja työt, mutta sitten jos siihen pitäisi vielä ympätä lääkiksen pääsykokeisiin opiskelu! Siinä kohtaa yhtälö alkaa kuulostaan jo kauhean rankalta. Tietenkin voisin opiskella sitä biologiaa hieman rennommalla otteella, mutta sekin tuntuu tyhmältä, koska jos en saakkaan lääkispaikkaa tokalla yrittämälläkään, niin olisi harmillista että ekan vuoden bilsan opiskelut ovat olleet vähän sitä sun tätä. Olen muutenkin huono sellaisessa hälläväliä-asenteessa, koska haluan aina yrittää parhaani kaikessa.

Tietenkin sisäänpääsyssä on myös hyviä puolia, kuten se että tottakai biologian opiskelu valmentaisi myös samalla lääkiksen pääsykokeisiin ja olisihan se nyt muutenkin mukavaa päästä opiskeluelämään kiinni ja saada vähän uusia tuulia elämään. Nyt pitäisi vaan yrittää jotenkin järjestellä asiat tärkeysjärjestykseen. Opiskelijaelämä ja uudet kaverit vai kunnollinen jokapäiväinen reenaus lääkistä varten. Jos välivuoteen päätyisin, niin tottakai silloinkin hankkisin jotain töitä itselleni, enkä makaisi koko vuotta vain kotona nenä kiinni kirjassa. Mutta aikaa ja voimia jäisi varmasti silti enemmän pääsykoevalmennukseen.

Helpointahan olisi tietysti se, että en pääsisi ollenkaan Jyväskylään sisään ja tämä kaikki vatvominen osoittautuisi täysin turhaksi, koska silloin jäisi vain se yksi vaihtoehto: välivuosi ja rankkaa opiskelua ensi kevättä silmällä pitäen. Jos taas pääsen sisään, niin näiden kysymysten edessä kamppailu on väistämätöntä. Mitä siis tehdä? Onko teillä mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia?

Ehkä pitäisi vain työntää nämä kysymykset hetkeksi syrjään ja palata niihin sitten kun tiedän, pääsenkö sisään vai en. Jännityksellä siis sitä tietoa odottaen!

Sonja

Kuva weheartit.com