Jokaisella lääkikseen pyrkijällä on varmasti (toivottavasti...) ne omat heikot hetkensä, kun tuntuu ettei mistään tule mitään. Mulla on tällä hetkellä vähän sellainen olo. Joskus kauan kauan sitten päätin, että vuonna 2013 saan kahlattua kaikkia fysiikan kurssit läpi. Silloin en oikein ymmärtänyt, kuinka paljon koulukin vaatii ajasta, enkä kyllä pysynyt tuossa aikataulussa. Noh, ei se mitään. Mun uusi aikataulu onkin, että fysiikka sekä kemia olisi kummatkin melko hyvin käyty läpi YO-kirjoituksiin mennessä, koska olisihan se kiva siellä pärjätä mahdollisimman hyvin. Kemiasta en stressaa niin paljon, vaikka tietenkin siitäkin saa tehtyä hyvin vaikeita tehtäviä. Mun kompastuskivi on kuitenkin se fysiikka.
Kuusi ekaa fysiikan kurssia meni jotenkin suht kivuttomasti. Sähköoppi alkoi hieman tökkimään, mutta niihinkin kyllä alkoi tulla hieman selvyyttä enemmän. Tällä hetkellä olen siis hieman yli puolessa välissä tuota sähkömagnetismi kurssia ja se kyllä jotenkin on saanut mut romahtamaan ihan täysin. Se on myöskin ensimmäinen kurssi jonka opiskelen ihan kokonaan itsenäisesti (sähkökurssiin asti jaksoin opiskella fysiikkaa lukiossa). Asia menee välillä ihan yli hilseen ja kaavoja on miljoona uutta. Olen yrittänyt sisäistää ja pistää muistiin eteen tulevia kaavoja, mutta ei herranjestas, eihän näitä kaikkia voi millään muistaa. Vai voiko?
Mielialat kyllä vaihtelee välillä ihan laidasta laitaan. Olen paljon itsevarmempi tämän opiskelun ja lääkikseen pyrkimisen suhteen mitä olin viime vuonna, mutta kyllä sitä välillä kaipaisi kunnon tsemppausta. Olisi mielenkiintoista verrata omaa osaamistaan jonkun lääkiksen opiskelijan osaamiseen kun hän oli tässä vaiheessa hakuprosessia. Olenko jäljessä vai ihan hyvällä mallilla? Vielä jankkaan aika paljon ihan lukiotasoisia/YO-tasoisia tehtäviä. Maaliskuussa kirjoitusten jälkeen ajattelin siirtyä haastavampiin pääsykoetasoisiin tehtäviin.
Itsenäisesti opiskelussa on kyllä omat vaikeutensa! Ärsyttävää, kun tulee tilanteita missä haluaisi kysyä jotain, eikä ole ketään keltä kysyä. Alkukurssien asioissa Mikko oli aika hyvä apu muutamissa epäselvissä kohdissa, sähkökurssissa taas isä osasi auttaa, mutta loppukurssit alkaa olla aika vaikeita kaikille... Kerran laitoin sähköpostia lukioaikaiselle fysiikanopettajalleni ja sain onneksi sitä kautta vastauksia. Valmennuskurssi olisi kyllä suuri apu, sillä siellä olisi opettajia keltä kysellä. Noh, toivotaan että itsenäinen opiskelu tuottaisi tuloksia ja jos ei tuota, niin ensi vuonna täytyy kyllä mennä jollekin kurssille!
Onko siellä ruudun toisella puolella lääkikseen pyrkijöitä? Mitkä fiilikset muilla on?
