Vaikka sitä jotenkin skeptisesti ajatteli, että tuskin sitä pääsee sisään, niin silti jotenkin jännityksellä odotin puoltayötä ja sitä että tulokset julkistettaisiin yliopistohaussa. Jotenkin omaa skeptisyyttä lisäsi se, että monet olivat saaneet hyväksymiskirjeitä jo 1. heinäkuuta, vaikka tulosten piti tulla 2. heinäkuuta. Noh, sisään en päässyt ja kyllä se hetken aikaa oikeasti todella paljon harmitti.
Taas "turha" välivuosi tiedossa... Vanhenen vuoden, mutta en etene elämässäni eteenpäin. Viime vuoden pänttääminen tuntuu todella turhalta. Kuinka paljon olisinkaan voinut vain nauttia elämästä lukemisen ja laskemisen sijaan. Todellisuudessahan se kaikki on vain pohjana ensi vuodelle ja silloin hakeminen on toivottavasti taas hieman helpompaa. Välillä iskee silti ahdistus. Miksi en pääse eteenpäin?
Jotenkin nykyään näen asiat kuitenkin ihan valoisasti. Ehkä siksi että sain oman ohuen kirjeeni vasta tänään ja näin pisteeni. Siis VAU, oli reaktioni. En halua tarkkoja pisteitäni tänne kertoa, mutta voin kertoa että kehitys on huima viime vuodesta, jolloin jäin hyvin hyvin kauas pisterajoista. Tänä vuonna omilla raakapisteilläni olisin päässyt kaikkiin Suomen hammaslääkiksiin, jos siis älyvuodon raakapistetaulukko piti paikkansa, minkä sieltä bongasin. Se tuntuu jo aika huikeelta!
En onneksi jäänyt mihinkään yhden pisteen päähän, mutta kuitenkin sopivan lähelle, että se todella motivoi minua ensi vuotta ajatellen! Silloin minä luen ja opettelen niin paljon biologian nippelitietoa kuin vain pystyn. Lasken, lasken ja lasken. Ja aion mennä heittämällä sisälle! Jos kehitys on yhtä huikeaa kuin se oli nyt viime vuoteen nähden, niin ensi vuonna olen varmasti sisällä. Toisaalta ei näinkään voi oikeastaan ajatella, kun joka vuosi koe on niin erilainen ja onnistuminen siinä ei ole mitenkään riippuvainen tästä vuodesta. Antakaa mun kuitenkin unelmoida ja elää näissä pilvilinnoissa hetki. ;-) Mä jotenkin taritsen tällaista pientä lisäboostia ensi vuodelle.
Jotenkin hävettää kertoa kaikille sukulaisille ja kavereille jälleen kerran, etten päässyt sisälle. Eihän monet todellakaan tiedä kuinka vaikea sinne on päästä ja olen aina ollut hyvä koulussa. Miksi siis nyt en onnistu? Ei olisi koskaan pitänyt tästä hakemisesta edes kertoa kuin vain läheisimmille, mutta minkäs sille nyt enää voi. Jotenkin on nyt vain opittava olla ajattelematta mitä muut ajattelee. Kyllä ne mulle tärkeimmät ihmiset kuitenkin ymmärtää tilanteen täysin ja tukevat sekä auttavat mua tästä eteenpäin.
Hyvä ystäväni pääsi opiskelemaan Tampereen yliopistoon kasvatustieteitä ja hänen puolestaan olen äärettömän onnellinen!! Vaikka meidän piti sinne Tampereen yliopistoon yhdessä mennä... No, minä tulen sitten vuoden perässä. Läheisimmistä kavereistani kukaan ei päässyt tänä vuonna lääkikseen, joten kaikki ollaan siinä mielessä samassa veneessä. Onneksi on kohtalotovereita! Ja senkin vuoksi tiedän ettei mulla ole mitään hävettävää... Ei sinne moni muukaan päässyt.
Oikein isot onnittelut kuitenkin kaikille jotka lääkikseen pääsi!! <3 Olette sen varmasti ansainneet!
Sonja
Voi harmien harmi, sun pääsemistäsi jännitin varmaan eniten näistä nettituttavuuksista, ois kyl ollu niin hienoa tietää edes joku jollain lailla omalta kurssilta! :( mutta no, tuut sitten vuoden päästä sinne! :) itelläkin harmittavan vähän pääsi tuttuja, on se kyllä ihan järkyttävän vaikeaa, ja niinkuin sanoitkin, niin riippuu myös paljon siitä millainen koe osuu kohdalle. Mutta tosi kiva, että aiot vielä hakea, että riittää intoa. Vaikka kyllähän sitä on unelmansa eteen valmis kärsimäänkin!
