Mistäköhän sitä oikein kirjoittaisi tällaisen pidemmän tauon jälkeen? Toisaalta tuntuu että kuulumisia olisi vähän liikaa mutta toisaalta mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Syksy alkaa olla takana päin ja talvi alkamassa! Ihanan pitkään on pystynyt kulkemaan kouluun pyörällä. Vasta viime torstaina oli ensimmäinen päivä kun oikeesti jännitti tien liukkaus. En meinannut saada avainta lukkoon, saatika sitten väännettyä sitä! Vaihteet oli niin jäässä ettei niitä oikein viitsinyt vaihdella ja satula niin kylmä, että siinä istuessa olisi varmaan saanut virtsaputkentulehduksen. Jos säät pysyvät nyt miinuksen puolella ja lumet maassa, niin täytyy sitten kyllä siirtää pyörä varastoon ja alkaa käveleen. Onneksi asun todella lähellä yliopistoa. :-)
Olen ilmoittautunut kevään kemian ja fysiikan YO- kirjoituksiin. Äiti kauheasti yllytti, koska saisin siitä hyvää harjoitusta ja vähän näkisin omaa tasoani. Vähän jännittää, saanko siitä tehtyä itselleni suurenkin stressin, koska mulla on vähän tapana stressata asioita liikaa. Täytyy kuitenkin yrittää asennoitua asiaan niin, että ne tulee oleen vain sellaiset harjoituskokeet, ja ennenkaikkea aikatauluttaa mun lukemista paremmin! YO-kirjoituksiin mennessä siis osaisin lukion fysiikan ja kemian hyvin ja sen jälkeen voisin panostaa kunnolla lääkistasoisiin kysymyksiin. Miksei jo aikaisemminkin. Täytyy kuitenkin muistaa painottaa se lukeminen kevääseen, etten ihan täysin väsy ja hukkaa motivaatiota jo alkuvuodesta.
Tällä hetkellä olen lähinnä käynyt läpi fysiikan lukiokirjoja yksitellen rennolla otteella asioita mieleen palautellen ja ennenkaikkea rutiinia laskuihin saaden. Yritän aina sisäistää kaavoja niitä tullessa, jotte ne jäisivät mieleen. Mitä enemmän niitä osaa ulkoa, sen parempi. Vielä en ole päässyt vaikeimpiin kursseihin käsiksi, joten minkäänlaista epätoivoa ei ole tullut. Sitä tosin odotellessa... Fysiikka ei todellakaan ole mun vahvuus! Kemiaa on tullut kertailtua yliopistolla. Mulla on nyt toinen kemiankurssi sielä menossa tällä hetkellä happo-emäslaskut ja pH ovat aiheena. Ensi viikolla siirrytään puskuriliuoksiin. Jäiks! Mutta todella hyvä että yliopiston kautta tulee kerrattua noita ja opiskeltua vähän ylimääräistäkin. Joissakin asioissa kemiassa mennään nimittäin lukiotasoa syvemmälle. Yritän nähdä sen kuitenkin vain positiivisena!
Tällä hetkellä asenne kemiaa kohtaan tosin ei ole kovin positiivinen. Meidän pitää joka viikko viikon aiheista tehdä netistä tehtäviä, joiden vastaukset syötetään yhteen ohjelmaan ja se pisteyttää ne. Jokaista tehtävää saa yrittää kolme kertaa, mutta joka kerralla pisteet hieman vähenee. Olen tämän viikon laskuharjoituksista tehnyt 5/7 mutta nuo kaksi jäljellä ollutta tökkii ja pahasti! Mielestäni mulla on hyvä idea miten ne ratkaistaan, mutta vastaukset ei ole oikeita. Ärsyttää kun en tiedä mikä menee pieleen ja missä se virhe on! Vai onko siinä ohjelmassa? Sitäkin on nimittäin nähty... Yksi ilta vaivuin kauheaan epätoivoon, että en tule ikinä pääsemään lääkikseen, jos ei tuollaiset "yksinkertaiset" pH laskut onnistu! Kaipaan lukio-opetusta ja erityisesti mun lukion kemian opettajaa, joka oli LOISTAVA! Yliopisotta opetus on niin pintapuolista eikä henkilökohtaista apua juurikaan saa... No kurssikaverit onneksi auttaa, mutta välillä niistäkään ei oikein ole apua, kun kaikki tuntuu levan yhtä pihalla!
Meillä oli viikko sitten bilsan tentti, jonka alue oli noin 300 sivua. Kaikki stressasi sitä koetta ihan hirveästi, asia ei ollut kovin tuttua lukiosta ja alue tuntui järjettömältä. Pari viikkoa ennen tenttiä kukaan ei mistään muusta puhunutkaan kuin tulevasta tentistä ja hysteria levisi kaikkiin. Asiaa ei helpottanut yhtään, että opettajat tuntuivat oikein lietsoavan sitä hysteriaa pelottelemalla kuinka aikaisempina vuosina puolet on reputtanut ekalla kerralla, koska ei vain olleet aloittaneet tarpeeksi aikaisin lukemista. Itse aloitin noin kolme viikkoa aikaisemmin, sillä halusin kuitenkin pyhittää viikonloput vain Mikon kanssa olemiseen. Loppujen lopuksi tentistä olisi varmasti selvinnyt pelkillä luentodioilla ja luennoilla olemisella. Ei ollut kovin paha! Tosin me ei olla vielä saatu tuloksia, joten ehkä ei vielä pidä kauheasti hehkuttaa. Ihmettelen kuitenkin jos en läpi pääse! Jos on jotain asioita, mitä haluaisitte yliopistosta kuulla, niin kertokaa ihmeessä. Voin sitten kirjoitella aiheista omia postauksia. :-)
Musta on ihanaa kun joulu alkaa taas lähestyä! Ostin viikonloppuna ensimmäisen joululahjani ja voi että se on kivaa! Antamisen ilo on yksi parhaimmista iloista. :-) On ihanaa keksiä joku hyvä lahjaidea toiselle ja toteuttaa se. Niin palkitsevaa nähdä kuinka toinen on aidosti iloinen saamastaan lahjasta! Kun vaan keksisi niitä loistavia ideoita. Ne on aika vähissä tänä vuonna! En myöskään raaski laittaa ihan älyttömästi rahaa yksittäisiin lahjoihin, koska opiskelijaelämä on aika tiukilla elämistä ja rahaa jotenkin säästelee kokoajan kauheasti, kun ei ole töitä. No, ajatus se on tärkein, eikös? Ja onhan mulla onneksi säästöjä, joten jos jokin loistava idea eteen kävelee ja se nyt sattuu olemaan hieman yli budjetin, niin ei se haittaa, koska kyllä se saajan aito ilo lahjasta on sen arvoista! Joululta odotan lisäksi ruokaa, ruokaa ja ah-niin-ihanaa ruokaa! Pienenä en niin välittänyt jouluruuasta, mutta nykyään rrrrrrakastan sitä! Lisäksi sellainen rauhallisuus, rentous ja yhdessä olo perheen kanssa kuulostaa tällä hetkellä niin toivotulta. :-) Vielä kun saisi valkoisen joulun niin kaikki olisi täydellistä!
Tästä tuli nyt tällainen kuivahko kuulumispostaus ilman kuvia, kun en jaksa alkaa siirtämään tähän mitään. Laiska kun olen! Kertokaa mulle mitä teille kuuluu ja onko jotain mistä toivoisitte mun kirjoittelevan.
Ihanaa loppumarraskuuta kaikille!
Sonja
