LKK-jakson fiilikset

Aika menee ihan älyttömän nopeasti! Meillä alkoi viikko sitten joululoma, mikä tarkoittaa sitä että fuksivuoden syksy on nyt siis paketissa. Jos aika jatkaa kulkuaan näin nopeasti, niin ei tämä kuuden vuoden koulutus loppujen lopuksi nyt niiin pitkä aika ole. Innolla odotan kyllä kaikkea tulevaa ja kiitollisena mietin kulunutta syksyä.

Syksyn viimeisin ja fuksivuoden pisin jakso on nyt siis suoritettu ja toivottavasti tenttikin meni läpi, että saisi koko loman vain rentoutua eikä murehtia uusintoja. LKK eli lisääntyminen, kasvu ja kehitys oli erittäin mielenkiintoinen jakso ja se tuntui solujakson jälkeen niin paljon mielekkäämmältä. Jakso oli kyllä todella laaja ja asiakin oli paikoittain todella hankalaa. Aloitimme naisen normaalista kuukautiskierrosta siirtyen siitä sukusolujen kypsymiseen, hedelmöittymiseen ja raskauteen. Jakson ehdottomasti hankalin aihe oli alkion kehitys ja organogeneesi, joita käsiteltiinkin useassa eri tutorkeississä. Loppujakso oli hieman kevyempää asiaa vastasyntyneen kehityksestä murrosikäiseksi asti ja lopuksi käsiteltiin vielä murrosikää hieman tarkemmin. Näiden lisäksi lantion alueen anatomia tuli tutuksi.

Jakso oli aika pitkä ja jo ihan ekojen viikkojen aikana tuli sellainen epätoivoinen fiilis, että "nyt jo tullut näin paljon vaikeata asiaa, pääsenköhän ikinä tästä jaksosta läpi". Kyllä sitä ihme kyllä jotain jäi mieleenkin ja täytyy kyllä sanoa että iso kiitos siitä kuuluu PBL opetukselle. Ei sitä muuten tulisi opiskeltua asioita etukäteen ennen kuin vasta tenttiviikolla. Koen että myös luennoista saan enemmän irti kun ne käsittelee sen hetkisen tutor keissin ongelmaa, sillä sitä tietoa pystyy hyödyntämään niiden tutoreiden teossa.

LKK jakso sisälsi myös paljon kivoja ryhmätöitä kuten nallesairaalan, potilaan haastattelu harjoituksen TAYSissa, istukan leikkelyä ja neuvolavierailun. Mun motivaatiota kasvattaa kaikki tuollaiset käytännönläheiset työt. Kivaa vaihtelua normaalin opiskelun rinnalla.

Itse tosin suoritin oman neuvolakäyntini nyt joululomalla vasta, koska loppujaksosta sairastuin keuhkokuumeseen. Noin viikon ajan olin joka päivä yli 39 asteen kuumeessa ja luulin sairastavani influenssaa. Lopulta keuhkokuvista löytyi melko isot tulehdukset. Yleensä keuhkokuumeesta joutuu sairaalan osastolle, koska se vaatii suonensisäistä antibioottia. Pääsin onneksi kotisairaalan hoitoon eli elelin kotona kanyyli kädessä ja hoitajat kävivät kolme kertaa päivässä antamassa antibiootin. Niin paljon mielyttävämpää olla kotona! Aluksi stressasin tosi paljon tutoreiden ja luentojen missaamista. En vain kyennyt olla edes istuma-asennossa, joten kouluun en pystynyt mennä edes kuuntelemaan. Jotenkin opin sitten kuitenkin olla stressaamatta ja keskittyä omaan paranemiseen. Oma terveys kuitenkin menee kaiken edelle, kyllä ne koulujutut saa myöhemminkin tehtyä ja hyväksiluettua.

Nyt odotan enää tenttitulosta ja toivon päässeeni läpi. Olo koheni onneksi tenttiviikoksi sen verran että jaksoin lukea mutta terveenä olisin kyllä varmasti aloittanut lukemisen hieman aiemmin. Siksi en täysin varma läpipääsystä ole vaikka ihan luottavaisin mielin kuitenkin.

Nyt vietän joululoman puoliksi töitä tehden ja puoliksi rentoutuen. Joulu on ehdottomasti yksi lempijuhlistani ja odotan sitä ja sen tuomaa tunnelmaa kuin kuuta nousevaa. Olen nyt muutamaan kertaan käynyt Tampereen joulutorilla fiilistelemässä ja kotona juonut glögiä kynttilöiden valossa useana iltana. Jouluruuat ovat joulussa varmaan parasta mitä tiedän joten aion kyllä syödä hyvällä omalla tunnolla lisäkiloja pelkäämättä. Palataan sitten tammikuussa taas ruotuun ja liikunnan makuun!

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua kaikille!

Nallesairaala ja anatomian alkeita

Viime viikko oli ehkä intensiivisin viikko tähän mennessä koulussa, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna ei se niin rankka ollutkaan miltä alkuviikosta tuntui. 