VastaaPoistaNo, tsemppiä ihan superisti ensi vuodelle, pidän sulle peukut pystyssä sitten! :) ja on varmasti kauheaa just kertoa ihmisille ettei päässyt, mutta en usko että kukaan ajattelee mitään ilkeetä, voi vähä hämmästyä mut se tarkoitaa vaan että ne uskoo suhun ja niin mäkin! :)
No olisi ollut kyllä tosi hienoa päästä nyt sisälle samaan aikaan, mutta ei voi mitään! Onneksi meistä edes toinen pääsi, haha. :-) Ja joo, ei sitä nyt parane jäädä tuleen makaamaan vaan jatkaa ettenpäin. Kyllä lääkis mulla on niin kauan ollut unelmissa, että en mä ihan vielä aio luovuttaa. Kiitos tsempeistä, niitä varmasti tarvitaan! :-D Tsemppiä sullekin lääkikseen!!
PoistaItse pääsin nyt 3. hakukerralla Turkuun ja muistan yhä kuinka rikki olin viime vuoden hylsystä. Aikansa se otti, että asian hyväksyi, mutta olo helpottuu kyllä! Tänä keväänä aloitin luvut paljon myöhemmin ja tein lyhyitä päiviä, otin lukemiset hyvin rennosti ja nautin muustakin elämästä. Sulle avautuvat ne ovet satavarmasti enemmin tai myöhemmin, ensi keväänä mitä todennnäköisemmin! Olet silti nuori, kun sinne lääkikseen pääset! Mukavaa kesää!
VastaaPoistaKuulostaa jotenkin tsemppaavalta tuollainen että sisälle voi päästä myös uuvuttamatta itseään ihan täysin jokapäiväisellä 10 tunnin lukemisella. Jotenkin kaikki menestystarinat tuntuu kuulostavan nimittäin juuri sellaiselta. Paljon onnea sulle Turun lääkikseen pääsemisestä!! Toivottavasti tosiaan ensi vuonna mullekin ne ovet aukeaisi... :-) Nauti myös sä kesästä ennen rankkaa opiskeluvuoden alkua!
PoistaTämä postaus voisi olla minun kirjoittama. Ihan samanlainen fiilis on "turhista" välivuosista ja hylsystä kertominen tutuille on tuskaa, kun kaikilla on ollut ensimmäisestä hausta asti kovat odotukset hyvän koulumenestyksen vuoksi. Mutta tsemppiä ensi vuoden lukuihin, kyllä ne ovet vielä joskus sinne lääkikseen aukeavat!
VastaaPoistasmilebyheidi.blogspot.fi
Kiitos paljon kommentista, ihana löytää kohtalotoveroita. Silloin sitä aina tajuaa etten ole yksin tän kanssa. :-) Oikein paljon tsemppiä sullekin ensi vuodelle, jos aiot vielä yrittää lääkikseen. Toivon mukaan aiot! Ensi vuonna on meidän vuosi! :-)
PoistaHarmi, ettet päässyt opiskelemaan vielä tänä vuonna. Mullakin jäi muutaman pisteen päähän. Mulla tosin oli vasta 1. haku nyt. Fiilikset on ollu aika samanlaiset kuin sulla: toisaalta ahdistaa välivuosi, kun oma elämä ei tunnu etenevän mihinkään - toisaalta olen innoissani jo uudesta yrityksestä, joka tulee olemaan erilainen verrattuna tähän ekaan hakuun. Mulla nimittäin oli fyke lähtötaso vielä vuodenvaihteessa nolla. Pettymys oli kuitenkin tosi kova, kun netistä kävin katsomassa keskiyöllä sen "hylätty"-tuloksen. Pari yötä tulikin nukuttua huonosti, kun harmitti ja vähän ahdisti seuraava vuosi. Oloa helpotti suuresti, kun mietin alustavan suunnitelman seuraavaa hakua varten. Nyt voin rauhassa lomailla muutaman kk. Tsemppiä hurjasti ja toivotaan, että vuosi 2015 on meidän vuosi päästä sisään! :)
