Hyväksytty/hylätty vai arvosana 1-5?

Liikkumisjakso on päässyt vauhtiin ja voi luoja miten vaikeaa alku taas oli. Tässä jaksossa pitää siis opiskella tuki ja liikuntaelimistön koko anatomia eli ihan järkyttävä määrä luita, luiden osia, lihaksia, lihasten origoja ja insertioita, ligamenttejä, hermoja ja verisuonia. Meillä tulee ennen tenttiä suullinen kuulustelu anatomiasta ja se, sekä jakson lopussa olevat dissektiot kyllä todella motivoivat anatomian opiskelussa. Haluaisin erityisesti dissektioista saada mahdollisimman paljon irti ja se onnistuu vain osaamalla anatomiaa hyvin. Onhan anatomia myös tulevaisuutta ajatellen todella tärkeää osata lääkärin työssä joten ei tämä pänttääminen hukkaan mene missään nimessä.

Hieman ehkä vieläkin ahdistaa se kuinka pienessä ajassa pitäisi tosiaan niin paljon sitä anatomiaa jäädä päähän ja kun toivoisin sen jäävän pidemmäksi aikaa kuin vain tämän jakson ajaksi. Toivottavasti nämä asiat kertaantuu vielä tulevaisuudessa moneen kertaan. Muuten tuntuisi vähän hölmöltä opetella nämä asiat jo näin paljon aikaisemmin ennen klinikkaa jossa niitä oikeasti sitten käytännössä tarvitaan. Voiko ne vielä silti olla hyvässä muistissa?

Tällä viikolla tuli aineenvaihduntajakson tulokset ja siitä sekä muutaman kurssikaverini kanssa käydyn keskustelun pohjalta inspiroiduinkin kirjoittamaan tästä Tampereen lääkiksen arvostelutyylistä. Me Tampereellahan saadaan vain hyväksytty/hylätty kun taas kaikissa (?) muissa lääksisissä saadaan kurssi/jaksoarvosana 1-5 väliltä. 1:llä siis pääsee just ja just läpi kun taas 5 on erinomainen suoritus.

Me saadaan kyllä tietää meidän pisteet erikseen kysymällä, mutta kaikki ei käy kysymässä niitä ollenkaan. Esimerkiksi mun poikaystävällä on sellainen periaate että se käy kysymässä pisteet vasta sitten jos ei pääse tentistä läpi. Mun mielestä se on ihan hyvä periaate vaikka itsellä usein kyllä uteliaisuus vie voiton ja tekee mieli tietää tarkemmat pisteet. Onhan se ihan kiva tietää kuinka hyvin ne asiat loppujen lopuksi osasi.

Aineenvaihduntajakso mulla meni todella hyvin. Menetin vain kaksi pistettä maksimipistemäärästä joten olihan se todella kiva pisteiden muodossa kuulla että nyt oikeasti pärjäsin hyvin. Loppujen lopuksi mua kuitenkin lämmittää ihan yhtä paljon "hyväksytty" siellä opintorekisterissä kuin lämmittäisi se numero 5.

Tästä on nyt ulkopuoliset ihmiset olleet hieman järkyttyneitä kuullessaan ettei me saada numeroita. "Kyllähän nyt todistuksessa pitäisi näkyä tuleville työnantajille kuinka hyvin on pärjännyt" on yksi kommentti jonka olen kuullut. Musta tuntuu ettei kaikki ihan ymmärrä sitä kuinka rankka koulutus tämä lääkis loppujen lopuksi on. Jos siitä kaikesta selviää hyväksytyillä arvosanoilla niin varmasti on hyvä lääkäri. Ehkä prekliininen vaihe voi olla vielä vähän rennompaa, mutta kyllä klinikassa varmasti täytyy panostaa ja tehdä työtä sen läpipääsyn eteen. Ei niitä LL:n papereita ihan noin vain saa. Ja sitten kun joskus saadaan niin kaikki ollaan lääkäreinä samalla viivalla.