Nallesairaala, joka on tässä lisääntymisjaksolla ollut jo monta vuotta, oli alkuviikosta ja ihan mielenkiintoinen kokemus. Saatiin lääkärintakit päälle ja hieman välineitä lelujen hoitamiseen. Värikkäät lasten laastarit oli kyllä ehdottomasti eniten lasten mieleen ja niistä lapset usein innostui. Itse en ole nyt vähään aikaan ollut päiväkoti-ikäisten lasten kanssa tekemisissä joten olihan se jännittävää mennä sinne niiden kanssa leikkimään. Itselläni on vähän myös se ongelma etten osaa oikein heittäytyä sinne lasten tasolle ja antaa mielikuvituksen lentää. Tuntuu ettei tässä iässä oikein ole enää sitä mielikuvitusta! Se oli välillä tosi työlästä yrittää heittäytyä siihen leikkiin mukaan. Oli kuitenkin ihan palkitsevaa ja tykkään kyllä lapsista tosi paljon. Erityisesti jäi mieleen pieni poika jota pelotti ihan suunnattomasti tulla "lääkärin" vastaanotolle. Itku oli kokoajan lähellä eikä meinannut millään antaa tutkia pupuaan vaan piti sitä vain tiukasti sylissä. Hyvin se kuitenkin meni ja lopussa annoin kaikille lapsille tarran joka varmasti oli lapsille hienoa. Ehkä tämä jopa saattoi lieventää joidenkin lasten lääkäripelkoa, who knows! 

Tällä viikolla on saatu käyntiin anatomian opiskelut, jotka on siis intgroitu muuhun opetukseen. Nyt esimerkiksi tällä lisääntymisjaksolla olisi tarkoitus oppia lantion alueen luut, ligamentit, lihakset, verisuonet, hermot, naisen sekä miehen genitaalialueen anatomia sekä varmaan vielä jotain muutakin. Ihan hullultahan se tuntuu että noi kaikki kuuluisi ennen joulua osata niin latinaksi kuin suomeksikin. Todella todella aikaa vievää ja hermoja raastavaa se ainakin mulle on nyt ollut, kun tuntuu ettei se latina jää päähän yhtään. No, luiden opettelu tuntui ehkä vähän helpommalta kuin esimerkiksi tuo genitaalialue, mutta eiköhän sekin joskus päähän jää. Ja ylipäätään anatomian opiskelu varmasti helpottuu ajan mittaan, mutta näin alussa se on todella uuvuttavaa. 

Muuta mielenkiintoista koulussa on ollut muunmuassa potilaan kohtaaminen ja ensi viikolla potilaan haastattelu jotka suoritetaan kummatkin TAYSissa oikeiden potilaiden kanssa. On todella hassua kulkea sielä sairaalan käytävillä valkoinen takki päällä, vaikka todellisuudessa ei tiedä kyllä lääketieteestä vielä yhtään mitään. Mutta tykkään tarkkailla lääkäreitä, hoitajia ja muuta henkilökuntaa. Kiva päästä joskus osaksi sitä sairaalamaailmaa! Kaikki käytännön työt muutenkin pitää sitä mielenkiintoa yllä tässä prekliinisessä vaiheessa. Pelkkä luennoilla istuminen kävisi tosi nopeasti aika puuduttavaksi.

Ensi viikolla on ne kauan odotetut e-bileet! Onneksi koulu näyttää aika rennolta ensi viikolla, sillä aikaa menee varmasti aika paljon bileiden valmisteluun. Itse olen ruokatiimissä, joten tarjoilujen tekoon tulee varmasti menemään useampia tunteja... No, ehkä se on ihan ok jos joskus jää esimerkiksi tutoreihin panostus vähän vähemmälle. 

#kukkoonirti

Tänään on ollut kiva päivä. Aamulla Orion tarjosi meille oikein hyvän aamupalan, jonka jälkeen saatiin ihka omat stetarit! Tänä iltana olenkin sitten yrittänyt kuunnella sillä hengitysääniä ja sydämmen sykettä. Stetarit tuli juuri sopivasti viikkoa ennen nallesairaalaa jolloin pääseekin sitten leikkimään sillä lisää.

Lisäksi meidän kurssin huikea e-biletraileri julkaistiin tänää youtubessa. Pakko jakaa se täälläkin, niin hienoa osaamista siinä on. Tuskin kuitenkin kovin monelta löytyy helikopterikameraa jolla ollaan kuvattu meidän upea loppuhuipennus Torni hotellissa.

E-bileet on siis fuksikurssin esittäytymisbileet, jossa on tarkoituksena tehdä kaikki paremmin kuin viime vuonna. E-bileisiin valitaan salainen teema joka lopulta julkaistaan trailerin mukana. Meidän trailerin loppuosa on eri videolla, sekin löytyy youtubesta, mutta teemana toimii siis Seitsemän kuolemansyntiä. Teemasta tehdään sitten vähän pidempikin video joka näytetään itse bileissä. :-) Siitä tulee luultavasti yhtä huikea kuin tästä traileristakin!

