Ensiaskeleita fysiikan ihmeelliseen maailmaan

 

Tää kuva on jotenkin aivan loistava pohjustus sille, mitä fysiikan opiskelu paikoittain on. Noi kohdat osuu kyllä niin oikeaan mun kohdalla kun mietin viime vuoden fysiikan laskemistani.

 

Tänä syksynä olen taas ottanut ensimmäisiä varovaisia askelia fysiikan maailmaan. Viime viikolla koulu alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Meillä oli kyllä ensimmäiset yliopistositsit ja tuutori kutsui meitä hänen luokseen syömään lättyjä mutta muuten illat ovat olleet suurin piirtein vapaina. Yksin asuessa on helpompi jotenkin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa laskeen sitä fysiikkaa! Kotikotona sitä helpommin vain tekee kaikkea muuta mukavaa. En tiedä mikä siinä on syynä.

 

Päätin nyt siis aloittaa fysiikan taas nollista. Fysiikka on suurin kompastuskiveni pääsykokeessa vaadittavista aineista ja se oikeasti tarvitsee eniten harjoitusta. Kemiaa ja bilsaa tulee opiskeltua myös yliopistolla ja ajattelin tammikuusta ottaa myös muutaman fysiikan kurssinkin! Ennen sitä haluan kuitenkin saada kunnon pohjatuntumaa, koska muuten tipahdan heti kärryiltä itse luennoilla. Nyt olen huomannut kuinka kova tahti kemian luennoillakin on ja ne joilla ei ole lukion kemiaa pohjatietona muuta kuin se yksi kurssi, on jo kovaa vauhtia tippunut pois kärryiltä ja se on oikeasti tosi surullista. Haluan ehdottomasti fysiikan kursseilta kaiken hyödyn irti ja siksi yritänkin nyt pohjustaa itseäni ja saada vähän rutiinia kyseiseen aineeseen.

 

Olisin todella ylpeä itsestäni jos saisin käytyä kaikki fysiikan kirjat läpi tämän vuoden puolella, mutta luulen sen olevan hieman liian kunnianhimoinen tavoite. Mutta jos helmikuun alku olisi takaraja niin se voisi olla jo ihan saavutettavissa. Saa nähdä nyt millaisen rytmin noihin tehtäviin saan ja kuinka nopeasti pääsen eteenpäin. Alku on vähän hakemista, mutta motivaatio on ainakin tällä hetkellä korkealla! Mulla on taas niin paljon uutta energiaa kesän jäljiltä ja jotenkin ihan uusi asenne pääsykokeita kohtaan. Sellainen että tänä vuonna mä menen sisälle, keinolla millä hyvänsä. :-) Kunhan vain hion fysiikan kuntoon ja ensi vuoden puolella aloitan fysiikan lisäksi kemian ja bilsan hiomisen niin hyvä tästä tulee. :-) Nyt kun on oikeasti kunnolla aikaa ja jaksamista niin asennekin alkaa olla kohdillaan.

 

Valmennuskurssi on vielä vähän kysymysmerkin alla. Mä pääsisin ilmaiseksi keväällä Eximian kurssille, koska mulla oli sinne se kurssivakuutus, mutta en ole ihan varma menenkö. Se olisi koulun kanssa päällekkäin joten rankkaa se ainakin tulisi olemaan. Noh, sitä voi nyt vielä tässä pähkäillä.

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja alkavaa viikkoa! :-)

Sonja

Fiiliksiä

Viikko on taas vierähtänyt ja varsinaiset luennot vihdoin alkaneet. Tällä hetkellä mulla on kolme kurssia: ympäristötietoa, bilsaa ja kemiaa. Olen ihan kahden vaiheilla, että jättäisinkö tuon ympäristötiedon pois, koska a) aihe ei kiinnosta mua oikein millään tavalla ja b) melkein kaikki lääkikseen haluavat on jättäneet sen pois. Ainoa syy, miksi olen antanut sille vielä mahdollisuuden on se, että saan siitä paljon opintopisteitä ja näin aluksi olen ehkä vähän liiankin hysteerinen noiden opintopisteiden kanssa. Saanhan varmasti niitä tarpeeksi, jotta saan opintotuen?! Haluan mennä aikalailla sieltä mistä rima on matalin, koska panostus pitäisi olla enemmän lääkiksen pääsykokeisiin, mutta haluan kuitenkin bilsallakin päästä läpi kursseista ja saada ne tarvittavat opintopisteet. :-)

