Hyväksytty/hylätty vai arvosana 1-5?

Liikkumisjakso on päässyt vauhtiin ja voi luoja miten vaikeaa alku taas oli. Tässä jaksossa pitää siis opiskella tuki ja liikuntaelimistön koko anatomia eli ihan järkyttävä määrä luita, luiden osia, lihaksia, lihasten origoja ja insertioita, ligamenttejä, hermoja ja verisuonia. Meillä tulee ennen tenttiä suullinen kuulustelu anatomiasta ja se, sekä jakson lopussa olevat dissektiot kyllä todella motivoivat anatomian opiskelussa. Haluaisin erityisesti dissektioista saada mahdollisimman paljon irti ja se onnistuu vain osaamalla anatomiaa hyvin. Onhan anatomia myös tulevaisuutta ajatellen todella tärkeää osata lääkärin työssä joten ei tämä pänttääminen hukkaan mene missään nimessä.

Hieman ehkä vieläkin ahdistaa se kuinka pienessä ajassa pitäisi tosiaan niin paljon sitä anatomiaa jäädä päähän ja kun toivoisin sen jäävän pidemmäksi aikaa kuin vain tämän jakson ajaksi. Toivottavasti nämä asiat kertaantuu vielä tulevaisuudessa moneen kertaan. Muuten tuntuisi vähän hölmöltä opetella nämä asiat jo näin paljon aikaisemmin ennen klinikkaa jossa niitä oikeasti sitten käytännössä tarvitaan. Voiko ne vielä silti olla hyvässä muistissa?

Tällä viikolla tuli aineenvaihduntajakson tulokset ja siitä sekä muutaman kurssikaverini kanssa käydyn keskustelun pohjalta inspiroiduinkin kirjoittamaan tästä Tampereen lääkiksen arvostelutyylistä. Me Tampereellahan saadaan vain hyväksytty/hylätty kun taas kaikissa (?) muissa lääksisissä saadaan kurssi/jaksoarvosana 1-5 väliltä. 1:llä siis pääsee just ja just läpi kun taas 5 on erinomainen suoritus.

Me saadaan kyllä tietää meidän pisteet erikseen kysymällä, mutta kaikki ei käy kysymässä niitä ollenkaan. Esimerkiksi mun poikaystävällä on sellainen periaate että se käy kysymässä pisteet vasta sitten jos ei pääse tentistä läpi. Mun mielestä se on ihan hyvä periaate vaikka itsellä usein kyllä uteliaisuus vie voiton ja tekee mieli tietää tarkemmat pisteet. Onhan se ihan kiva tietää kuinka hyvin ne asiat loppujen lopuksi osasi.

Aineenvaihduntajakso mulla meni todella hyvin. Menetin vain kaksi pistettä maksimipistemäärästä joten olihan se todella kiva pisteiden muodossa kuulla että nyt oikeasti pärjäsin hyvin. Loppujen lopuksi mua kuitenkin lämmittää ihan yhtä paljon "hyväksytty" siellä opintorekisterissä kuin lämmittäisi se numero 5.

Tästä on nyt ulkopuoliset ihmiset olleet hieman järkyttyneitä kuullessaan ettei me saada numeroita. "Kyllähän nyt todistuksessa pitäisi näkyä tuleville työnantajille kuinka hyvin on pärjännyt" on yksi kommentti jonka olen kuullut. Musta tuntuu ettei kaikki ihan ymmärrä sitä kuinka rankka koulutus tämä lääkis loppujen lopuksi on. Jos siitä kaikesta selviää hyväksytyillä arvosanoilla niin varmasti on hyvä lääkäri. Ehkä prekliininen vaihe voi olla vielä vähän rennompaa, mutta kyllä klinikassa varmasti täytyy panostaa ja tehdä työtä sen läpipääsyn eteen. Ei niitä LL:n papereita ihan noin vain saa. Ja sitten kun joskus saadaan niin kaikki ollaan lääkäreinä samalla viivalla.

Toinen hyvin mielenkiintoinen kommentti on ollut: "Tuo systeemi kannustaa laiskuuteen." Tästä olen kyllä eri mieltä. Ehkä jossain lukiossa vielä pääsi läpi ihan muutamallakin pisteellä ja siellä tällainen systeemi olisi kannustanut laiskuuteen mutta ei yliopistoa oikein voi verrata lukioon. Lääkiksessä noin keskimäärin on todella fiksua porukkaa ja monet on todella kunnianhimoisia ja ehkä jopa kilpailuhenkisiä. Monet ovat tottuneet lukiossa olemaan niitä luokkansa parhaimpia ja nyt yhtäkkiä koko kurssi on täynnä niitä "parhaita". Se voi oikeasti aiheuttaa osalle ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta kun ei yhtäkkiä saakaan kurssin parhaimpia tuloksia. Tämä siis vähentää meidän opiskelijoiden välistä kilpailua ja vertailua.