Tosiaan meidän kurssin isännän sukunimen mukaan kurssi on nimetty Cursus Kukoksi. Tämä ehkä vähän selittää tuota miksi muutettiin peto kukoksi. Meidän kurssi on kyllä niin huikea! Cursus kukko <3

Solujakso

Mä en koskaan odottanut saavani mitään hyötyä Jyväskylän yliopistossa suoritetuista kursseista lääkiksessä. Paitsi tietysti sen, mitä pääsykokeisiin lähdin sieltä hyötyä hakemaan. Lähes kaikki kursseista, joita siellä suoritin, valitsin sen mukaan että ne tukisi mun pääsykoelukuja. Koskaan en odottanut saavani siitä mitään hyötyä itse lääkiksessä ja se oli mulle ihan täysin fine. Ajattelin, että jos niin hienosti käy, että joskus lääkikseen pääsen niin silloin olen kyllä valmis käymään kaikki kurssit ihan A:sta Ö:hön. 

Meillä on nyt ensimmäinen kunnon kurssi johdanto-jakson jälkeen takana päin: solut, kudokset ja niiden toiminta. Aika lailla heti aluksi tehtiin selväksi, että tämän kurssin tentti on mahdollista saada hyväksiluettua, jos on aikaisemmin opiskellut jotain solubiologiaan liittyvää yliopistotasolla. Pakkohan se oli sitten tilata Jyväskylästä opintosuoritusote ja kokeilla, jos omista solubilsan kursseista saisin tentin hyväksiluettua ja sainhan mä! Piti mun kaikkeen pakolliseen opetukseen osallistua, sekä tutoreihin mutta niihin olisin varmasti osallistunut muutenkin. Ei mulla kuitenkaan kovin hyvin mielessä ollut noi muutaman vuoden takaiset soluopiskelut. Ensi viikko on täysin vapaa siis mulle, mutta monille se on loppu viikon tenttiin lukemiseen tarkoitettu lukuloma. Täytyy siis yrittää rentoutua ja ottaa vapaa-ajasta kaikki irti, että jaksaa täysillä opiskella ensi jaksossa. :-)

Solujakso oli paikoin ihan mielenkiintoinen, mutta loppua kohden alkoi kyllä jo puuduttaan. Hemidesmosomeista tai esimerkiksi G-proteiinien toiminnasta lukiessa alkaa miettimään, että teenkö mä tällä tiedolla mitään tulevaisuudessa lääkärin ammatissa. Motivaatioa ja mielenkiintoa oli välillä vaikea löytää. 

Nyt olen ensimmäistä kertaa kunnolla aloittanut totutteleen tuohon englanniksi opiskeluun. Jyväskylässä tyydyin menemään sieltä mistä aita on matalin ja luin lähinnä vain luentokalvoja, joten siellä en saanut kyllä minkäänlaista rutiinia tuohon englanniksi lukemiseen. Mä luulen että tämä solukurssi oli hyvä kurssi totutella siihen, koska asiat olivat edes jonkin verran tuttuja jo lukiosta sekä Jyväskylän yliopistosta, joten ihan nollasta ei tarvinut lähteä tietoa etsimään. Luin Essential Cell Biology kirjaa jossa lisäksi oli hyvin ymmärrettävää ja selkeää englantia, joten ongelmia ei juurikaan ollut! Meille suositeltiin myös Histologian kirjaa ja joihinkin ryhmätöihin oli annettu jotain lukemisalueitakin histon kirjasta, mutta sen lukeminen oli mulle ihan täyttä tuskaa. Yhden sivun lukemiseen meni varmaan lähemmäs tunti. Jotkut kyllä tuntuu tykkävään kyseisestä kirjasta, mutta mä ihan suosilla etsin tietoni jostain muualta. 

Myös siihen tiedon itsenäiseen etsimiseen on ollut pieni tottuminen. Kukaan ei ole sanomassa, että tähän aiheeseen kannattaa lukea kirjasta x jotkut tietyt sivut. Itse on tehtävä se työ ja etsittävä joku luotettava lähde. Toinen ongelmahan on se opiskelun rajaaminen. Jokaisesta meidän tutoreissa käsitellystä aiheestakin saisi varmasti ihan oman tuhatsivuisen kirjan kirjoitettua, joten pakkohan se tiedon haaliminen johonkin on rajattava. Itse on päätettävä, koska omasta mielestään tietää tarpeeksi. Tutoreissa sen huomaa, että osa vetää sen rajan eri kohtaan kuin toiset. Tietenkin se riippuu myös omasta mielenkiinnosta opiskeltavaa aihetta kohtaan, kuinka paljon siihen jaksaa perehtyä. Itse olen ottanut aika rennon asenteen näin aluksi. Yleensä luin sen mitä siinä cell biology kirjassa käsiteltävästä aiheesta kerrottiin ja se on riittänyt mulle. 

Tutoreiden ja luentojen lisäksi solujakso sisälsi paljon valomikroskoopilla kudosnäytteiden katselua eli sitä histologiaa. Yritettiin oppia erottamaan toisistaan sileää lihaskudosta ja tiivistä järjestäytynyttä sidekudosta yms. Eilen meillä olikin histologian preparaattitentti, jossa piti tunnistaa eri kudosnäytteitä. Se oli yllättävän helppo tentti vaikka sitä alkuun vähän kuumoteltiinkin. 