Kavereiden hankkiminen on oikeasti raskasta! Pitää olla kokoajan supersosiaalinen, iloinen ja ennenkaikkea aktiivinen. Tulee ihan mieleen vaihtovuosi. Siihen usein vertaankin täällä kokemaani ja toitotan itselleni sitä, kuinka alku on aina vaikein ja kyllä mä Amerikassakin sitten sain niitä kavereita ja mulla oli mahtava vuosi. Kyllä mä täälläkin tulen pärjäämään, alku vain tuntuu aina vähän rankemmalta. Olen paljon yrittänyt pysyä perässä kaikissa koulun ulkopuolisissa toiminnoissa. On oltu yökoulussa, baarikierroksella, pannarikesteillä ynnä muuta mukavaa, mutta kyllä se alkaa vähän myös väsyttään! Alussa kannattaa olla aktiivinen, kyllähän se helpottaa huomattavasti muihin tutustumista kun osallistuu kaikkeen tapahtumaan, mutta kyllä sitä pikkuhiljaa on vähän priorisoitava, että mihin sitä osallistuu ja mihin ei. Ensinnäkin, eihän mulle jää mitään aikaa opiskeluun jos jatkaisin samalla sykkeellä koko vuoden!

Pointti oli kuitenkin se, että se kavereiden hankkiminen ja muihin tutustuminen on oikeasti aika rankkaa. Pitää juosta eri tapahtumissa vaikka välillä olisi vain kiva käpertyä illaksi sohvan pohjalle ja katsoa kaikessa rauhassa salkkareita. Asiat kuitenkin alkaa pikkuhiljaa tasoittumaan täällä, mikä on ihan positiivista. Ensi viikolle on ainoastaan muutama tapahtuma ilta-aikaan ja muuten illat on vapaina (ainakin näillä näkymin...). Voisi siis pikkuhiljaa alkaa kaivaan niitä lukion fysiikan kirjoja esiin ja alkaa kertailla fysiikkaa. :-)

Yksin asuminenkin on ihan uutta mulle ja ajoittain hieman hankalaa. Jyväskylä on ihan uusi ja tuntematon paikka ja kyllä se ottaa oman aikansa ennenkuin tää alkaa tuntua kodilta. Koulun jälkeen onkin usein puhuttu pitkiä maratoonipuheluita äidin kanssa ja illalla jonkun verran poikaystävän kanssa. Viikonloppuna on ihanaa päästä joko kotiin Hämeenkyröön tai saada poikaystävä tänne seuraksi. Viikot on ollut vähän sellaista viikonloppujen odottelua. Tosin tapahtumarikkaat viikot ovat kyllä auttaneet siinä, ettei ole joka ilta kovin yksinäinen olo, kun on tekemistä. Minä aika rauhallisena ihmisenä kuitenkin kaipaan myös jonkin verran rauhallisia koti-iltoja, vaikka välillä onkin tietysti mukavaa lähteä juhlimaan tai tehdä jotain muuta mukavaa!

Asunto itsessään on kyllä todella viihtyisä, vaikka tämä aluksi näyttikin ihan järkyttävältä. Suuren suuri kiitos ihanille vanhemmille, jotka tekivät muutossa suurimman työn ja kun ekan illan tervetuloillanistujaisten jälkeen tulin kotiin, tämä näytti tosi viehättävälle pienelle asunnolle, jossa on ihan mukavakin jopa olla! Omat huonekalut ja tuoksut toi tänne kodikkuutta. Kyllä täällä kelpaa asustella, yksinäisyys vain vaatii totuttelua! Ja tietenkin uusi kaupunki.

Ajoittain on todella ikävä omaa huonetta, omaa perhettä, poikaystävää ja koiria, mutta taas ajoittain on ihan hyvä olla! Kyllä tämä pikkuhiljaa muuttuu helpommaksi ja helpommaksi. Kaikista ihaninta on kun kuulee täällä muiltakin ihmisiltä että heilläkin on välillä ikävä kotiin. Vertaistuki tuo aina paremman mielen. :-) Ja onhan täällä tullut tutustuttua mukaviin ihmisiin! Sellainen oma porukka on hieman vielä hakusessa, mutta yritän olla ottamatta siitä mitään stressiä! Sellainen tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin ei se mitään. Mulla on kyllä ihmisiä täällä kenen kanssa viihdyn, joten eiköhän se vuosi täällä suju ihan kivasti. Ja jos tosiaan jotain lääkislukupiirejä syntyy, niin niihin ainakin haluan ehdottomasti mukaan!

Tässä tällainen fiilispohjainen postaus, miltä on tuntunut tämä yliopiston alku. Jos joillakin on omakohtaisia kokemuksia uuden koulun aloittamisesta, uuteen paikkaan muuttamisesta tai uusiin ihmisiin tutustumisesta, niin kertokaa ihmeessä. On ihana kuulla miten muilla on koulut ja "uudet elämät" alkanut. :-)