Toinen hyvin mielenkiintoinen kommentti on ollut: "Tuo systeemi kannustaa laiskuuteen." Tästä olen kyllä eri mieltä. Ehkä jossain lukiossa vielä pääsi läpi ihan muutamallakin pisteellä ja siellä tällainen systeemi olisi kannustanut laiskuuteen mutta ei yliopistoa oikein voi verrata lukioon. Lääkiksessä noin keskimäärin on todella fiksua porukkaa ja monet on todella kunnianhimoisia ja ehkä jopa kilpailuhenkisiä. Monet ovat tottuneet lukiossa olemaan niitä luokkansa parhaimpia ja nyt yhtäkkiä koko kurssi on täynnä niitä "parhaita". Se voi oikeasti aiheuttaa osalle ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta kun ei yhtäkkiä saakaan kurssin parhaimpia tuloksia. Tämä siis vähentää meidän opiskelijoiden välistä kilpailua ja vertailua.

Monilta se myös vähentää paineita saada niitä ihan huippupisteitä. Läpi pääsee kun saa puolet pisteistä ja se riittää. Monille (mukaan lukien minä itse) se ei välttämättä riittäisi jos se tietäisi opintorekisterissä numeroa 1. Omasta mielestäni tämä ei kuitenkaan tarkoita laiskuuteen kannustamista vaan ylimääräisen turhan paineen poistamista opiskelusta jota muutenkin tällä alalla on ihan tarpeeksi. Ei läpi kuitenkaan pääse millään huonolla tuloksella. Vähintään puolet tentin pisteistä on saatava eikä se välttämättä ole mikään helppo juttu. Kyllä kaikki tuntuu oikeasti panostavan tähän opiskeluun, muuhunkin kun vain siihen lopputenttiin. Meillä on kuitenkin paljon ryhmätöitä ja tutoreitakin jotka työllistää meitä koko jakson ajan. Laiskuus tästä on kyllä kaukana!

Itsellä tämä hyväksytty/hylätty menettely Tampereella oli ehdottomasti yksi asia miksi tänne halusin opiskeleen. Miksi lisätä ylimääräisiä paineita jos niillä numeroilla ei kuitenkaan tee myöhemmin yhtään mitään? Loppujen lopuksi ainoa asia mikä merkkaa on se, oletko suorittanut kurssin ja päässyt siitä läpi. Oli se numero sitten mikä tahansa, tärkeintä on läpipääsy.

Ja ammattia vartenhan me todellisuudessa opiskellaan, ei sitä tenttiä. Sekin on ihan hyvä pitää mielessä!

Mutta kumpi teidän mielestä on parempi, hyväksytty/hylätty arvostelu vai arvosanat 1-5?

Niin mikä α-ketoglutaraatti?

Hyvin alkoi se mun "terveempi vuosi 2016" kun nyt taas iski sopivasti tenttiviikolle flunssa. No, pientä tämä on jos se vain pienenä nuhana pysyy. Jotenkin osasin odottaa tätä, sillä koulussa on vähintään joka toinen tuntunut olevan nyt kovassa flunssassa.

Lomamoodista on taas palattu opiskelujen pariin. Meillä oli todella lyhyt kolmen viikon (plus tenttiviikko) aineenvaihdunta-kurssi josta etukäteen oli todella ruusuiset kuvitelmat. Aluksi olin taas tapani mukaan ihan pihalla, mitä lähtisin lukemaan ja kuinka tarkasti asioita pitää osata, mutta pikkuhiljaa asiat ovat selkeytyneet. Alku on aina hankalin.

Tuntuu että tuo aineenvaihduntakurssi on ollut vain iso kasa erilaisia reaktioita, niissä toimivia entsyymejä ja niitä entsyymejä sääteleviä tekijöitä. Ennen tätä kurssia taisin glykolyysistä tietää sen verran, että siinä muokataan glukoosista kaksi palorypälehappoa jotka siirtyy sitruunahappokiertoon. Nyt ollaan käyty läpi ne kaikki 10 reaktiota joista se glykolyysi koostuu ja niille jokaiselle tietenkin löytyy omat entsyyminsä ja niille entsyymeille sääteleviä aktivaattoreita, inhibiittoreita yms.

Ihan mielenkiintoinen on tämäkin kurssi ollut, vaikka ei ehkä kuitenkaan mun lemppareihin lukeudu. Mä meen jotenkin ihan sekaisin että mitkä entsyymit nyt liittyi mihinkäkin ja mikä olisi oikeasti oleellista muistaa. Valitettavasti tämä kurssi on luultavasti mulle sellainen että yritän opiskella asiat edes jotenkin muistiin ennen tenttiä mutta tentin jälkeen unohdan ne kyllä alta aikayksin. Eihän täällä tenttejä varten kuuluisi opisella mutta voiko näitä asioita muka oikeasti vielä muistaa esimerkiksi klinikassa? Ehkä jotain isoja kokonaisuuksia toivottavasti. Mutta kysyppä multa kesällä mihin reaktioon liittyy fosfofruktokinaasi ja mitkä sitä säätelee. En varmasti muista...