VastaaPoistaOn se aina jotenkin kova pala kun kovasti tekee töitä ja sitten se ei tuota toivottua tulosta. Montakohan tuntia mäkin viime vuonna käytin fysiikan laskemiseen. Sen melkein kun opettelin ihan nollasta myös... Munkin oloa helpottaa ensi vuoden suunnittelu! Jotenkin on taas lohduttavaa että on kokonainen vuosi taas aikaa parantaa omaa osaamistaan, mutta kun ajattelen niitä viimeisiä kuukausia ennen koetta, niin ei... En millään jaksaisi enää! Syksyllä otan kyllä tosi rennosti ja luen hyvin kevyehkösti. Varmaan siinä vuodenvaihteessa alkaa sitten intensiivisempi opiskelu. :-) Ja joo, 2015 on meidän vuosi!! Tsemppiä hurjasti sulle ensi vuoden lukuihin. :-)
PoistaTäällä uusi lukija, jonka oli heti pakko vastata tähän kommenttiin :D Pääsin itse nyt toisella hakukerralla Helsinkiin ja muistan niin hyvin nuo viime vuoden fiilikset, kun kova työ ja lukeminen ei tuottanutkaan toivottua tulosta. Muutama päivä kului pettymyksen kyyneliä pidätellessä. Mun oloa auttoi myös seuraavan hakukerran suunnittelu, mutta just noi viimeiset kuukaudet ahdisti ja pelotti. Tuntui siltä ettei sitä stressiä jaksaisi käydä läpi uudelleen.. tämä vuosi olikin kuitenkin ihan erilainen! Aloitin opiskelut ajoissa ja kävin asiat perusteellisesti läpi. Toinen hakukerta oli paljon helpompi, sillä asiat olivat kuin olivatkin aika hyvin muistissa vaikka silloin ensimmäisellä hakukerralla viikkoa ennen pääsykoetta tuntui siltä, ettei osaa mitään :D ehkä tästä syystä aikaa jäi enemmän niille haastaville tehtäville, kertaukselle ja "turhalta" tuntuville bilsan nippeleille madon verenkiertosta, mikä lisäsi itseluottamusta. Odottelin koko kevään sitä paniikkia ja ahdistusta, mitä ei missään vaiheessa tullut. Toki kokeen lähestyessä jännitys kasvoi, mutta se ei missään vaiheessa ollut sellaista kuin ensimmäisenä vuonna sillä luotto omaan osaamiseen oli niin paljon suurempi. Joten älä vielä stressaa noista viimeisten kuukausien fiiliksistä! :) itseäni auttoi myös se, että nyt toisella hakukerralla en hirveästi miettinyt sitä, että mitä jos en pääse, keskityin vain siihen opiskeluun ja paksun kirkekuoren ajatteluun. Olin päättänyt, että tämä koulu on se johon haluan, ja vaikka se toki olisi kova isku jos toisellakaan hakukerralla ne ovet eivät aukeaisi, ei se kuitenkaan ole maailman loppu. Lopulta sillä ei ole mitään väliä onko päässyt tokalla vai neljännellä hakukerralla sisään, sillä luo vaan itselleen turhia paineita :)
PoistaNauti nyt ansaitusta lomasta! Olet tehnyt lujasti töitä, mikä varmasti näkyy seuraavalla hakukerralla!! :)
- M
Oikein paljon onnea sulle opiskelupaikasta! Tosi lohduttavaa kuulla, että sulle toinen hakukerta oli selkeesti helpompi. Jotenkin ne viimeiset kuukaudet on niin uuvuttavia ja stressaavia, että niiden kokeminen uudestaan ahdistaa. Mutta toivottavasti mullekin kävisi tänä vuonna noin että pystyisin ottaa rennosti, pysyisin itsevarmana ja loppujen lopuksi onnistuisin kokeessa ja pääsisin sisälle. :-) Tiedän että ensi vuodelle mulla on tosi vankka pohja jo fysiikassa ja kemiassa kun niitä on niin paljon tullut laskettua. Biologian nippelijutut unohtuu varmasti todella nopeasti ja niihin aionkin ensi vuonna paneutua oikein kunnolla. Kyllä tää tästä. :-) Kiitos paljon kommentista ja oikein paljon tsemppiä sulle tuleviin opintoihin!
Poistaolen niin kohtalo toveri jäin 4.5 pistettä....paras kaveri pääsi sisää ottaa vähän koville mutta ensivuonna kahtakovemmalla tsempillä olihan tämä minulle vasta eka haku kerta :)
VastaaPoistaVarmasti vaikea tilanne kun vielä hyvä ystävä pääsi sisälle ja itse ei.. Tsemppiä ensi vuoteen, kyllä meidänkin aika vielä koittaa!
Poista