Tämä kuva oli heijastettu luentosalin seinälle ennen histon tentin alkua! :-D

Jännintä tässä jaksossa oli varmaan verinäytteiden otto ihan jakson alussa. Siinä jotenkin pääsi niin lähelle käytäntöä, kun pääsi kaverilta ottaan verta. Aluksihan se kyllä jännitti ihan hulluna, varsinkin olla itse pistettävänä, mutta hyvin se lopulta meni. Sen jälkeen tuli tosi kiva fiilis, sellainen että jes, tää on kivaa! 

Nyt odotan todella innolla seuraavaa jaksoa joka on Lisääntyminen, kasvu ja kehitys. Jotenkin se tuntuu tän solujakson jälkeen niin paljon konkreettisemmalta lääkärin työtä ajatellen. Lisäksi se sisältää kaikkia mielenkiintoisia opintokäyntejä, kuten neuvolakäyntiä ja päiväkodissa nallesairaalaa. Itse lukujärjestys näyttää todella rennolta. Paljon päiviä jolloin on vain muutama tunti opetusta, mutta vanhempien opiskelijoiden mukaan kyseessä on kuitenkin erittäin laaja kurssi, joten sitä vapaa-aikaa on varmasti käytettävä itsenäiseen opiskeluun. Vapaa-aikaa vie myös kaikki opiskelun ulkopuolinen toiminta kuten e-bileiden suunnittelu, joka on meidän fuksikurssin vastuulla ja tavoitteena on aina järjestää edellisvuotta paremmat pippalot. Näytetään mistä meidät fuksit on tehty!

Buranahaalarit!

Vitsi, miten hienolta tuntui tänää saada omat buranahaalarit! Nää jalassa sitä alkaa pikkuhiljaa tuntemaan itsensä oikeasti lääkisopiskelijaksi. :-) Nyt sit pitäis vaan äkkiä ommella muutamat merkit siihen kiinni ennen torstain Kauppakadun approa. 

Pääsykokeisiin valmistautuminen

Vuosi sitten näihin aikoihin aloitin hiljalleen pääsykokeisiin luvun. Iltalukion fysiikan kurssi alkoi jo melko aikaisin syksyllä, mikä otti päähän. En olisi halunnut aloittaa lukemista vielä niin aikaisin, mutta koska halusin kuitenkin käydä kaikki fyysikan kurssit (ensimmäistä lukuunottamatta) iltalukiossa, oli pakko aloittaa jo aikaisin syksyllä. En kuitenkaan ollut valmis käymään Tampereella enempää kuin kahdesti viikossa. Matkoihin meni aina kuitenkin aikaa, enkä omista omaa autoa joten piti aina sumplia vanhempien ja siskon kanssa menot niin että sain auton käyttöön aina maanantai- ja keskiviikkoilloiksi.

Iltalukiossa en siis lukenut muuta kuin vain fysiikan kursseja. Olisin samaan hintaan voinut lukea myös kemiaa sekä biologiaa ja varmasti olisin niitä lukenutkin jos olisin asunut lähempänä. Nyt koin tuon kahdesti viikossa Tampereelle ajelun hieman työlääksi ja aikaa vieväksi, mutta kuitenkin todella hyödylliseksi. Biologia ja kemia oli kuitenkin mulle tutumpia, koska olin niitä lukiossa lukenut ja YO-kirjoituksissa kirjoittanut joten päätin keskittyä aluksi vain fysiikkaan.

Niin kuin jo sanoinkin, aikaisin syksystä fysiikan lukemiset ei aluksi oikein kiinnostaneet. Olin varmaan edelleen vähän loman tarpeessa edellisistä pääsykokeista. En ymmärrä kuinka jotkut jaksaa jo heti kesällä aloittaa luvut melkeinpä heti edellisten pääsykokeiden jälkeen. Itse tarvitsin useamman kuukauden luvuttoman loman ennenkuin pystyn motivoimaan itseäni uudestaan. Päätinkin aluksi mennä rennolla otteella lukion kanssa. Fysiikan lämpökurssi oli muutenkin jo tuttu ja helppo, joten tunneilla istuminen tuntui usein aika turhalta. Tuli kuitenkin laskettua tosi paljon tehtäviä, mikä palautteli asioita kivasti mieleen ja kehitti sitä niin surullisen kuuluisaa laskurutiinia.

Etenin siis vuoden loppuun aikalailla iltalukion tahdissa. Tehtäviä tein paljon enemmän mitä annettiin läksyksi, koska halusin hyödyntää opettajia aina jos jossain tehtävässä oli hankaluuksia. Lukioaikoina jätin fysiikan opinnot kesken sähkökurssin jälkeen ja vaikka niinkin pitkään siellä kitkuttelin, juuri mitään ei kyllä jäänyt päähän! Lähinnä vain opettelin asiat ulkoa sisäistämättä mitään. Nyt oli kiva käydä fysiikan kurssit kunnolla opettajan johdolla läpi uudestaan ja koin tästä olevan todella paljon hyötyä.

