Hyväksytty/hylätty vai arvosana 1-5?

Liikkumisjakso on päässyt vauhtiin ja voi luoja miten vaikeaa alku taas oli. Tässä jaksossa pitää siis opiskella tuki ja liikuntaelimistön koko anatomia eli ihan järkyttävä määrä luita, luiden osia, lihaksia, lihasten origoja ja insertioita, ligamenttejä, hermoja ja verisuonia. Meillä tulee ennen tenttiä suullinen kuulustelu anatomiasta ja se, sekä jakson lopussa olevat dissektiot kyllä todella motivoivat anatomian opiskelussa. Haluaisin erityisesti dissektioista saada mahdollisimman paljon irti ja se onnistuu vain osaamalla anatomiaa hyvin. Onhan anatomia myös tulevaisuutta ajatellen todella tärkeää osata lääkärin työssä joten ei tämä pänttääminen hukkaan mene missään nimessä.

Hieman ehkä vieläkin ahdistaa se kuinka pienessä ajassa pitäisi tosiaan niin paljon sitä anatomiaa jäädä päähän ja kun toivoisin sen jäävän pidemmäksi aikaa kuin vain tämän jakson ajaksi. Toivottavasti nämä asiat kertaantuu vielä tulevaisuudessa moneen kertaan. Muuten tuntuisi vähän hölmöltä opetella nämä asiat jo näin paljon aikaisemmin ennen klinikkaa jossa niitä oikeasti sitten käytännössä tarvitaan. Voiko ne vielä silti olla hyvässä muistissa?

Tällä viikolla tuli aineenvaihduntajakson tulokset ja siitä sekä muutaman kurssikaverini kanssa käydyn keskustelun pohjalta inspiroiduinkin kirjoittamaan tästä Tampereen lääkiksen arvostelutyylistä. Me Tampereellahan saadaan vain hyväksytty/hylätty kun taas kaikissa (?) muissa lääksisissä saadaan kurssi/jaksoarvosana 1-5 väliltä. 1:llä siis pääsee just ja just läpi kun taas 5 on erinomainen suoritus.

Me saadaan kyllä tietää meidän pisteet erikseen kysymällä, mutta kaikki ei käy kysymässä niitä ollenkaan. Esimerkiksi mun poikaystävällä on sellainen periaate että se käy kysymässä pisteet vasta sitten jos ei pääse tentistä läpi. Mun mielestä se on ihan hyvä periaate vaikka itsellä usein kyllä uteliaisuus vie voiton ja tekee mieli tietää tarkemmat pisteet. Onhan se ihan kiva tietää kuinka hyvin ne asiat loppujen lopuksi osasi.

Aineenvaihduntajakso mulla meni todella hyvin. Menetin vain kaksi pistettä maksimipistemäärästä joten olihan se todella kiva pisteiden muodossa kuulla että nyt oikeasti pärjäsin hyvin. Loppujen lopuksi mua kuitenkin lämmittää ihan yhtä paljon "hyväksytty" siellä opintorekisterissä kuin lämmittäisi se numero 5.

Tästä on nyt ulkopuoliset ihmiset olleet hieman järkyttyneitä kuullessaan ettei me saada numeroita. "Kyllähän nyt todistuksessa pitäisi näkyä tuleville työnantajille kuinka hyvin on pärjännyt" on yksi kommentti jonka olen kuullut. Musta tuntuu ettei kaikki ihan ymmärrä sitä kuinka rankka koulutus tämä lääkis loppujen lopuksi on. Jos siitä kaikesta selviää hyväksytyillä arvosanoilla niin varmasti on hyvä lääkäri. Ehkä prekliininen vaihe voi olla vielä vähän rennompaa, mutta kyllä klinikassa varmasti täytyy panostaa ja tehdä työtä sen läpipääsyn eteen. Ei niitä LL:n papereita ihan noin vain saa. Ja sitten kun joskus saadaan niin kaikki ollaan lääkäreinä samalla viivalla.

Toinen hyvin mielenkiintoinen kommentti on ollut: "Tuo systeemi kannustaa laiskuuteen." Tästä olen kyllä eri mieltä. Ehkä jossain lukiossa vielä pääsi läpi ihan muutamallakin pisteellä ja siellä tällainen systeemi olisi kannustanut laiskuuteen mutta ei yliopistoa oikein voi verrata lukioon. Lääkiksessä noin keskimäärin on todella fiksua porukkaa ja monet on todella kunnianhimoisia ja ehkä jopa kilpailuhenkisiä. Monet ovat tottuneet lukiossa olemaan niitä luokkansa parhaimpia ja nyt yhtäkkiä koko kurssi on täynnä niitä "parhaita". Se voi oikeasti aiheuttaa osalle ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta kun ei yhtäkkiä saakaan kurssin parhaimpia tuloksia. Tämä siis vähentää meidän opiskelijoiden välistä kilpailua ja vertailua.

Monilta se myös vähentää paineita saada niitä ihan huippupisteitä. Läpi pääsee kun saa puolet pisteistä ja se riittää. Monille (mukaan lukien minä itse) se ei välttämättä riittäisi jos se tietäisi opintorekisterissä numeroa 1. Omasta mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita laiskuuteen kannustamista vaan ylimääräisen turhan paineen poistamista opiskelusta jota muutenkin tällä alalla on ihan tarpeeksi. Ei läpi kuitenkaan pääse millään huonolla tuloksella. Vähintään puolet tentin pisteistä on saatava eikä se välttämättä ole mikään helppo juttu. Kyllä kaikki tuntuu oikeasti panostavan tähän opiskeluun, muuhunkin kun vain siihen lopputenttiin. Meillä on kuitenkin paljon ryhmätöitä ja tutoreitakin jotka työllistää meitä koko jakson ajan. Laiskuus tästä on kyllä kaukana!

Itsellä tämä hyväksytty/hylätty menettely Tampereella oli ehdottomasti yksi asia miksi tänne halusin opiskeleen. Miksi lisätä ylimääräisiä paineita jos niillä numeroilla ei kuitenkaan tee myöhemmin yhtään mitään? Loppujen lopuksi ainoa asia mikä merkkaa on se, oletko suorittanut kurssin ja päässyt siitä läpi. Oli se numero sitten mikä tahansa, tärkeintä on läpipääsy.

Ja ammattia vartenhan me todellisuudessa opiskellaan, ei sitä tenttiä. Sekin on ihan hyvä pitää mielessä!

Mutta kumpi teidän mielestä on parempi, hyväksytty/hylätty arvostelu vai arvosanat 1-5?