Ensi viikolla meillä alkaakin sitten liikkumisjakso joka kuumottelee jo monia massiiviselta määrältä tuntuvan anatomian opiskelun takia. Vaikka se anatomian pänttäys hieman jo hirvittää niin silti ensi jakso tuntuu tosi mielenkiintoiselta käytännönläheisten ryhmätöidensä ansiosta. Päästään harjoittelemaan esimerkiksi polven tutkimista tai haavan suturointia. Kaikista jännittävintä on kuitenkin ensi jaksossa olevat dissektiot jossa päästään tutkimaan niitä anatomian rakenteita ihan oikeista kuolleista ihmisistä!

Tämän vuoden puolella on alkanut myös lääkiksen näytelmäkerhon Pseudon toiminta. Valmistellaan keväälle yksi iso musikaalinäytelmä. Päätin lähteä toimintaan jo heti syksyllä jollain tapaa mukaan mutta en ollut ihan varma miten. Lopulta päädyin maskitiimiin joka siis tekee näyttelijöille (ja ehkä myös tanssijoille?) meikit ja hiukset. Tänää oli ensimmäinen kokoontuminen ja treenattiin pohjameikin tekoa, kulmia ja huulia. Oli tosi hauskaa! Siellä pääsee myös mukavasti tutustumaan muihinkin lääkisläisiin. Innolla odotan mitä pseudo tuo tullesaan. Vanhemmat kurssilaiset monet ainakin sanoo että kun kerran tulee pseudoon mukaan niin sen jälkeen on varmasti joka vuosi jollain tavalla pseudossa mukana.

Vuosi 2015

Palaan vielä hetkeksi muistelemaan vuotta 2015. Se jää mun mieleen hyvin erityisenä vuotena juurikin tämän suuren elämänmuutoksen takia. Olen haaveillut lääkiksestä jo monta vuotta ja vuosi 2015 teki mun unelmista totta!

Alkuvuosi on jäänyt vähän sumuisena mieleen. Poikaystävän kanssa alettiin käydä uudella salilla hyvinkin säännöllisesti ja otin tavoitteeksi että saisin kesään mennessä tehtyä 10 leukaa. Tammikuussa en saanut vielä yhtäkään. Hieman kunnianhimoinen tavoite tuo taisi olla, niitä uuden vuoden villityksiä haha. Mutta taisin mä johonkin neljään leukaan päästä jos oikein muistan, vai peräti viiteen?

Alkuvuodesta kävin myös vielä iltalukiolla viimeisiä fysiikan kursseja läpi ja lukeminen tietysti ylipäätään oli todella suuressa osassa mun elämää. Huomasin kuitenkin suuren eron itsessäni ja lukemisessani verrattuna edellisvuoteen. En stressannut yhtä paljon, olin paljon itsevarmempi ja rauhallisempi. Tottakai niitä epätoivon hetkiä oli myös, mutta jotenkin koin olevani jo osaamiseni kanssa hyvin vahvoilla.

Lukemisen ohella vietin myös iltoja usein töissä kaupan kassalla. Olisin halunnut käyttää kevään täysin lukemiseen mutta halusin varmistaa että varmasti saisin myös kesäksi töitä, joten tein sitten keväälläkin iltoja ja viikonloppuja mikä tottakai hieman ahdisti, koska onhan se aina pois opiskeluista. Näin jälkikäteen lääkikseen päässeenä voin sanoa että se oli ihan hyvä päätös käydä välillä töissäkin. Sain ajatuksia vähän muualle ja tietysti sitä rahaa. Jos lääkiksen ovet eivät olisi auenneet, voisi mielipide olla ihan toinen...

