Fiiliksiä

Viikko on taas vierähtänyt ja varsinaiset luennot vihdoin alkaneet. Tällä hetkellä mulla on kolme kurssia: ympäristötietoa, bilsaa ja kemiaa. Olen ihan kahden vaiheilla, että jättäisinkö tuon ympäristötiedon pois, koska a) aihe ei kiinnosta mua oikein millään tavalla ja b) melkein kaikki lääkikseen haluavat on jättäneet sen pois. Ainoa syy, miksi olen antanut sille vielä mahdollisuuden on se, että saan siitä paljon opintopisteitä ja näin aluksi olen ehkä vähän liiankin hysteerinen noiden opintopisteiden kanssa. Saanhan varmasti niitä tarpeeksi, jotta saan opintotuen?! Haluan mennä aikalailla sieltä mistä rima on matalin, koska panostus pitäisi olla enemmän lääkiksen pääsykokeisiin, mutta haluan kuitenkin bilsallakin päästä läpi kursseista ja saada ne tarvittavat opintopisteet. :-)

Kavereiden hankkiminen on oikeasti raskasta! Pitää olla kokoajan supersosiaalinen, iloinen ja ennenkaikkea aktiivinen. Tulee ihan mieleen vaihtovuosi. Siihen usein vertaankin täällä kokemaani ja toitotan itselleni sitä, kuinka alku on aina vaikein ja kyllä mä Amerikassakin sitten sain niitä kavereita ja mulla oli mahtava vuosi. Kyllä mä täälläkin tulen pärjäämään, alku vain tuntuu aina vähän rankemmalta. Olen paljon yrittänyt pysyä perässä kaikissa koulun ulkopuolisissa toiminnoissa. On oltu yökoulussa, baarikierroksella, pannarikesteillä ynnä muuta mukavaa, mutta kyllä se alkaa vähän myös väsyttään! Alussa kannattaa olla aktiivinen, kyllähän se helpottaa huomattavasti muihin tutustumista kun osallistuu kaikkeen tapahtumaan, mutta kyllä sitä pikkuhiljaa on vähän priorisoitava, että mihin sitä osallistuu ja mihin ei. Ensinnäkin, eihän mulle jää mitään aikaa opiskeluun jos jatkaisin samalla sykkeellä koko vuoden!

Pointti oli kuitenkin se, että se kavereiden hankkiminen ja muihin tutustuminen on oikeasti aika rankkaa. Pitää juosta eri tapahtumissa vaikka välillä olisi vain kiva käpertyä illaksi sohvan pohjalle ja katsoa kaikessa rauhassa salkkareita. Asiat kuitenkin alkaa pikkuhiljaa tasoittumaan täällä, mikä on ihan positiivista. Ensi viikolle on ainoastaan muutama tapahtuma ilta-aikaan ja muuten illat on vapaina (ainakin näillä näkymin...). Voisi siis pikkuhiljaa alkaa kaivaan niitä lukion fysiikan kirjoja esiin ja alkaa kertailla fysiikkaa. :-)

Yksin asuminenkin on ihan uutta mulle ja ajoittain hieman hankalaa. Jyväskylä on ihan uusi ja tuntematon paikka ja kyllä se ottaa oman aikansa ennenkuin tää alkaa tuntua kodilta. Koulun jälkeen onkin usein puhuttu pitkiä maratoonipuheluita äidin kanssa ja illalla jonkun verran poikaystävän kanssa. Viikonloppuna on ihanaa päästä joko kotiin Hämeenkyröön tai saada poikaystävä tänne seuraksi. Viikot on ollut vähän sellaista viikonloppujen odottelua. Tosin tapahtumarikkaat viikot ovat kyllä auttaneet siinä, ettei ole joka ilta kovin yksinäinen olo, kun on tekemistä. Minä aika rauhallisena ihmisenä kuitenkin kaipaan myös jonkin verran rauhallisia koti-iltoja, vaikka välillä onkin tietysti mukavaa lähteä juhlimaan tai tehdä jotain muuta mukavaa!

Asunto itsessään on kyllä todella viihtyisä, vaikka tämä aluksi näyttikin ihan järkyttävältä. Suuren suuri kiitos ihanille vanhemmille, jotka tekivät muutossa suurimman työn ja kun ekan illan tervetuloillanistujaisten jälkeen tulin kotiin, tämä näytti tosi viehättävälle pienelle asunnolle, jossa on ihan mukavakin jopa olla! Omat huonekalut ja tuoksut toi tänne kodikkuutta. Kyllä täällä kelpaa asustella, yksinäisyys vain vaatii totuttelua! Ja tietenkin uusi kaupunki.

Ajoittain on todella ikävä omaa huonetta, omaa perhettä, poikaystävää ja koiria, mutta taas ajoittain on ihan hyvä olla! Kyllä tämä pikkuhiljaa muuttuu helpommaksi ja helpommaksi. Kaikista ihaninta on kun kuulee täällä muiltakin ihmisiltä että heilläkin on välillä ikävä kotiin. Vertaistuki tuo aina paremman mielen. :-) Ja onhan täällä tullut tutustuttua mukaviin ihmisiin! Sellainen oma porukka on hieman vielä hakusessa, mutta yritän olla ottamatta siitä mitään stressiä! Sellainen tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin ei se mitään. Mulla on kyllä ihmisiä täällä kenen kanssa viihdyn, joten eiköhän se vuosi täällä suju ihan kivasti. Ja jos tosiaan jotain lääkislukupiirejä syntyy, niin niihin ainakin haluan ehdottomasti mukaan!

Tässä tällainen fiilispohjainen postaus, miltä on tuntunut tämä yliopiston alku. Jos joillakin on omakohtaisia kokemuksia uuden koulun aloittamisesta, uuteen paikkaan muuttamisesta tai uusiin ihmisiin tutustumisesta, niin kertokaa ihmeessä. On ihana kuulla miten muilla on koulut ja "uudet elämät" alkanut. :-)