Iltalukiota voin kyllä suositella varsinkin silloin jos on joku yksi heikompi aine, missä kaipaisi opettajan tukea. Etenemistahtihan siellä on paljon nopeampi kuin normaalisti lukiossa, joten jos ihan nollapohjilta sinne menee, niin omaa aktiivisuutta kannattaa olla. Suosittelisin aina tutustumaan opetettaviin aiheisiin ennen itse opetusta, jotta tietää jo asiasta jotain ja voi sitten kysyä opettajalta jos jäi jotain epäselväksi. Tällä tyylillä on kyllä mahdollista pysyä mukana! Tosin itse opiskelin usein kahta kurssia samanaikaisesti, joten kyllä se töitä vaatii. Itseäni helpotti suuresti se, että asiat oli kaikilta kursseilta edes jotenkin tuttuja, joten pystyin heti keskittyä niihin vaikeimpiin asioihin ja hioa niitä kuntoon. Kovalla motivaatiolla on kyllä mahdollista pysyä huonommallakin lähtötasolla mukana! :-)

Itse en ole kovin suuri valmennuskurssien kannattaja. Itse kävin eximian lyhyen kurssin heti kirjoitusten jälkeen ja koin sen hyödyttömäksi. Olin kyllä silloin todella väsynyt YO-kirjoituksista, joten motivaatiota ei kauheasti enää ollut pääsykoelukuihin, joten se varmasti söi valmennuskurssin hyötyä. Mikään valmennuskurssihan ei takaa sitä opiskelupaikkaa, kyllä se kuitenkin aina lähtee itsestä ja siitä omasta motivaatiosta. Ehkä sellaiselle ihmiselle, jolta on kaikki aineet (fy, ke, bi) jäänyt lukiossa lukematta, sellainen pitkä ja kattava valmennuskurssi voi olla todella hyödyllinen. Jos kuitenkin aineet on jo lukiosta tuttuja, en koe valmennuskursseja välttämättömäksi. Tästä aiheesta voisin melkein joskus kirjoittaa ihan oman postauksen.

Muistan kuinka vuodenvaihteen jälkeen oli todella vaikeaa aloittaa kemian ja biologian lukemiset. Jotenkin vain siirsin ja siirsin niiden aloittamista aina seuraavalle viikolle ja kyllä se varmaan helmikuulle meni kun vihdoin aloitin. Ostin sen mafyn vanhan tehtäväpaketin koneelleni fysiikasta ja kemiasta ja aloitin niiden laskemisen. Olen aina ollut tosi huono tekeen mitään lukusuunnitelmaa ja yleensä sellaiset vaan saa mut todella ahdistuneeksi sit jos niistä jää jälkeen. Mafyn tietokoneohjelma teki automaattisesti sellaisen aikataulun tehtävien tekemiselle, jotta kaikki tehtävät ehtii tekemään ennen pääsykoetta.

Punainen käyrä kuvaa siis omaa tasoa joka aina nousee sitä mukaan kun teet tehtäviä. Musta käyrä on se, millä tasolla pitäisi aina vähintään olla jotta pysyy aikataulussa. Ahdistuin aina kovasti jos jäin tuon mustan viivan alle ja usein mun punainen käyrä olikin paljon mustaa käyrää korkeammalla, että sain muutaman päivän hyvällä omalla tunnolla olla laskematta. Ja siis en tarkoita sitä, että muutamana päivänä en laskenut yhtään mitään. Silloin yleensä laskin jonkun toiseen aineen tehtäviä tai luin biologiaa. En millään jaksanut joka päivä panostaa kaikkiin kolmeen aineeseen. 

Kemian ja fysiikan laskemiset oli siis aikalailla tuon mafyn tehtäväpaketin sekä vanhojen lukiokirjojen varassa. Koin kyllä saavani melko hyvän laskurutiinin ja aloin oikeasti tykkäämään esimerkiksi fysiikasta jota ennen niin kovasti vihasin. Jossain kohtaa tuntui että olin fysiikassa jopa parempi kuin kemiassa, mutta loppupeleissä olin kyllä kumpaakin ainetta hionut niin paljon että taisin olla niissä aika tasaisen vahva.

Biologian lukuihin lainasin kaverilta Ihmisen fysiologia ja anatomia kirjaa, jota luin lukiokirjojen lisäksi. Lukiokirjojen samat tekstit alkoi oikeasti kyllästyttään todella paljon, joten tuo uusi kirja toi lukemiseen vähän mielenkiintoa ja yskityiskohtaisempaa tietoa monestakin eri asiasta. Jouduin aina vähän miettimään, mikä olisi hyvä asia muistaa ja mikä menee jo liian syvälliseksi. Opettelin kuitenkin ihmisen biologiaa paljon yksityiskohtaisemmin kuin aikaisempina vuosina. Tein myös melkein kaikesta todella hyvät muistiinpanot. Käytin todella paljon aikaa eri anatomisten rakenteiden piirtämiseen ja värittämiseen. Kertaaminen onnistui siis hyvin omia muistiinpanoja lueskelemalla.