Paljon yksityiskohtia en keväästä muista. Sitä se mun elämä oli päivästä toiseen: opiskelua, urheilua ja töitä. Kai mä joskus vähän rentouduinkin? En muista. :-D

Toukokuussa se kevään kohokohta sitten koitti, pääsykokeet. Vitsit että jännitti! Mutta hyvällä tavalla. Muistan kuinka olin jotenkin ihan täpinöissäni sielä salissa. Mun oli vaikea rentoutua tekemään sitä koetta. Kädet tärisi ja kokoajan ajattelin että kiire, kiire, kiire. Silti jotenkin sain ajatukset kasaan ja tehtyä niitä tehtäviä. Yhtäkään huolimattomuusvirhettä en kokeessa tehnyt ja se on kyllä ihme sillä tärinällä mikä mulla oli! Kotiin päästyäni annoin high fiven äidille koska olin vain jotenkin niin tyytyväinen. Äiti oli sitä mieltä, että pakkohan mun on sisään päästä kun kerta tulin kotiin niin leveällä hymyllä. Itse en ollut niin varma vaikka hyvä fiilis olikin.

Hain myös yhteishaussa bioteknologiaa lukemaan sekä TTY:lle biotekniikkaan ja luonnontieteellisten/matemaattisten aineiden opettajaksi. Bioteknologian pääsykokeisiin osallistuin. Se oli yksi iso farssi koko koe. En ollut lukenut pääsykoekirjaa ja kysymykset oli siitä kirjasta 95 prosenttisesti. Lukiotiedoilla sepittelin sitten sen verta mitä osasin ja olin melkein purskahtaa nauruun sielä salissa. Niin tragikoomista se oli. TTY:n pääsykokeisiin en lopulta osallistunut ollenkaan koska olin todella kipeä silloin. Se harmitti ihan kauheasti, koska TTY:ltä en voisi odottaa opiskelupaikkaa ollenkaan ja jos lääkikseen en pääse niin aika vähissä olisi olleet vaihtoehdot. Olin nimittäin ihan varma etten bioteknologiaan pääsisi sen pääsykokeen takia. Toisaalta olin taas älyttömän onnekas että lääkiksen pääsykokeissa olin täysin terve.

Kesällä pääsykokeiden jälkeen lähdimme poikaystävän kanssa kolmeksi viikoksi Amerikkaan reissuun. Ensin oli kohteena New York City sekä mun host perheiden luona vierailu Skaneateleksessa. New Yorkista suuntasimme myös poikaystävän host perheen luokse Michiganiin. Unohtumaton reissu kaikin puolin ja ensimmäinen matka minkä teimme ihan kaksin. Ensimmäisenä matkaltamme tulee mieleen melkein Nycin lennolta myöhästyminen ja Heathrown lentokentällä varmaan yli kilometrin matka täysillä juosten. Ensimmäinen tunti lennolla menikin hengitystä tasaillen, haha.

Meidän matkan aikana saatiin myös kauan odotettu tieto pääsykokeista. Se päivä oli varmasti tämän vuoden hienoin päivä. Koska elimme Amerikan aikaa, sain tiedon jo heti aamupäivästä ja oli koko päivä aikaa sulatella sitä. Ja kyllä siihen se koko päivä menikin! En pystynyt keskittyä mihinkään muuhun. Onneksi saimme poikaystävän kanssa kummatkin ilouutisia joten yhdessä sitten hehkutettiin sitä koko loppu matka kaikille. Host perheeni tosin pelästyi kun itkin ihan hulluna tiedon saatuani, vaikka ilon kyyneliä ne oli. :-) Suureksi yllätyksekseni olisin päässyt myös bioteknologiaa opiskelemaan.

Vuoden paras kuva!

Loppumatkasta sain jalkaani aika ison ja inhottavan palovamman. Taas oli kuitenkin myös onnea matkassa, koska se tuli ihan viimeisinä päivinä ja pääsin kotiin Suomeen lääkärille sitä näyttämään ja hoitamaan. Se ei siis pilannut meidän reissua vaikka melko iso vaiva siitä lopulta tulikin. Tänä vuonna mulla tuntui olevan aina jos jonkinlaista vaivaa... Onneksi niistä aina selvittiin vaikka monet hyvin kipeitä ja kurjia sillä hetkellä olikin. Vuodelle 2016 toivonkin vanhojen ihmisten tapaan terveyttä. ;-)

Hrr, loppuvuodesta sairastettu keuhkokuume viimeisimpänä mielessä!