Monilta se myös vähentää paineita saada niitä ihan huippupisteitä. Läpi pääsee kun saa puolet pisteistä ja se riittää. Monille (mukaan lukien minä itse) se ei välttämättä riittäisi jos se tietäisi opintorekisterissä numeroa 1. Omasta mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita laiskuuteen kannustamista vaan ylimääräisen turhan paineen poistamista opiskelusta jota muutenkin tällä alalla on ihan tarpeeksi. Ei läpi kuitenkaan pääse millään huonolla tuloksella. Vähintään puolet tentin pisteistä on saatava eikä se välttämättä ole mikään helppo juttu. Kyllä kaikki tuntuu oikeasti panostavan tähän opiskeluun, muuhunkin kun vain siihen lopputenttiin. Meillä on kuitenkin paljon ryhmätöitä ja tutoreitakin jotka työllistää meitä koko jakson ajan. Laiskuus tästä on kyllä kaukana!

Itsellä tämä hyväksytty/hylätty menettely Tampereella oli ehdottomasti yksi asia miksi tänne halusin opiskeleen. Miksi lisätä ylimääräisiä paineita jos niillä numeroilla ei kuitenkaan tee myöhemmin yhtään mitään? Loppujen lopuksi ainoa asia mikä merkkaa on se, oletko suorittanut kurssin ja päässyt siitä läpi. Oli se numero sitten mikä tahansa, tärkeintä on läpipääsy.

Ja ammattia vartenhan me todellisuudessa opiskellaan, ei sitä tenttiä. Sekin on ihan hyvä pitää mielessä!

Mutta kumpi teidän mielestä on parempi, hyväksytty/hylätty arvostelu vai arvosanat 1-5?

Niin mikä α-ketoglutaraatti?

Hyvin alkoi se mun "terveempi vuosi 2016" kun nyt taas iski sopivasti tenttiviikolle flunssa. No, pientä tämä on jos se vain pienenä nuhana pysyy. Jotenkin osasin odottaa tätä, sillä koulussa on vähintään joka toinen tuntunut olevan nyt kovassa flunssassa.

Lomamoodista on taas palattu opiskelujen pariin. Meillä oli todella lyhyt kolmen viikon (plus tenttiviikko) aineenvaihdunta-kurssi josta etukäteen oli todella ruusuiset kuvitelmat. Aluksi olin taas tapani mukaan ihan pihalla, mitä lähtisin lukemaan ja kuinka tarkasti asioita pitää osata, mutta pikkuhiljaa asiat ovat selkeytyneet. Alku on aina hankalin.

Tuntuu että tuo aineenvaihduntakurssi on ollut vain iso kasa erilaisia reaktioita, niissä toimivia entsyymejä ja niitä entsyymejä sääteleviä tekijöitä. Ennen tätä kurssia taisin glykolyysistä tietää sen verran, että siinä muokataan glukoosista kaksi palorypälehappoa jotka siirtyy sitruunahappokiertoon. Nyt ollaan käyty läpi ne kaikki 10 reaktiota joista se glykolyysi koostuu ja niille jokaiselle tietenkin löytyy omat entsyyminsä ja niille entsyymeille sääteleviä aktivaattoreita, inhibiittoreita yms.

Ihan mielenkiintoinen on tämäkin kurssi ollut, vaikka ei ehkä kuitenkaan mun lemppareihin lukeudu. Mä meen jotenkin ihan sekaisin että mitkä entsyymit nyt liittyi mihinkäkin ja mikä olisi oikeasti oleellista muistaa. Valitettavasti tämä kurssi on luultavasti mulle sellainen että yritän opiskella asiat edes jotenkin muistiin ennen tenttiä mutta tentin jälkeen unohdan ne kyllä alta aikayksin. Eihän täällä tenttejä varten kuuluisi opisella mutta voiko näitä asioita muka oikeasti vielä muistaa esimerkiksi klinikassa? Ehkä jotain isoja kokonaisuuksia toivottavasti. Mutta kysyppä multa kesällä mihin reaktioon liittyy fosfofruktokinaasi ja mitkä sitä säätelee. En varmasti muista...

Ensi viikolla meillä alkaakin sitten liikkumisjakso joka kuumottelee jo monia massiiviselta määrältä tuntuvan anatomian opiskelun takia. Vaikka se anatomian pänttäys hieman jo hirvittää niin silti ensi jakso tuntuu tosi mielenkiintoiselta käytännönläheisten ryhmätöidensä ansiosta. Päästään harjoittelemaan esimerkiksi polven tutkimista tai haavan suturointia. Kaikista jännittävintä on kuitenkin ensi jaksossa olevat dissektiot jossa päästään tutkimaan niitä anatomian rakenteita ihan oikeista kuolleista ihmisistä!

Tämän vuoden puolella on alkanut myös lääkiksen näytelmäkerhon Pseudon toiminta. Valmistellaan keväälle yksi iso musikaalinäytelmä. Päätin lähteä toimintaan jo heti syksyllä jollain tapaa mukaan mutta en ollut ihan varma miten. Lopulta päädyin maskitiimiin joka siis tekee näyttelijöille (ja ehkä myös tanssijoille?) meikit ja hiukset. Tänää oli ensimmäinen kokoontuminen ja treenattiin pohjameikin tekoa, kulmia ja huulia. Oli tosi hauskaa! Siellä pääsee myös mukavasti tutustumaan muihinkin lääkisläisiin. Innolla odotan mitä pseudo tuo tullesaan. Vanhemmat kurssilaiset monet ainakin sanoo että kun kerran tulee pseudoon mukaan niin sen jälkeen on varmasti joka vuosi jollain tavalla pseudossa mukana.