Jotenkin tämä vuosi tuntui selkeästi erilaiselta kuin aikaisemmat haut. En ollut yhtä stressaantunut kuin ennen. Harrastin myös säännöllisesti liikuntaa lukemisen ohella ja kävin jonkin verran keväällä töissäkin. Välillä työnteko stressasi suunnattomasti ja ajattelin niiden pilaavan mun mahdollisuudet sisäänpääsyyn. Näin myöhemmin ajatellen, ne työt oikeasti oli varmasti ihan hyvä juttu. Sain ajatukset kokonaan muihin juttuihin ja jaksoin taas paremmin panostaa lukemiseen. Tein todella paljon iltavuoroa niin että aamupäivät luin tehokkaasti ja illat olin töissä. Aamuvuorojen jälkeen lukeminen oli todella raskasta, joten tein suurimmaksi osaksi vain iltavuoroa. 

Lisäksi jotenkin se oma osaamistaso otti tosi ison harppauksen edellisvuoteen verrattuna. Palaset vain vihdoinkin loksahteli paikoilleen ja koin olevani kaikissa kolmessa aineessa hyvä. Tottakai sitä aina epäili omaa osaamistaan ja sisäänpääsyn mahdollisuuksia, mutta sitä se hakeminen aina on. Epätoivoa, mutta myös onnistumisen tunteita. :-)

Mun poikaystävä oli tilannut mafynetistä vähän laajemman tehtäväkokonaisuuden itselleen ja siinä tuli mukana muunmuassa harjoituskokeita joita kopioitiin sitten mullekin. Ehkä noin kolme viikkoa ennen pääsykoetta aloin sitten niitä tekeen aina jokatoinen päivä. Otin viisi tuntia aikaa ja tein kokeita, niin kuin ne olisi pääsykokeita. Siinä vasta epätoivon hetkiä tulikin, koska mafy oli oikeasti osannut tehdä tosi kinkkisiä tehtäviä mikä oli tietysti hyvä juttu. Yksi niistä kokeista oli erityisesti todella vaikea ja sen kokeen jälkeen olin ihan varma etten tule pääsemään tänäkään vuonna sisään. Laskin omat pisteeni enkä saanut lähellekään puolia kokeen pisteistä. Vasta myöhemmin selvisi, että mafy oli arvioinut jokaiselle kokeelle yksilöllisesti "sisäänpääsypisterajat" ja ylitin sitten kuitenkin ne rajat! Voi sitä onnen tunnetta, kun yhtäkkiä taas näkyikin valoa tunnellin päässä. Siinä sitten toitotin itselleni sitä kuinka viimeiseen asti nyt mennään täysillä eikä luovuteta! 

Kokeet myös ulkonäöllisesti näytti ihan oikealta pääsykokeelta

Noin kymmenen harjoituskoetta tein. Ihan viimeisten kohdalla aloin olla todella väsynyt siihen kellottamiseen ja täysillä panostamiseen. Itse pääsykoe alkoi jo olla niin lähellä, että jätin sen viimeisen kokeen kesken ja päätin antaa aivojeni levätä enkä rasittaa niitä enempää. Olivat sitten täydessä teräskunnossa h-hetkellä. :-) Muutamana päivänä ennen koetta en siis tehnyt juuri mitään, ehkä muutamia asioita biologiasta kertailin mutta muuten otin rennosti. Koin kuitenkin nuo harjoituskokeet todella hyödyllisiksi. Jotenkin tuli sitä sellaista rutiinia siihen kokeen suorittamiseen, jolloin ehkä se oikea koe tuntui vain yhdeltä kokeelta muiden rinnalla eikä niin pelottavalta. Mene ja tiedä. Itselle ne kuitenkin loi sellaista itsevarmuutta ja taistelutahtoa, koska lähes kaikissa kokeissa pääsin yli sen mafyn arvioiman pisterajan. 

Vielä loppuun voisin koota teille hakijoille muutaman vinkin hakuprosessiin, jotka monille saattaa olla kyllä itsestäänselviäkin, mutta toimii myös ehkä sellaisena TL;DR tiivistelmänä:

• Laske, laske, laske ja laske! Laskurutiinia ei vain saa mitenkään muuten kuin laskemalla. Aloita helpoista yksinkertaisista laskuista, jotta kaavat tulisi tutuiksi ja pikkuhiljaa siirry haastavampiin. 
• Juuri ennen pääsykoetta kannattaa kuitenkin palata niihin helppoihin laskuihin. Tällä tavalla saat hyvin kerrattua ja palautettua muistiin laskukaavat, mutta saat myös itsevarmuutta pääsykoetta varten, kun osaat tehtävät. Siitä ei ole mitään hyötyä laskea jotain todella haastavaa tehtävää edellisenä iltana ennen pääsykoetta ja masentua sitten siitä, kun ei osaa.
• Yritä tehdä tehtäviä mahdollisimman pitkälle ilman apua. Älä katso malliratkaisua, vaikka tehtävä ei heti aukeisikaan. Mieti mitä kaikkea lähtöarvoista pystyy laskea ja lähde kokeilemaan edes jotain. Väärästäkin ratkaisutyylistä on enemmän apua kuin yrittämättä jättämisestä. Lisäksi moneen tehtävätyyppiin saattaa olla useampi tapa päätyä oikeaan vastaukseen. 
• Kiinnitä huomiota, jos tehtävissäsi toistuu samantyylisiä virheitä ja yritä päästä niistä pois. Itse olen kova tekemään huolimattomuusvirheitä, joten oli haastavaa opetalla tekemään tehtäviä nopealla tahdilla mutta samalla myös välttää niitä huolimattomuusvirheitä. 
• Yritä myös aidosti kiinnostua opiskeltavista asioista. Okei, joidenkin suotyyppien ja fysiikan diodien kohdalla se voi tuntua kyllä mahdottomalta, mutta auttaa kuitenkin asioiden sisäistämisessä. 
• Keksi jotain muutakin tekemistä säännöllisesti, jolloin saat ajatukset kokonaan muihin juttuihin! Urheile, näe kavereita, lähde shoppaileen, jotain kivaa mistä nautit. :-) 

Ja vielä loppuun poikaystävän vinkki (joka siis myös pääsi lääkikseen):

• Vaikka olisi kuinka hyvät lähtökohdat (pelkkiä älliä kirjoittanut lukiosta), niin siihen ei kannata tuudittautua. Lääkikseen pääsy vaatii rankkaa työtä ja se kannattaa tiedostaa! 

Kaikille tuleville hakijoille oikein paljon tsemppiä luku-urakkaan! Laittakaa kommenttiboksiin kysymyksiä, jos sellaisia tuli mieleen. Vastaan niihin oikein mielelläni. :-)

Sonja

Ensimmäisten viikkojen fiiliksiä

Tänään polkiessani pyörällä kotiin tuolta Kaupin kampukselta mietin että tänää voisi olla hyvä päivä päivittää blogia. Samalla myös tuskailin tuota Taysin ympärillä olevaa työmaata. Pyöräilyreitit muuttuu vähän väliä ja täytyy miettiä, mistä sitä olisi tällä kertaa fiksuinta/nopeinta mennä. Toinen uusi asia on liikennevalot! Ei sitä siellä "maalla" asuessa tullut edes ajatelleeksi kuinka paljon liikennevalot hidastaa pyörällä kulkemista, kun koko ajan saa seisoskella risteyksissä. Vaikka alati muuttuva työmaa ja liikennevalot kulkua hieman hidastaakin, olen kyllä nauttinut todella paljon kaupungissa asumisesta. Joka paikkaan pääsee niin kätevästi pyörällä ja auto olisi oikeastaan jopa hitaampi. Eilen poljin keskustaan ostaan paitaa itselleni torstaista mediverkko cup -tapahtumaa varten ja koko reissuun meni hieman reilu puoli tuntia. Todella nautin tästä, että kaikki on lähellä, kun on tottunut siihen että ilman autoa ei oikein voi lähteä minnekään.

Lääkiksen alku on ollut tapahtumarikas! Ensimmäinen viikko oli todella raskas, koska sairastuin heti aika kovaan flunssaan ja se tottakai väsytti. Muistan kuinka olin vuosi sitten myös samoihin aikoihin flunssassa ja ajattelin, että onneksi voin olla vain kotona eikä tarvi juosta lääkiksen kaikissa iltamenoissa. Noh, tänä vuonna sain sitten kokea sen! Selvisin oikeastaan ihmeen hyvin, mutta kyllä siinä kohtaa meinasin luovuttaa kun pääsin kotiin edellisistä bileistä noin kahden aikaan yöllä ja seuraavan bileiden lippuja oli tarkoitus mennä jonottaan neljän/viiden aikaan aamuyöstä. Jotenkin sitä vain selvisi siitäkin. Onneksi tämä on mun viimeinen fuksivuosi! :-D

Meidän kurssi vaikuttaa kyllä tosi ihanalta ja aktiiviselta. Tuntuu tosin että vielä on paljon porukkaa kenen kanssa en ole jutellut ollenkaan! Ensimmäisellä viikolla flunssan ja kovan juhlimisen lisäksi väsytti kyllä ihan vain se sosiaalisena olokin ja kaikkiin uusiin ihmisiin, paikkoihin ja asioihin tutustuminen. Vähäisenä vapaa-aikana oli ihana vain makoilla sohvalla ja olla hiljaa. Kaikesta huolimatta on ihana tutustua uusiin ihmisiin ja todella toivon löytäväni lääkiksestä elinikäisiä ystäviä.

Itse koulu on vielä toistaiseksi ollut todella rentoa. Olemme hieman tutustuneet ensihoitoon sekä pbl oppimismuotoon, mitä Tampereen lääkiksessä käytetään. Lisäksi meillä oli todella mielenkiintoinen opintokäynti joko Taysissa, Hatanpään sairaalassa tai terveyskeskuksessa. Itse olin terveyskeskuksessa seuraamassa potilaiden lääkärikäyntejä ja haastattelemassa hieman potilaita siitä millainen heidän mielestään on hyvä lääkäri ja millaisia odotuksia potilailla on lääkärin vastaanotolla. Tuntuu todella hurjalta päästä näin varhaisessa vaiheessa jo kontaktiin potilaiden kanssa ja seuraamaan sitä oikeaa lääkärin työtä läheltä.