Kesällä myös toinen kauan haaveilemani asia tapahtui. Nimittäin muutettiin vihdoin poikaystävän kanssa yhteiseen kotiin Tampereelle. Löysimme aivan ihanan asunnon jota sitten innolla sisustin ja laitoin sitä meidän näköiseksi. Olin niin innoissani uudesta elämästä Tampereella. Muuten kesä kuluikin sitten töitä tehden ja vapaa-ajalla rentoutuen.

Kesän lopussa se suuri päivä sitten koitti ja lääkis alkoi. Tämän syksyn aikana en ole kokenut itse koulua vielä mitenkään älyttömän raskaaksi. Tietenkin uudet asiat kuten anatomia ja latina on aluksi hermoja raastavaa ja raskasta mutta siihenkin tottuu. Olen ehdottomasti kokenut olevani oikealla alalla ainakin vielä toistaiseksi ja opiskeltavat asiat tuntuu todella mielenkiintoiselta! Pitkin syksyä olen oikein pysähtynyt miettimään kuinka kiitollinen olen tästä opiskelupaikasta.

Varsinkin alkusyksy oli kyllä tavallaan aika rankka, vaikka itse opiskelu kevyttä olikin. Kaikki oli jotenkin niin uutta. Tunsin lääkiksestä entuudestaan vain muutaman ihmisen joten uusien ihmisten määrä oli valtava. Nimet eivät aluksi meinanneet millään jäädä mieleen ja ajattelin etten ikinä oppisi niitä tulevan kuuden vuoden aikana! Lisäksi iltamenoja on ollut läpi syksyn melko runsaasti. En ole koskaan ollut mitään rankkaa juhlija tyyppiä, mutta näin fuksivuotena haluan kyllä osallistua suurimpaan osaan. 

Parhaimpina muistoina täytyy kyllä syksyltä sanoa mediverkkocup, jossa siis kurssit kilpailee toisiaan vastaan jalkapalloturnauksen merkeissä, sekä meidän fuksikurssin järjestämät e-bileet ja niihin valmistautuminen. Mediverkkocup tuli jo todella aikaisin syksystä eikä yleensä fuksikurssi ehdi siihen kovin näyttävästi valmistautumaan mutta meidän kurssi kyllä ylitti kaikki odotukset! Tuli tosi fyvä fiilis siellä, meidän kurssi oli ensimmäistä kertaa tiivis yhtenäinen porukka. :-) E-bileisiin valmistautuessa puhallettiin myös loistavasti yhteen hiileen ja saatiin mahtavat juhlat aikaan. Ne jäivät mulle syksyn parhaimpina juhlina mieleen. 

Mun asua injektioissa! Teemana meidän hupitutorryhmällä talviurheilulajit 

Vihdoin ikiomat buranahaalarit

Kaiken kaikkiaan lääkis on ollut ihan huikeaa aikaa ja ylittänyt hieman jopa omat odotukseni varsinkin kaiken oheistoiminnan kohdalla. Ihanaa että pääsin juuri cursus kukon porukkaan ja odotan todella innolla tulevia vuosia tämän porukan kanssa. Odotan myös todella innolla ensimmäistä kevättä kolmeen vuoteen kun ei tarvitse murehtia pääsykokeista vaan saan nauttia täysin rinnoin siitä itse keväästä. :-)

Muita mieleen painuneita muistoja vuodelta 2015:

Joka pääsykoekevät ollaan jännitetty tapparan menestystä sm-liigassa. Luulisi että tällä kannustuksella olisi jo se mestaruus tullut! :-D

2014 vuoden lopulla päätin aloittaa oikomishoidon ja nyt loppuvuodesta pääsin nauttimaan täydellisestä hammasrivistöstä. Vaikka siihen on ihan hirveästi rahaa mennytkin niin täytyy sanoa että on se ollut sen arvoista! 

Neljä ruusua neljän vuoden seurustelun kunniaksi ♥

Joulu oli hyvin samanlainen kuin aina aikaisempinakin vuosina, mikä oli ihanaa. Oltiin kotona perheen kesken. Syötyiin, syötiin vähän lisää, jaettiin lahjat ja nautittiin joulun tunnelmasta vaikka ulkona olikin todella epäjouluinen ilma. Joulu on kyllä varmaan paras juhla vuodessa mun mielestä!

Nyt odotan innolla mitä 2016 vuodella on minulle tarjota!