Välillä oikein havahdun siihen, että ei vitsit, nyt sitä sitten oikeasti ollaan opiskelemassa lääketiedettä. Koen olevani todella onnekas ja kiitollinen siitä että saan opiskella alaa, joka todella kiinnostaa. Toisaalta taas välillä herää sellaisia ajatuksia, että apua onko musta tähän. Tulenko koskaan selviään näistä opinnoista, onko musta niin vastuulliseen työhön. Mä luulen, että tollaiset ajatukset on kaikilla normaaleja, eikä meistä kukaan ole syntynyt valmiiksi lääkäriksi. Eiköhän tämän kuuden vuoden aikana siihen sitten kasva ja se oma "lääkäri-minä" kehittyy kokoajan pikkuhiljaa. :-)

I did it!

Voi apua... Tämä välivuosi hujahti kokonaan ohi kirjoittamatta blogia. Ei vain oikein ollut inspistä kirjoittaa. Nyt jostain syystä kuitenkin sellainen tuli ja ajattelin nyt hieman kertoa teille mun kuulumisista koska siitä oli kommentteihin tullut kysymyksiä. Blogin kohtalosta sen enempää en kuitenkaan osaa sanoa, jatkanko vai en. Olen tässä välivuoden aikana ajatellut että en jatka, mutta mun mieli muuttuu kauheen usein!

Noh, jokatapauksessa tänä vuonna mua onnisti ja pääsin sisälle Tampereen lääkikseen! :-) Pääsykokeen jälkeen oli jo tosi hyvä fiilis, sellainen että nyt mennään sisälle. Pikkuhiljaa aloin myös katsomaan oikeita vastauksia netistä ja jopa laskin itselleni jonkinlaiset raakapistearviot mitä en yleensä ikinä tee. Omien pisteideni mukaan mentiin yli puolivälin, mikä yleensä on se rajapyykki pääseekö sisään vai ei. Mutta tottakai oma itsevarmuus väheni mitä pidemmälle mentiin pääsykokeista.

Muutamaa päivää ennen tulosten tulemista olin oikeasti ihan hermoraunio. Me oltiin mun poikaystävän kanssa Amerikassa lomalla meidän host perheitä katsomassa ja mä saatoin alkaa yhtäkkiä vain itkemään. Mun ihana host äiti ihmetteli mikä mulla on hätänä ja selitettiin sitten että pääsykoetulokset stressaa vaan ihan älyttömästi. Onneksi ne tulokset tuli jo vähän etuajassa.

Yhtenä kesäkuun päivänä äiti oli laittanut mulle monta viestiä että nyt ne tulokset on netissä ja mä näin sen viestit vasta parin tunnin päästä. Äiti raukka ihan hermona joutunut odotella. :-D Kädet tärisi ja sydän hakkas kun kirjauduin opintopolkuun. Pankkitunnuksetkin meni ensin väärin! Ja kun vihdoin sain kirjauduttua, en edes nähnyt missä se "hyväksytty" luki. Poikaystävä siinä vierellä istui ja sanoi että, pääsin sisään. Muutama sekunti siinä kesti tajuta se ja sen jälkeen tuli itku. Ja suuren suuri helpotus!

Sain kyllä ihan loistopisteet, 76 raakapistettä kun pisteraja oli 61. En ihan noin hyviä pisteitä odottanut joten en voi olla kuin tyytyväinen. On niin helpottunut olo. Se on mahtava tunne kun kova työ vihdoin palkitaan! Mä niin koen ansainneeni tän. :-)

Mä olen todella innoissani. Myös mun poikaystävä pääsi lääkikseen ja juuri tänää käytiin hakemassa avaimet meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Olen niin valmis aloittaan uuden vaiheen mun elämässä, myydä kaikki lukio kirjat pois ja kerätä tilalle lääkiskirjoja! Jos joku on siis opiskelumateriaalien puutteessa niin muhun voi ottaa yhteyttä. :-)

En tiedä löydättekö te tän mun pitkän tauon jälkeen enää tänne mun blogiin mutta jos löydätte niin jättäkää ihmeessä jotain puumerkkiä. Mä tosiaan en vielä tiedä blogin tulevaisuudesta... Toisaalta olisi kiva kirjoittaa millaista lääkiselämä on mutta en tiedä riittääkö aika ja innostus! Ja kun lääkiksessä on varmasti todella tarkkaa se mitä nettiin saa kirjoittaa ja mitä ei.

Ja jos tosiaan kiinnostusta löytyy, voin yrittää kirjoittaa vähän tarkemmin mun viime vuoden opiskelusta ja esimerkiksi iltalukiosta mitä kävin. Just let me know!

Hyvää kesää vielä kaikille! Toivottavasti saadaan  edes muutama lämmin kesäpäivä elokuulle ennen opiskelujen alkua :-)

Sonja